Lento- ja junamatkustuksen synergialla uusia mahdollisuuksia matkustamiseen?

Monet kokevat lentämisen selkeäksi ja sujuvaksi tavaksi matkustaa erityisesti maasta toiseen. Voisiko lento- ja junamatkustuksen synergia tuoda matkustamiseen uusia mahdollisuuksia?

Lentoliput kattavat matkan yleensä lähtöpaikasta määränpäähän asti, jolloin matkustajan ei tarvitse välittää esimerkiksi välilaskun jälkeen jatkolentoa operoivan lentoyhtiön mahdollisesta vaihtumisesta. Ruumaan menevät matkatavarat toimitetaan perille asti, ja lipun myyneellä yhtiöllä on laaja vastuu matkatavaroista. Lisäksi lentoasemat ja niiden toimintatavat ovat samankaltaisia eri puolilla maailmaa, mikä varmasti osaltaan tuo tuttuuden ja hallittavuuden tunnetta matkustajalle.

Siinä, missä lentoreitit on suunniteltu kansainvälisten matkustajien tarpeisiin, junamatkailussa kohderyhmä on vahvasti kotimainen. Suomen kaltaisessa maassa jo maantiede asettaa tähän reunaehtoja, mutta ilmiö on havaittavissa myös muun muassa Keski-Euroopassa.

Lentoliput on mahdollista hankkia varsin joustavasti monenkin toimijan kautta, ja ne noudattavat varsin suoraviivaisesti kansainvälisiä käytänteitä. Junalippujen osalta kansallisia variaatioita löytyy melkoisesti näistä sinänsä yksinkertaisista, mutta kuitenkin asiakkaan kannalta oleellisista asioista.

Mistä löydän juna-aikataulut, pysähdysasemat ja mitä liput maksavat? Mistä ne itse asiassa hankitaan? Toimiiko alueella useita junayhtiöitä ja pitääkö tämä asia huomioida jotenkin? Tarvitaanko erillisiä paikkalippuja vai ei? Onko junalippu junavuorokohtainen vai yleislippu kyseiselle etapille? Pitääkö liput leimata itse vai hoitaako konduktööri tämän?

Paikallisille nämä asiat ovat yleensä itsestäänselvyyksiä, mutta ensimmäistä kertaa maassa olevalle tai harvemmin siellä vierailevalle asiakaskokemus voi olla jotakin täysin muuta. Organisoitujen ryhmämatkojen osalta tällaiset haasteet tulevat harvemmin esiin, sillä usein matkanjärjestäjä hoitaa sujuvan jatkokuljetuksen lentokentältä varsinaiseen matkakohteeseen.

Etenkin työmatkoilla tällaisia palveluita ei useinkaan ole käytettävissä. Osaltaan tämä näkyy siten, että neuvottelut, seminaarit, konferenssit tai muut vastaavat tapahtumat keskittyvät kaupunkeihin, jotka ovat kansainvälisen lentokentän välittömässä läheisyydessä. Kauempana olevat kohteet saatetaan kokea helposti hankaliksi saavuttaa. Kyse on nimenomaan asiakaskokemuksesta, ei niinkään siitä, että kyseiseen kohteeseen matkustaminen teknisesti olisi mitenkään poikkeuksellisen haastavaa.

Maakuntalentokenttien ylläpitoa perustellaan usein liike-elämän tarpeilla. Näistä tarpeista huolimatta maakuntakenttien taloudellinen kannattavuus on monissa tapauksissa osoittautunut haasteelliseksi. Maakuntakentiltä operoitavia reittejä on hyvin rajoitetusti, ja usein ne vaativat toteutuakseen organisoitua markkinointiyhteistyötä, missä reitistä tehdään lentoyhtiölle taloudellisesti kannattava yhteiskunnan tuella. Onnistumisiakin maakuntakenttäsektorilta toki löytyy, mutta usein yhteiskunnalta edellytetty taloudellinen tuki on nostanut varsin paljon perusteltua poliittista debattia.

