Yhteisömanagerointia poikkeusoloissa

Maaliskuun puolessavälissä 2020 alkoi poikkeuksellinen aika, joka muutti työskentelyolosuhteet täysin. Pienen pysähtymisen jälkeen tajusimme, että nyt meitä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Pulinat pois ja tekemään. Mitä? No ihan kaikkea.

Yhteisömanageri ottaa kaikki keinot käyttöön

Poikkeusoloissa työ on ollut haastavaa ja toisinaan melkoista säätämistä. Takana on kymmeniä peruttuja tapahtumia ja pienryhmätapaamisia. Sanan ”turhautuminen” merkitys on noussut aivan uudelle tasolle. Toisaalta asukkailta saatu hyvä palaute ja uudenlaisten toimintamallien ideoiminen on kannustanut meitä jatkamaan.

Yhteisömanageroinnin työmuodon kehittäminen kuuluu perustehtäviimme. Haluamme inspiroida nuorisoalan ja osallisuustyön ammattilaisia uusiin yhteisöllisyyttä edistäviin kokeiluihin. Kehittämistyössä on ollut mukana iso joukko yhteisöpedagogiopiskelijoita suorittamassa erilaisia opintojaksoja.

Eräs heistä oli Julius Piiroinen, joka osallistui toimintaan yhteisötyökurssin puitteissa Peitsarissa.  Hän pitää uuteen työmuotoon tutustumista työllistymisen kannalta tärkeänä asiana.

– Kohderyhmästä riippumatta yhteisöpedagogin työ on yhteisöllisyyden rakentamista, sanoo Piiroinen.

Yhteisömanagerointi on jalkautuvaa kohtaamista, jossa osallistujien aktiivisuudella on iso merkitys. Työtä tehdään yhdessä ihmisten kanssa asuinalueen yhteisön hyväksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Innostaminen ja mahdollistaminen ovat yhteisömanageroinnin ydintä.

Epätavalliset olosuhteet ovat laittaneet luovuutemme sykkimään. Kaikki mahdolliset keinot ovat olleet käytössä. Olemme perustaneet someryhmiä, soitelleet asukkaille pitkiä puheluita ja lähettäneet heille vielä pidempiä tekstareita. Olemme laukanneet rappukäytävissä liimaamassa julisteita ja tavanneet ihmisiä kaduilla ja kauppojen pihoissa.

Olemme järjestäneet pienryhmätoimintaa sekä omaehtoisesti pyöriviä työpajoja ja rastiratoja. Olemme pitäneet pihatapahtumia ja siivoustalkoita, kehittäneet naapuriaputoimintaa ja rakentaneet verkostoja kohdealueille.

Olemme halunneet näyttää, että toimintaa on mahdollista järjestää, vaikka rajoitukset ovat päällä. Eivätkä ideat vielä tähän lopu.

– Tarve yhteisöllisyyteen ei katoa mihinkään, mutta luottamuksen rakentaminen asukasyhteisöön pelkästään etäyhteyksien varassa vie paljon aikaa, kommentoi opiskelijamme.

Hänestä on mielekästä ideoida erilaisia keinoja asukkaiden kohtaamiseen, kunhan turvallisuudesta pidetään huolta. Tärkeää on näkyä alueella. Tämä viestittää asukkaille, että välitämme.

Yhteisöllisyys kuuluu kaikille

– Yhteisökehittäminen on tulevaisuuden juttu, joka varmasti tulee lisääntymään. Mutta toivon, että siitä ei tule pelkästään hyväosaisten asia, sillä yhteisöllisyys kuuluu kaikille, miettii Piiroinen.

Tähän seikkaan meidän kaikkien on syytä kiinnittää huomiota erityisesti poikkeusolojen aikana. Yhteisöllisyyttä ei rakenneta rahalla, vaan ihmisten välisellä vuorovaikutuksella. Hymy ja pienet palvelukset eivät vaadi kovia ponnisteluja. Ympärillä olevat ihmiset pitää nähdä ja heikommista on pidettävä huolta.

Juttu on hyvä päättää erään Peitsarissa toimivan asukasaktiivin sanoihin:

– Pienetkin asiat vievät tätä ajatusta eteenpäin. Tämä on hyvää harjoitusta sille, kun taas voi kunnolla tehdä jotain.

Niin! Sitten kun taas pääsemme toimimaan kunnolla, olemme täysin pitelemättömiä. Toivossa on hyvä elää. Yhdessä.