Digifisuja verkossa

Millaisena suomalainen merikalastus näyttäytyy sinulle? Kenties sellaiselta, jossa harmaahapsinen Kapteeni Kalapuikko kalastaa tyrskyissä ja tuulissa. Pitkän päivän päätteeksi kapteeni palaa saaliineen satamaan, jossa nälkäiset vakioasiakkaat ostavat häneltä kalat suoraan paatista.

Näin varmasti tapahtui vielä vuosia sitten, mutta tänä päivänä enää harvoin. Nykyään ammattikalastajan kalastusta ja hänen saaliinsa jäljitettävyystietoja kerätään ja valvotaan monin eri tavoin viranomaisten toimesta.

Merikalastus on vaatimusten viidakko

Merikalastuksessa kalastajalla on lukuisia ilmoitusvelvollisuuksia. Euroopan unionin yhteinen kalastuspolitiikka (YKP) edellyttää, että merestä pyydettyjen ja viljeltyjen, elintarvikkeeksi toimitettavien kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuote-erät on oltava jäljitettävissä ketjun jokaisen toimijan osalta kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa.

Kalastustuotteiden jäljitettävyyden tarkoituksena on varmistua tuotteiden alkuperän laillisuudesta, parantaa elintarviketurvallisuutta ja lisätä kalatalouden arvoketjun avoimuutta.  Jos pyydettävät kalat ovat kiintiöityjä, kuten lohi ja silakka, niin niistä on tehtävä ilmoituksia viranomaisille lähes reaaliajassa jo merellä ollessa. Saalisilmoitukset koskevat myös ei-kiintiöityjä lajeja, mutta aikavaatimukset eivät ole yhtä tiukkoja.

Saalisilmoituksen lisäksi kalastajan on tehtävä myös paljon muita ilmoituksia viranomaisille. Tällä hetkellä tässä ilmoitusvelvollisuuksien viidakossa kalastaja tekee ilmoituksia monin eri tavoin: puhelimitse, tekstiviestillä, satelliittiseurantajärjestelmillä, verkon kautta tehtävillä ilmoituksilla.

Kalastajalle nykytilanne on usein hankala, sillä samaa tietoa voi joutua täyttämään moneen eri järjestelmään. Tämä, jos mikä, on aikaa vievää ja turhauttavaa. Lisäksi prosessissa, jossa saalistiedot siirtyvät sähköisessä muodossa kalastajalta ensiostajalle ja aina kuluttajalle asti, on olemassa puutteita.

Yhden luukun periaate

Me Xamkissa päätimme tarttua tähän haasteeseen ja otimme kunnianhimoiseksi tavoitteeksi Yhden-Luukun-Periaatteen, jossa merikalastuksen ilmoitusvelvollisuudet saisi hoidettua yhden sovelluksen kautta. Lähdimme mallintamaan Xamkissa sisävesikalastuksen puolelle kehitettyä Järvikala-sovellusta merikalastuksen puolelle.

Kantavana ideana kehitystyössä on, että niin kalastaja kuin ensiostaja käyttäisivät samaa sovellusta. Tulevaisuudessa sovellusta voisi hyödyntää tarpeen mukaan myös koko kalatalouden arvoketjussa, aina vähittäiskauppavaiheeseen asti. Sovelluksen kautta saisi tehtyä tarvittavat ilmoitukset myös viranomaisille. Esimerkiksi saalisilmoitustietoa ei enää kirjattaisi moneen eri järjestelmään (saatikka paperille), vaan tieto siirtyisi digitaalisesti yhden sovelluksen kautta eri sidosryhmille.

Sovelluksen avulla tiedonsiirto eri sidosryhmien välillä helpottuu, tiedon laatu paranee ja prosessi nopeutuu. Digitaalisen tiedon lisääntyminen parantaisi tulevaisuudessa myös kalastusalan lukuisia raportointitarpeita.

Kalastaja ja käyttäjälähtöisyys

Miltä tämä kaikki näyttäisi sitten Kapteeni Kalapuikon näkökulmasta? Ehkäpä esimerkiksi tältä:

Merellä saaliin nostettuaan ja punnittuaan kapteenimme kaivaa taskustaan kännykän, josta hän käynnistää sovelluksen. Sovelluksen avulla hän tekee tarvittavat ilmoitukset saaliistaan ensiostajalleen (esimerkiksi kalatukulle). Rantauduttuaan hän toimittaa saaliinsa ensiostajalle, jolla olisi kalaerän tiedot jo valmiina digitaalisessa muodossa. Ensiostaja käsittelee saaliin ja mahdollisesti jalostaa sitä, ennen kuin kalaerä tietoineen päätyy päivittäiskaupan kalatiskille.

Kuluttaja poimii tuotteen kärryynsä ja tutkii pakkausta. Tuotepakkauksen QR-koodin avulla kuluttaja saa luettavakseen edellä mainitun toimitusketjun tiedot. Näin hän saisi tietää ostamansa kalan jäljitettävyystiedot aina sinne Kapteeni Kalapuikon alukselle saakka. Prosessin aikana sovelluksen kautta olisi lähtenyt myös tarvittavat ilmoitukset viranomaisille.

Näppärää, eikös vaan!