Sähköveneet tulevat – olemmeko valmiita?

Autoilun sähköistyminen on jo edennyt, mutta miten käy veneilyn sähköistymisen?

Autoilun sähköistyminen on edennyt ehkä kuviteltuakin nopeammin. Sähköautolla on joitakin etuja polttomoottoriautoon verrattuna. Sen tekniikka on yksinkertaisempi eli huollon tarve on vähäisempi, ja sähkön hinta on tuotettuun tehoon nähden bensiiniä tai dieseliä edullisempi.

Nopea kasvuvauhti on kuitenkin asettanut eri organisaatiot vaatimusten ristituleen. Taloyhtiöiden hallitukset ovat olleet ihmeissään infraan ja verkon laajennuksiin kohdistuvista muutostarpeista. Tienvarsipalveluilta (esimerkiksi huoltamot ja kauppakeskukset) edellytetään latausmahdollisuuksia asiakkaiden sähköautoille. Parhaillaan latausverkosto kasvaakin vauhdikkaasti.

Sähköön siirtymistä perustellaan usein ajamisen puhtaudella. Alkuvaiheessa laskettiin kuitenkin, että sähköauton elinkaaripäästöt ylittivät polttomoottoriauton vastaavat selvästi. Uusimpien tutkimusten mukaan vaaka on kuitenkin kääntynyt sähköauton puolelle.

Haasteena sähköautoilun tulevaisuudelle voi olla kriisitilanteet, joissa tavalla tai toisella kansallinen sähköverkkomme lamaantuu osittain. Sähkön hinta on jo nyt nousussa (tosin myös fossiilisten polttoaineiden) ja sähkön jakeluhäiriöt näkyisivät heti liikenteen voimakkaana rajoittumisena. Polttomoottoriautot eivät ole yhtä haavoittuvia tässä suhteessa, eli täydellinen siirtyminen sähköautoiluun saattaisi olla virhe.

Veneilyn sähköistymisen haasteet

Veneilyn suhteen tilanne on aivan erilainen; edistyksen suhteen ollaan lähes lapsenkengissä. Varsinaisia standardeja sähköistymisen suhteen ei venealalla ole, ja muutamat toteutukset, joista on raportoitu, eivät edusta mitään yhtenäistä teknistä ratkaisua.

Haasteet veneilyn sähköistymiseen ovat moninaiset. Liikettä vastustava voima kasvaa nopeuden lisääntyessä huomattavasti enemmän vesi- kuin tieliikenteessä, mikä suosii hitaasti liikkuvien veneiden sähköistämistä nopeampien sijaan. Toisaalta tarvittavien akkujen paino lisää liikkumisvastusta vesiliikenteessä enemmän kuin tieliikenteessä.

Edellä mainittujen haasteiden lisäksi lataukseen tarvittavan infran rakentaminen olemassa olevien järjestelmien (vierasvenesatamat) yhteyteen on huomattavasti haastavampi toimenpide kuin vastaavan toteuttaminen esimerkiksi asutuskeskuksiin. Vaatimustaso kasvaa exponentiaalisesti, kun mantereen satamista siirrytään saaristoon. Nykyiset järjestelmät on mitoitettu lähinnä valaistuksen ja pienimuotoisen hupiakkujen latauksen tarpeisiin.

Veneilyn sähköistämisen ajava voima (driving force) ei ole päästöihin liittyvä. Vapaa-ajan veneilyn hiilidioksidipäästöt Suomessa ovat marginaaliset ja eteneminen liittyykin enemmän pienten veneiden (perämoottorien) äänettömyyteen sekä käytön helppouteen.

Mikään helppo rastihan tämä ei ole, ja suunnitelmia projektin kehittämiseen asian ympärille on valmisteltu Xamkissa jo jonkin aikaa. Latausjärjestelmien kartoittaminen ja kehityspolun luominen lienevät etusijalla. Lyhyessä linjaliikenteessä operoivan pienehkön matkustaja-aluksen sähköistäminen latausjärjestelmineen voisi toimia pilottina kohti laajempaa tutkimusta.