Lento- ja junamatkustuspalveluiden parempi yhdistäminen erityisesti asiakkaan näkökulmasta voisi olla yksi ratkaisu alueiden elinvoiman tukemiseksi. Helsinki-Vantaan lentoasema tarjoaa maakuntakenttiin verrattuna asiakkaalle todella laajan reittivalikoiman. Etelä-Suomen maantieteellisesti asukastihentymät huomioiden laajat alueet ovat tavoitettavissa muutaman junamatkatunnin säteellä.

Junayhteydet ovat nykyisin varsin nopeita ja matkustajille miellyttäviä. Käytäntö on myös osoittanut, että junavuorojen täyttöaste on usein helpompi saada kannattavalle tasolle verrattuna maakuntalentoihin. Kun asiaa tarkastellaan kansainvälisen matkustajan näkökulmasta, lukuisia aiemmin mainittuja haasteita on edelleen löydettävissä. Näistä ainakin osaa voisi parantaa palvelumuotoilulla. Teknisestihän kulkumuodon vaihtaminen asiakkaalta kyllä onnistuu.

Asiakokonaisuus pitää sisällään useita sinänsä yksinkertaisilta kuulostavia, mutta käytännössä todennäköisesti melko paljon kehitystyötä vaativia asioita. Jo mahdollisten yhdistelmälippujen toteuttaminen siten, että ne ovat asiakkaiden saatavilla, löydettävissä ja ymmärrettävissä nykyisten lentolippukäytäntöjen tavoin on oma haasteensa vallitsevat säädökset ja toimintatavat huomioiden.

Lisäksi yleisellä tasolla tarkasteltuna avainasemassa on riittävän kehittynyt rautatieinfrastruktuuri, missä kansainvälinen lentoasema on rataverkon matkustajajunaliikenteen yksi keskeinen risteysasema. Suomessakin nykyinen rataverkko täyttää tämän vaatimuksen vasta osittain: Helsinki-Vantaan lentokentälle on olemassa taajamajunayhteys, mutta kaukojunien risteysasema se ei ole. Toisaalta pääkaupunkiseudulta lähtee vilkkaasti liikennöidyt radat niin Turun, Tampereen kuin Lahdenkin suuntaan jatkoyhteysmahdollisuuksineen, mikä on nykyisen infrastruktuurin selkeä etu.

Matkatavaralogistiikan nykyiset käytännöt eivät palvele parhaalla mahdollisella matkustusmuodon vaihtajia. Siinä, missä lentoyhtiö vastaa vaihtoyhteyksien osalta matkatavaroiden ehtimisestä jatkolennolle, joutuu junaan siirtyvä asiakas hakemaan laukkunsa hihnalta ja siirtymään turvatoimialueen ulkopuolella sijaitsevalle asemalle.

Tämä tuskin tuottaa parhaan asiakaskokemuksen – etenkään, jos asiakas joutuu tuntemattomassa maassa laukkuaan odottaessaan stressaamaan, ehtiikö pian lähtevään junaan tai vaihtoehtoisesti odottelemaan junavuoroa pitkäänkin kalseassa asemahallissa tai räntäisellä asemalaiturilla. Kansainvälisten lentoasemien palvelutarjonta on varsinkin rautatieasemiin verrattuna runsas, ja turvatoimikäytäntöjen takia monet rautatieasemaympäristöjen lieveilmiöt eivät näitä alueita koske.

Maailma kuitenkin muokkautuu uusien tarpeiden mukaan, ja nykyisetkin käytännöt on kehitetty vastaamaan aikoinaan nousseisiin tarpeisiin. Kenties tätä kokonaisuutta olisi syytä ajatella aivan uudesta näkökulmasta? Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoululla voisi olla tähän kehitystyöhön paljonkin annettavaa.