Seurakuntien oppilaitosyhteistyö on käyttäjälähtöistä

“Opiskeluhyvinvointi on hyvin kokonaisvaltaista. Siihen liittyy niin sosiaalinen, henkinen kuin hengellinenkin puoli. Ihminen on aina kokonaisuus.”

Näin kiteyttää Saara-Maria Jurva, Kouvolassa marraskuun 2022 alussa aloittanut oppilaitospastori.

Mikkelin oppilaitospastori, rovasti Jaana Pietiläinen määrittelee näin:

– Opiskeluhyvinvointi on sitä, että muistaa pitää hyvää huolta itsestä. Tenttipäivät ja tehtävät ovat tärkeitä, mutta niin on oma hyvinvointikin, että jaksaa opiskella, harrastaa ja varata aikaa myös lepäämiselle.

Pietiläinen on työskennellyt oppilaitospappina yli 15 vuotta ja on nyt jäämässä eläkkeelle.

Pietiläisen seuraaja, pastori Tuulia Ikonen aloittaa työssään 1.7.2023. Ikonen on aiemmin työskennellyt Mikkelin seurakunnassa rippikoulupappina.

Kampuspapin työ muotoutuu opiskelijoiden tarpeiden mukaan

Pietiläinen tekee suurimman osan työstä Xamkin Mikkelin kampuksella, jossa hänellä on myös työhuone. Työalaan kuuluu myös Esedu, Suomen nuoriso-opisto ja Yliopistokeskus. Lisäksi hän vastaa Mikkelin seurakunnassa erityisesti englanninkielisestä työstä ja hiljaisuuden retriiteistä.

Oppilaitospastorin työpäivä voi vaihdella paljonkin.

– Esimerkiksi tämän päivän tehtäviä ovat pari keskustelua Xamkin kampuksella, yksi palaveri ja opiskelijatapaaminen Esedulla, kaksi Teams-kokousta ja tulevan johtokunnan kokouksen esityslistan valmistelu, Pietiläinen listaa.

Aika ei tahdo aina riittää kaikkeen.

– Olen Mikkelissä ainoa oppilaitospappi ja välillä haluaisin olla monessa paikassa yhtä aikaa. Sehän ei onnistu, ei edes vaikka saisi 3D-tulostettua itsensä, Pietiläinen toteaa.

Saara-Maria Jurvan työviikossa on keskiviikkoisin kokouksia ja tapaamisia niin muiden työntekijöiden kuin vapaaehtoisten kanssa. Torstaisin hän päivystää yhdessä toisen papin kanssa Xamkin Kouvolan kampuksen pääaulassa klo 11–13, ja illalla on nuorten aikuisten ilta.

Perjantaisin Jurva ehtii tekemään sometyötä, kuvausjuttuja ja viikonlopun valmisteluja. Myös viikonloput ovat työntäyteisiä.

– Viikonloppuisin on hautajaisia, kasteita, messuja ja rippikoulutapaamisia – sekä välillä nuorten aikuisten ja opiskelijoiden retkiä. Papin vapaapäivät ovat yleensä maanantai ja tiistai, Jurva kertoo.

Jurvan mukaan kampuspäivystyksestä voisi olla enemmän hyötyä, jos se olisi maanantaisin tai tiistaisin, kun opiskelijoita on enemmän liikkeellä.

– Onneksi syksyllä tähän voi tulla muutos, kun saan uuden työparin, joka aloittaa kokopäivätoimisena oppilaitospappina, Jurva iloitsee.

Jurvan löytää Instagramista tililtä @betonipastori ja YouTubesta kanavalta Saara-Maria. YouTubeen hän on tehnyt sarjaa Kohtalona Kouvola, jossa tutustutaan kaupunkiin uutena kouvolalaisena.

Miten hengellisyys näkyy oppilaitosympäristössä?

– Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu hengellinen ja katsomuksellinen ulottuvuus. Hengellisyyden näkyminen meillä, kuten yleensäkin oppilaitoksissa, on hyvin hienovaraista. Välillä ehkä varomme liikaakin sen näkymistä, Pietiläinen pohtii.

Hän on huomannut, että keskustelut ovat iso tuki monelle.

– Jos opiskelija tai työntekijä haluaa, olen rukoillut hänen kanssaan tai hänen puolestaan. Muuhun uskontokuntaan kuuluvan, ei-kristityn opiskelijan kanssa olen yhdessä koettanut löytää sen paikan, joka tukee hänen omaa hengellisyyttään, Pietiläinen kertoo.

