Kiertoliittymä ja muita kiertotalouden ilmiöitä

Ei ihme, että kiertotalous on maailmalla jo megatrendi. Se ei näpertele pienten yksityiskohtien kimpussa, vaan luo koko ihmiselämän kattavan uuden ajattelutavan, jossa kaikki ihmisen aikaansaannokset ja materiaalit jäävät muodossa tai toisessa kiertämään talouteen. Näin jätettä syntyy entistä vähemmän eikä luonnonvarojakaan mene entiseen malliin haaskuun.

Ennen metalliesineitä haudattiin toisella puolella maapalloa maan poveen samaan aikaan kun toisella puolella maapalloa malmia louhittiin hiki hatussa ja epätoivon vimmalla lisää. Tosin kiertotalouden oppien mukainen materiaalin palauttaminen käyttöön uutena esineenä oli oraalla jo Raamatussa, jossa kehotettiin takomaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi.

Edes omistaminen ei kiertotaloudessa ole hyve. Jos peräkärry seisoo 99,8 % ajasta käyttämättömänä, on viisasta ostaa kärry kimpassa, jolloin kulut per kimppalainen laskevat ja käyttöaste nousee. Joitain ajatus voi ahdistaa ja joitain innostaa, mutta kylmä totuus on se, että jossain vaiheessa ihmisellä ei ole muuta ikiomaa kuin Omakanta.

Sen sijaan on ihme, että varsinainen kiertotalous on keksitty vasta viime vuosina. Ihmiskunta on nimittäin aina ollut ahkera kierrättämään. Parhain esimerkki tästä on kiertopalkinto. Miksi louhia joka vuosi malmeja pystin tekoa varten, kun yhdellä pystillä pärjää sukupolvien ajan. Ei haittaa, vaikka pysti saunoo joka vuosi ja saa naarmuja ja lommoja. Se vain lisää sen arvoa. Nykynäkemyksen mukaan se ei ole kulutusyhteiskunta eikä mikään, jos sen tuotteissa ei ole kulumia.

Aina ei ole ollut soveliasta puhua kiertotalouden termein, vaan on ollut pakko käyttää kiertoilmauksia. Silti kysymys on ollut pohjimmiltaan kiertotalouden ilmiöistä: mitään eikä ketään laiteta haaskuun.

Mainiona esimerkkinä tästä olivat taannoin niin kovin suositut iltapäivätanssit. Ne olivat verrattomia tilaisuuksia parisuhteista kiertoon laitetuille ihmisille yrittää tehdä näyttävä come back parisuhdemarkkinoille tai epäkelvossa parisuhteessa roikkuville punnita markkina-arvoaan. Siippa ei tiennyt, jos iltapäivällä poikkesi humpalla.

Jos menestyminen edellytti pientä säätöä tahi laittoa vaikkapa asusteiden, tanssitaidon, keskustelun avauksen tai hiustyylin osalta, ne oli helppo fiksata kohdalleen jo seuraavaksi viikoksi. Lisäksi nimenä iltapäivätanssit oli sopivan viaton ja leppoisa, mutta silti kutkuttava ja paljon lupaava. Ekotanssit tai kierrätystanssit tuskin olisivat olleet menestys.

Jotta kiertotalous iskostuisi ihmisten kalloihin mahdollisimman nopeasti ja pysyvästi, eri alojen viranomaiset ovat ryhtyneet ristimään vanhoja käsitteitä kierto-alkuisin termein. Liikenneympyrä on nykyään kiertoliittymä. Jotkut sanovat, että nämä kaksi sanaa eivät tarkoita samaa asiaa, mutta kiertoliittymässä/liikenneympyrässä ajava autoilija ei eroa huomaa. Myös muinainen kiertokoulu oli osoitus siitä, miten edellä aikaansa koululaitos jo tuolloin oli.

Kiertotalouden tulevaisuus ja samalla maapallon tulevaisuus on tietenkin viime kädessä meistä ihmisistä kiinni. Kissa voi kiertää kuumaa puuroa, kunnes se jäähtyy. Meillä ei sellaista mahdollisuutta enää ole. Meidän puuromme ei jäähdy, vaan kuumenee joka hetki.