Nuorten liikuntasuhde ja liikuntakäyttäytyminen – opiskelijat kanssatutkijoina

Liikuntakäyttäytymistä voidaan tarkastella altistavien, mahdollistavien ja vahvistavien teemojen kautta. Teoreettinen teemoitus auttaa selvitys- ja tutkimusaineistojen hankintaa silloin, kun esimerkiksi yhteisöpedagogiikan opiskelijat toimivat kanssatutkijoina.

Tutkittua tietoa suomalaisten nuorten liikuntakäyttäytymisestä ja siinä tapahtuneista muutoksista kerätään erityisesti Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa LIITU-tutkimusten sekä WHO:n koululaistutkimusten avulla. Tutkimusten johtopäätökset perustuvat suuriin väestöotantoihin ja kyselytutkimuksiin. Näitä tutkimustuloksia hyödynnämme myös yhteisöpedagogikoulutuksessa (AMK), jossa koulutamme nuorisokasvatuksen asiantuntijoita.

Liikuntakasvatusta voidaan käyttää kasvatuksellisena menetelmänä, jonka hyödyntämiseen yhteisöpedagogiopiskelija saa valmiudet opintojensa aikana. Liikuntakasvatuksen opintojaksolla perehdytään liikuntakasvatuksen mahdollisuuksiin nuorisokasvatuksen kentällä sekä pyritään ymmärtämään, mitkä tekijät vaikuttavat keskeisimmin nuoren liikuntakäyttäytymiseen ja liikuntasuhteen rakentumiseen.

Ammattikorkeakoulupedagogiikassa keskeistä on opiskelijan oppiminen ja työelämätaitojen kehittäminen. Oppiminen tapahtuu mahdollisuuksien mukaan vuorovaikutussuhteissa erilaisissa ympäristöissä ja yhteisöissä (Xamkin pedagoginen kehittämisohjelma 2018–2022). Lukuvuonna 2021–2022 toteutimme opintojakson ja Villages on the Move GO! -hankkeen yhteistyönä kaksi tiedonkeruuprosessia noudattaen yhteiskehittämisen ja kanssatutkijuuden periaatteita (ks. Pyyry 2012, 37).

Liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä voidaan kuvata esimerkiksi hyödyntämällä Precede – Proceed -mallia (ks. kuva 1. Liikuntakäyttäytyminen, esim. Green & Kreuter 2005). Green ja Kreuterin (2005) mukaan liikuntakäyttäytymistä voidaan ymmärtää kartoittamalla käyttäytymiseen vaikuttavia altistavia, mahdollistavia ja vahvistavia tekijöitä. Haastatteluissa opiskelijat käyttivät kysymyksiä kuvassa 1 esitettyjen teemojen pohjalta.

Liikuntakäyttäytymistä laajempi käsite on liikuntasuhde, joka auttaa hahmottamaan yksilön ajattelua ja asenteita laajemmin kuin pelkän oman käyttäytymisen kautta peilaamalla. Liikuntasuhteen osa-alueiksi määritellään oman liikkumisen lisäksi penkkiurheilu, liikunnan tuottaminen muille sekä ns. sportisointi, joka tarkoittaa liikunnan ja urheilun tapojen ja asenteiden heijastumista muille elämänalueille, esimerkiksi vaatetukseen tai käytetyn kieleen. (Koski 2017.)

Opiskelijat kanssatutkijoina

Tutustuttuaan edellä mainittuihin teoreettisiin lähestymistapoihin yhteisöpedagogiopiskelijat jalkautuivat haastattelemaan itse valitsemaansa nuorta ja nuorta aikuista. Näin ensimmäisen vuoden opiskelijat saivat arvokasta kokemusta tutkimusaineiston keruusta eli taitoa, jota viimeistään opinnäytetyövaiheessa tarvitaan. Samalla he tietoisesti tai tiedostamatta peilasivat havaintoja omaan kokemushistoriaansa liikunnasta. Haastattelun tulosten pohjalta he kirjoittivat pohdiskelevan tekstin teorian ohjaamana. Nämä tekstit (n=28) toimivat tämän artikkelin aineistona.

Opiskelijat hyödynsivät haastatteluaineistosta oppimaansa myös Hackathonissa, joka toteutettiin kansainväliselle kohdejoukolle osana VOMGO-hanketta. Yhteiskehittämisen tuloksista piirtyi kuva siitä, mitkä ovat ne keskeisimmät tekijät nuorten liikuntakäyttäytymisen vaikuttimina ja millaisia haasteita urheiluseurojen tulee ratkaista houkutellakseen nuoria harrastajia ja toimijoita.

Poimintoja haastattelujen tuloksista liittyen liikuntakäyttäytymiseen

Altistavista tekijöistä nousivat esille tiedot, kokemukset ja mieliala. Kaikilla haastateltavilla oli riittävästi tietoa liikunnan tärkeydestä omalle hyvinvoinnilleen. Useimmissa haastatteluissa tuli myös esille, että tietoa liikuntamahdollisuuksista oli hyvin saatavilla. Lapsena perheen ja koulun kautta saadut kokemukset olivat tärkeitä liikuntasuhteen muodostumiselle. Erityisesti perheen vahvistava vaikutus positiiviseen liikuntakäyttäytymiseen korostui. Koululiikuntakokemukset taas vaikuttivat liikuntainnostusta vähentävästi. Nuorten puheessa mieliala nousi esille: jos on väsynyt tai allapäin, liikunta ei aina innosta. Toisaalta aikaisempien positiivisten kokemusten houkuttelemana moni nuori liikkui, koska he tiesivät liikunnan kohentavan mielialaa: tulee hyvä fiilis onnistumisista.

