Resilienssi on tulossa osaksi hanketoimintaa

Koronapandemia yllätti maailman ja muutti toimintatapoja monella alalla. Pandemian vaikutukset ovat vaikeuttaneet myös hankkeiden toteuttamista. Hanketoiminnassa olisikin hyvä kehittää ja ylläpitää resilienssiä, jotta vastaavanlaisiin haasteisiin voidaan jatkossa reagoida helpommin.

Globaali koronapandemia vaikeutti hanketoimintaa monilla tavoin. Vaikutukset saattoivat olla jopa todella merkittäviä sellaisissa hankkeissa, jotka olivat käynnistyneet ennen pandemian puhkeamista. Hankkeita ei välttämättä ole voitu toteuttaa alkuperäisen hankesuunnitelman mukaisesti: toimenpiteitä on pitänyt lykätä, hankepalaverit ovat estyneet ja hankkeen tuloksia on ollut jopa mahdotonta saavuttaa alkuperäisessä aikataulussa.

Poikkeukselliset olosuhteet vaativat resilienssiä eli joustavuutta, soveltamista ja uusien ratkaisujen käyttöönottoa sekä ennakointia. Resilientissä toiminnassa poikkeamat suunnitellusta eivät aiheuta suuria vaikeuksia. Mahdollisiin ongelmiin voidaan reagoida nopeasti ja niiden negatiivisia vaikutuksia vähentää merkittävästi.

Hankkeen riskit ja niiden lieventämiskeinot

Hyvällä ennakoinnilla voidaan valmistautua mahdollisiin ongelmiin tutkimushankkeen toteuttamisessa ja tällä tavoin varmistaa hankkeen resilienssi. Resilientti hanke on varautunut erilaisiin haasteisiin eikä joudu vaikeuksiin vastoinkäymisten sattuessa. Sen sijaan se pystyy sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin ja saavuttamaan suunnitellut tulokset.

Jo aiempien ohjelmakausien hakulomakkeissa on tyypillisesti edellytetty, että hakija listaa hankkeen toteuttamiseen liittyvät potentiaaliset riskit sekä esittää keinoja, joilla näitä riskejä voidaan lieventää tai ehkäistä. Uuden globaalin, tai alueellisenkin, pandemian tai muun vastaavan kriisin vaikutukset onkin jatkossa hyvä ottaa huomioon jo hankkeen potentiaalisia riskejä listattaessa.

Pandemian tai muun vastaavan kriisin vaikutuksia hankkeelle voivat olla esimerkiksi lähitapaamisten ja työpajojen peruuntuminen, liikkuvuuden jääminen pois, pilotointien ja harjoitusten toteuttamisiin liittyvät vaikeudet sekä yhteistyöhön liittyvät ongelmat. Hankkeen luonteesta riippuu, millaisia ongelmia mahdollinen kriisitilanne voi aiheuttaa.

Hankkeiden potentiaalisiin riskeihin liittyvät riskienhallintakeinot riippuvat pitkälti siitä, millaisia toimenpiteitä hankkeissa on suunniteltu ja miten ne on suunniteltu toteutettaviksi. Esimerkiksi liikkuvuutta, lähitapaamisia, työpajoja, koulutuksia ja seminaareja voidaan mahdollisuuksien mukaan korvata erilaisten etätapahtumien avulla.

Muita yhteistyöhön liittyviä ongelmia voidaan hallita esimerkiksi muuttamalla hankekonsortion kokoonpanoa tai päivittämällä partnereiden välistä tehtävänjakoa. Lisäksi esimerkiksi pilotoinnit ja harjoitukset voidaan pyrkiä toteuttamaan rajoitetummin, vaadittuja turvallisuustoimenpiteitä noudattaen. Ne voidaan myös pyrkiä siirtämään toiseen ajankohtaan, mikäli on odotettavissa, että kriisitilanne väistyy hankkeen toteuttamisen aikana. Mahdollisia riskienhallintakeinoja kannattaa suunnitella useampia, jotta hanke sopeutuu muutoksiin mahdollisimman joustavasti.

Resilienssi osana hankkeen tuloksia

Uudella ohjelmakaudella 2021-2027 on mukana myös sellaisia hankehakuja, joissa resilienssi ei ole vain osana hankkeen suunnitelmaa ja toteuttamista vaan liittyy myös hankkeen tuloksiin. Tällöin koko hankkeen päämääränä voi olla jonkin toiminnon resilienssin lisääminen. Hankkeen tavoitteena voi olla esimerkiksi yhteisöjen ja viranomaisten, terveysalan, infrastruktuurien tai yksilöiden resilienssin tukeminen ja parantaminen.

Koska koronapandemia on yhä ajankohtainen, monet uuden ohjelmakauden resilienssin parantamiseen liittyvät hankehaut koskevat nimenomaan pandemian tai vastaavanlaisen muun kriisin kaltaisia tilanteita. Resilienssiä on kuitenkin tarve kasvattaa myös muiden poikkeustilanteiden varalta. Ohjelmakaudella rahoitetaan myös hankkeita, joissa pyritään lisäämään resilienssiä esimerkiksi ilmastonmuutosta, terrorismia ja kyberhyökkäyksiä vastaan.