Nuoret ja digitaalisuuden lupaus

Nuoria on kautta vuosikymmenien pidetty diginatiiveina, jotka ottavat uudet laitteet ja toimintatavat käyttöönsä etujoukoissa ja syntyvät teknologisen osallisuuden ja osaamisen äärelle.

Digitaalisuus voi parhaimmillaan hyödyttää koko yhteiskuntaa ja helpottaa yksilöiden jäsenyyttä ja osallistumista yhteiskuntaan. Digitaalisuuteen liittyvän osallistavan potentiaalin on katsottu luovan uusia mahdollisuuksia sekä kansalaisoppimiselle että kansalaistoiminnalle. (Banaji & Buckingham 2013.) Erityisesti Suomessa on uskottu vahvasti digitalisuuden lupaukseen ja teknologioiden hyvää tuovaan kehitykseen.

Diginuoret

Nuorista puhutaan usein diginatiiveina tai digitaalisena sukupolvena. Brittiläisen David Buckinghamin (2007) mukaan nämä käsitteet rakentavat samanaikaisesti kohdettaan. Ne eivät edusta kuvausta siitä, mitä lapset tai nuoret todella ovat, vaan tuovat esiin myös vaatimuksia ja edellytyksiä siitä, mitä heidän pitäisi olla tai mitä heistä on tultava. Digitaalinen sukupolvi nähdään nuorina, jotka käyttävät aktiivisesti digitaalisuutta sosiaalisiin, koulutuksellisiin ja luoviin tarkoituksiin ja joiden teknologian käyttöä tukee heidän pääsynsä muihin sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman muotoihin. (Buckingham, 2007.)

Nuoret ja digitaalisuus niputetaankin usein yhteen tehden yksinkertaistettuja negatiivisia tai positiivisia oletuksia siitä, että kaikki tietyn ikäiset nuoret ovat yhtä perehtyneitä ja valmiita käyttämään kaikenlaisia digitaalisia laitteita ja palveluja.  Digitaalisuuden kautta nuoret kehittyvät, kokeilevat ja löytävät erilaisia omia kiinnostuksen kohteitaan. Nuorille digitaalisuus luo mahdollisuuksia niin oppimisen, itseilmaisun, identiteetin, vuorovaikutuksen kuin kansalais- ja poliittisenkin osallistumisen alueilla. (boyd 2014; Ito et al. 2009.)

Aikuishuolta

Viime vuosina keskustelu on kääntynyt digitaalisuuden lupauksesta huolipuheeseen: nuoret ovat vain kännyköillä ja lähestulkoon kaikki nuoruuteen liittyvät tämän päivän ongelmat liittyvät digitaalisten laitteiden käyttöön ja siitä aiheutuviin riskeihin, ongelmin ja huoliin. Digitaalisuuteen ja nuoruuteen liitetyt moraalipaniikit ovat muuttuneet valtavirraksi, eli vallitsevaksi, hegemoniseksi diskurssiksi diginuoruudesta. Mikä tahansa kuin kännykällä olo on parempaa tapaa elää ja olla nuori.

Tässä huolipuheessa ohitetaan se, että nuoruutta ja nuorten arkea eletään yhä enenevässä määrin digitaalisuuteen kietoutuen. Kaverisuhteet, harrastukset, oppiminen – kaikki kietoutuvat digitaalisuuteen tavalla tai toisella. Niin aikuisten kuin nuortenkin on hyvin vaikea selviytyä tavallisista arkisista asioista ilman digitaalisen läsnäoloa.

Amerikkalainen tutkija danah boyd (2014, 15) on todennut, että suuri osa pelosta ja ahdistuksesta, joka ympäröi nuorten digitaalisen median käyttöä, johtuu väärin ymmärryksestä tai digitaalisuuteen liitettyjen toiveiden murskaantumisesta. Pelot ja ahdistukset ilmenevätkin joko utopistisen tai dystooppisen tulkintatavan muodossa. Dystopian mukaan nuoret ovat riippuvaisia ja addiktoituneita sosiaaliseen mediaan, utopistiset käsitykset taas näkevät digitalisaation ratkaisevan eriarvoisuuden ja luovan osallisuutta. Molemmat ääripäät kumpuavat teknologisesta determinismistä. Utopiat ja dystopiat perustuvat ajatukselle, että teknologia muuttaa yhteiskuntaa ja vaikuttaa kaikkiin ihmisiin ja yhteiskuntaan kaikissa tilanteissa samalla tavalla. Boydin mukaan se, että keskitymme teknologiaan yksinkertaisesti peittää muun dynamiikan ja ymmärryksen siitä, että digitaalisuuteen liittyy runsaasti osallisuuden ja osallistumisen eroja, erilaisia käytäntöjä, tulkintoja, lupauksia ja toiveita.

Lähteet:

Banaji, S. & Buckingham, D. 2013. The Civic Web: Young People, the Internet, and Civic Participation, MIT Press.

boyd, d. 2014. It’s complicated. The social lives of networked teens. New Haven & London: Yale University Press.

Buckingham, D. 2007. Youth, Identity, and Digital Media. MIT Press.

Ito, M., Baumer, S., Bittanti, M. boyd, d., Cody, R., Stephenson, B.H., Horst, H. A., Lange, P. G., Mahendran, D., Martínez, K. Z., Pascoe, C. J., Perkel, D., Robinson, L., Sims. C. & Tripp, L. 2010. Hanging out, Messing around and Geeking out: Kids Living and Learning with New Media. MIT Press.