Jurvan mukaan papin ehkä tärkein hengellinen symboli on panta kaulassa. Siitä ihmiset tunnistavat hänet papiksi.

– Toivon, että papinpaita viestii siitä, että sellaisessa paidassa kulkevan ihmisen kanssa voi tulla keskustelemaan luottamuksellisesti kaikenlaisista, mutta erityisesti hengellisistä asioista.

– Usein opiskelijat tulevat kyselemään seurakunnan toiminnasta. Silloin kerron heille nuorten aikuisten toiminnasta, jaan siitä esitteitä ja sitä kautta tuen heidän hengellisyyttään, Pietiläinen valottaa.

Opiskelijoista huokuu toivo

Pietiläinen on huomannut, että somessa vietetty aika on lisääntynyt, ja korona luonnollisesti muutti tapoja olla läsnä oppilaitoksessa. Joidenkin opiskelijoiden yksinäisyys lisääntyi, kun omaa ryhmää ei oppinut tuntemaan kunnolla.

Jurva iloitsee, että opiskelu avaa uusia näkymiä ja mahdollisuuksia, oikeastaan kokonaan uuden tulevaisuuden. Päällimmäinen vaikutelma opiskelijoista on toiveikkuus ja positiivisuus.

– Tämä toivo huokuu opiskelijoista: innostus uudesta. Tunne siitä, että kaikki on mahdollista. Maailma on avoin. Tätä tunnelmaa tarvitsisimme laajemminkin yhteiskuntaan, Jurva korostaa.

Elämä on opiskelua – myös oppilaitospapeille

Jurva kertoo pitävänsä paljon opiskelusta ja uuden oppimisesta.

– Tieto mahdollistaa paljon elämässä. Tutkitun tiedon avulla on helpompi tehdä hyviä ratkaisuja ja elää parempaa elämää. Olen opiskellut jotain melkein aina. Viimeisimpänä väittelin teologian tohtoriksi tämän vuoden helmikuussa. Mitäköhän opiskelisin seuraavaksi? Jurva pohtii.

Myös Pietiläisellä opiskelu on kulkenut mukana koko elämän matkan.

– Vaikka olen jäämässä eläkkeelle, olen innokas oppimaan uutta. Seuraavaksi haluan opiskella kansalaisopistossa lisää kuvien digitointia ja kuvankäsittelyä, Pietiläinen innostuu.

Mikä on parasta oppilaitosyhteistyössä?

Jurva kertoo, että ihmisten kohtaaminen on mukavaa.

– On hauska puhua jotain kevyttä, mutta on myös mielenkiintoista keskustella jostain vakavammasta ja syvällisemmästä, surullisemmastakin.

– Pappina koen työni merkitykselliseksi, jos ihminen kertoo, että kuuntelu, keskustelu tai jokin mitä olen sanonut, on auttanut tai rohkaissut häntä jotenkin. Silloin tuntuu, että ehkä Jumala on saanut toimia kauttani, Jurva toteaa.

Kouvolan kampuksella torstaipäivystyksessä päärakennuksen aulassa on tarjolla aina karkkia.

– On hauskaa, että monet opiskelijat ovat jo tottuneet, että meiltä saa ”torstaikarkkia”, jälkiruokaa lounaan jälkeen, ja he tulevat tottuneesti etsimään lempikarkkejaan kulhosta, Saara-Maria hymyilee.

Pietiläisen mielestä hienoa on se, että kohtaa paljon opiskelijoita ja henkilökuntaa.

– On suuri luottamuksen osoitus, että kanssani jaetaan elämän iloja ja suruja.

Monia mieleen jääneitä kohtaamisia ei voi luottamuksellisuuden takia kertoa, mutta yleisesti sanoen kohtaaminen on aina merkittävää.

– Hienoa on myös, kun on voinut olla vihkimässä opiskelijoita ja kastamassa heidän lapsiaan.

Mikä on tärkeää elämässä?

– En tiedä, mikä olisi tärkein elämänohje, mutta tärkeää on läsnäolo, Pietiläinen kertoo.

– Kohtaamisella ei ole koskaan välinearvoa, vaan se on aina itseisarvo. Kohtaaminen voi olla vaikka kampuksen käytävällä hymy tai ajan kanssa tehty kysymys: Mitä sinulle kuuluu?

Jurvan tärkein elämänohje on olla rehellinen itselleen ja seurata sydäntään, koska sydän on se paikka, jonne myös Jumala puhuu.