Digimurros on jatkuvaa oppimista

Isot ja vahvat visiot tarvitsevat laajan ja vankan perustan. Kuinka voisimme saavuttaa tulevaisuuden villit tekoälyunelmat, jos emme osaa tämän päivän teknologiaa? Diginatiivius on hetkellistä, oppiminen on ikuista.

Digitaalisten palveluiden kasvaminen jokaisella alalla on selviö. Digitaalisuus on myös logistiikassa kasvava trendi, ja sen hyödyntäminen on murroksessa digiratkaisujen muuttuessa helpommaksi toteuttaa ja käyttää.

Logistiikka on perinteisesti koettu hyvin pääomavoittoisena alana, jossa aloittamisen hankintakustannukset esimerkiksi kalustoon ovat suuret. Uudenlaiset digitalisaatiosta ammentavat disruptiiviset mahdollisuudet avaavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia nuorille yrityksille logistiikka-alalle digipalveluiden tarjoajaksi.

Digitaalisuus logistiikan yhtenä muutoksen voimana on siten oleellinen. Digitaaliset ratkaisut lisäävät olemassa olevien yritysten tehokkuutta ja voivat olla uusien logististen yritysten liiketoimintamallin keskiössä yhä enenevissä määrin. Digitaitojen hallinnan tärkeys logistisessa työympäristössä tulee siis kasvamaan.

Vuoden aikana kuluneeksi toistettu mantra on, että koronan aikana suoritettiin digitaalisaatiomurros. Tai ainakin iso harppaus eteenpäin. Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että mikään olisi varsinaisesti vielä valmista tai digitaaliseen ympäristöön viedyt tuotteet ja palvelut ratkaisisivat vielä mitään.

Digitalisaation perustuvat suuret unelmat kuten viisas tekoäly tai itsenäisesti liikkuvat ajoneuvot perustuvat laajalle osaamiselle. Kun puhutaan ensi vuosikymmenellä tavoiteltavista visioista, pitäisi oikeastaan puhua siitä, mitä tehdään nyt. Ei voida kohtuullisesti olettaa, että suuria läpimurtoja yhteiskunnassa voitaisiin saavuttaa vain pienen diginatiivin kärjen taidoilla. Suuret visiot saavutetaan suurten massojen osaamisella ja uusien teknologioiden arkipäiväistymisellä.

Logistiikan digitalisaatiota olisi syytä lähestyä arkisemmin. Mistä se kannattaisi aloittaa, miksi sitä tehdään ja varsinkin – kenelle? Hymähtelemme yritysten käytössä oleville Excel-taulukoille, joilla pidetään kirjaa asiakassuhteista, tavaran liikkumisesta tai ohjataan sataman rautatieliikennettä. Kuitenkin tiedämme – vaikka joskus unohdamme – että jossakin näitä asioita tehdään vielä paperilla.

Joillekin esimerkiksi tiedonkäsittely sähköisesti on haastavaa, puhumattakaan automaatiojärjestelmien koodaamisesta. Voimme syntyä diginatiiveiksi vain kerran ja vain siihen aikaan, jossa kasvamme nuoruusvuotemme. Sen jälkeen kaikki uusi teknologia on opiskeltava.

Logistiikan digitalisaatio on keskeneräinen. Sen murros on vaiheessa: aivan kuten kuormalava on tasainen alusta täynnä aukkoja, on logistiikka täynnä hienoja järjestelmiä, tietoa ja intoa, mutta silti täynnä aukkoja. Aukot ovat arkisia ja yleensä niihin liittyy ihminen.

Täydellisesti toimivat digitaaliset järjestelmät toimivat parhaiten, kun niitä rakentaa ja niitä käyttää digitaitoinen ihminen. Ennen kuin saamme kuljetusyksiköitä optimaalisesti täyttävän tekoälyn ja sen kanssa keskustelevia itsenäisesti toimivia lastausyksiköitä, meidän tulee keskittyä harjoittelemaan arkisempia asioita. Vaikka sellaisia kuin Excel, sähköiset lastinsuunnitteluohjelmistot, toimitusketjujen simulaatiot tai rajapintojen yhdistäminen.

Perusasiat hallitsemalla luomme tulevaisuudelle vahvan pohjan ponnistaa kohti haastavampia ratkaisuja ja voimme yltää suuriin visioihin, joista puhumme nyt – digimurros ei taida ollakaan vain yksi hetki, vaan jatkuvaa työtä oman itsensä kehittämiseksi.