Mahdollistavista tekijöistä moni haastateltava nosti esille liikuntalajien harrastusmahdollisuuksien saavutettavuuden: tilat ja sijainnin. Yleisesti saavutettavuutta pidettiin hyvänä, mutta pienimpien paikkakuntien nuoret mainitsivat, etteivät he välttämättä voi harrastaa haluamaansa lajia. Ulkoilua ja omatoimista liikuntaa harrastavat (noin kolmasosa) olivat tyytyväisimpiä. Liikuntaharrastuksen hinta ei ollut useimmille ongelma, mutta muutamat haastatellut mainitsivat, että oman lajin valintaan on vaikuttanut myös tieto edullisista kustannuksista. Omilleen muuttaneet nuoret olivat tietoisempia kustannuksista, kotona asuvien kuluista huolehtivat yleensä vanhemmat. Joidenkin nuorten liikuntaan vaikutti myös jokin vamma tai loukkaantuminen urheilun parissa. Tällöin nuori joutuu näkemään enemmän vaivaa sopivan liikuntamuodon löytämiseksi.

Vahvistavista tekijöistä merkittävin oli selvästi ystävät ja perhe. Liikunnan parissa saa ystäviä, ja moni oli lähtenyt harrastamaan esimerkiksi joukkuelajeja ystävän kanssa. Urheilevat vanhemmat kannustavat lapsia usein oman lajinsa pariin, ja se voi nuoresta tuntua jossain vaiheessa painostukseltakin. Kilpailullisuus jakoi selvästi vastaajia. Joukossa oli kilpailevia nuoria, joita tavoitteet ja kilpailut kannustavat, mutta suurempi osa karttoi kilpailullisuutta ja halusi liikkua ystävien kanssa sekä pitää hauskaa.

Urheiluseurassa liikkuminen oli monelle luonnollinen asia. Joillekin nuorille se oli jopa identiteettiä määrittävä tekijä. Tyttö pieneltä paikkakunnalta kertoi:

– Se on minulle paljon enemmänkin kuin pelkkä urheiluseura. Se on tärkeä yhteisö ja siellä on paljon ystäviä, joiden kanssa viihdyn myös harrastuksen ulkopuolellakin.

Muutamat nuoret toivoivat urheiluseuroilta myös aktiivisempaa roolia nuorten kannustamiseksi liikkumaan. Opiskelijat ehdottavat haastatteluaineiston perusteella seuraavaa:

– Seurat voisivat pitää päiviä, jossa pääsisi kokeilemaan eri lajeja ja ehkä löytäisi itselleen uuden harrastuksen. Seurat voisivat myös käydä esittelemässä toimintaansa kouluilla. Näin saataisiin lajeista tietoa enemmän kuin vain liikuntatunneilla ja samalla kiinnostuneet tietäisivät, mihin ottaa yhteyttä, jos haluaa alkaa harrastamaan kyseistä lajia.

Seuraavassa on esitetty luokiteltuina liikuntaharrastusta mahdollistavia ja estäviä tekijöitä (taulukko 1).

Taulukko 1. Liikuntaharrastusta edistäviä ja estäviä tekijöitä.

Lopuksi

Opiskelijoiden toimiminen kanssatutkijoina palveli hyvin sekä opintojakson että VOMGO-hankkeen tavoitteita. Opiskelijat olivat myös tyytyväisiä tehtävään, koska vastaajien erilaiset tarinat auttoivat ymmärtämään liikuntasuhteeseen vaikuttavia moninaisia tekijöitä.

Keskeisimpänä havaintona aineistosta ja opiskelijoiden tulkinnoista nousi esiin nuorten sosiaalisten maailmojen ja ympäristöjen merkitys. Konkreettiset tekijät kuten aika ja raha löytyvät kyllä, jos nuori pääsee tekemään ja harrastamaan itselle ikävaiheeseen nähden merkityksellisten ihmisten kanssa. Vanhemmilla ja vanhempien antamalla esimerkillä sekä tuella on keskeinen merkitys lapsuudessa. Se antaa elinikäisiä suuntaviivoja niin, että harrastuksen pariin voidaan palata aikuisiässä. Nuoruudessa selkeästi tärkein vaikutin liikkumiseen on kaverit ja mielekäs sosiaalinen ympäristö.

Nuorten tarinoissa myös itsenäinen, omaehtoinen liikunta erottui positiivisena havaintona. Osalle liikunta ja tietty urheiluseura ovat keskeisiä elämän pääkomponentteja, mutta pelkästään omaehtoisesti liikkuvia on myös paljon. Tämä herättää kysymyksen siitä, miten urheiluseura voisi tulevaisuudessa edelleen olla useammalle nuorelle mielekäs sosiaalinen ympäristö. Seurojen tutustumispäivistä ja lajikirjon monipuolistamisesta on hyvä aloittaa.

Lähteitä

Green, L. & Kreuter, M. 2005. Health program planning. An educational and ecological approach. New York: McGraw-Hill.

Koski, P. 2017. Liikuntasuhde ja liikuntakasvatus. Teoksessa T. Jaakkola, J. Liukkonen & A. Sääkslahti (toim.) Liikuntapedagogiikka. 2., uud. painos. Jyväskylä: PS-kustannus, 87–113.

Pyyry, N. 2012. Nuorten osallisuus tutkimuksessa: Menetelmällisiä kysymyksiä ja vastausyrityksiä. Nuorisotutkimus 31 (1), 35–53.

Xamkin pedagoginen kehittämisohjelma. Saatavilla: Xamkin pedagoginen kehittämisohjelma 2018–2022 – Xamk