Vihreä siirtymä muuttaa merenkulkua valtavasti lähivuosikymmeninä

Merenkulussa on käynnissä suurin murros sen jälkeen, kun höyrylaivat korvasivat purjelaivat, on professori Martin Stopford todennut. Tätä murrosta käsiteltiin Vesitiepäivä-seminaarissa, jossa pääteemoina olivat merenkulun vihreä siirtymä ja digitalisaatio. Merenkulun vihreää siirtymää tutkitaan muun muassa meillä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Saapuessani paikalle tupa on jo täynnä seminaariosallistujia. Vesiliikenne näyttää kiinnostavan laajaa joukkoa. Asetun istumaan ja otan muistiinpanovälineet esiin.

Seminaariesitelmissä korostuu merenkulun vihreä siirtymä. Tällä hetkellä vihreä siirtymä keskittyy erityisesti merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen, jota esimerkiksi EU pyrkii vauhdittamaan lähivuosina kiristyvällä ympäristösääntelyllään.

Muutosta vaaditaan, sillä meriliikenne tuottaa noin kolme prosenttia globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. Lisäksi päästöjen ennakoidaan kasvavan, jos sääntelyä ei kiristetä. Oma tutkimusaiheeni Xamkin MERPOL-hankkeessa liittyy juuri merenkulun vihreään siirtymään.

Laivaliikenne nojaa edelleen fossiilisiin polttoaineisiin

Toistaiseksi laivaliikenne nojaa vahvasti fossiilisiin energianlähteisiin. Seminaariesitelmien mukaan vähähiiliset polttoaineet ovat avainasemassa merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Tämä tieto havahdutti minut huomaamaan, että olemme todella kestävän kehityksen ytimessä: MERPOL-hankkeessa tutkimme merenkulun vähähiilisten polttoaineiden elinkaaren aikaisia ympäristö- ja taloudellisia vaikutuksia.

Puheenvuoroissa korostui, ettei mikään merenkulun vaihtoehtoinen polttoaineratkaisu ole ongelmaton. Fossiilittomia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi synteettiset polttoaineet, kuten e-metanoli ja ammoniakki, sekä bioöljyt ja -kaasut. Synteettisten polttoaineiden päästötön tuotanto vaatii valtavasti päästötöntä energiaa.

Biopohjaisissa polttoaineissa ongelmana on raaka-aineiden riittävyys. Jos biopolttoaineiden raaka-aineeksi esimerkiksi hakataan metsiä, tuotannosta syntyy hiilidioksidipäästöjä, ja luonnon monimuotoisuus heikkenee metsäkadon myötä. On siis tärkeää huomioida vaihtoehtoisten polttoaineiden koko elinkaaren aikaiset vaikutukset, kun arvioidaan niiden ympäristöystävällisyyttä. Myöskään biodiversiteetin suojelun ei soisi jäävän ilmastokysymysten varjoon.

Seminaarissa nousi esiin myös toisenlainen tarina merenkulun vihreän siirtymän etenemisestä: vuoden 2022 kauppalaivaston tilauskirjoissa lähes 80 prosenttia tilatuista aluksista toimii perinteisillä, öljypohjaisilla, polttoaineilla. Tämän perusteella näyttää, että merenkulun vihreässä siirtymässä ollaan vielä alkutaipaleella, mikä hieman pöyristytti minua.

Toisaalta seminaarin paneelikeskustelussa ilmeni, että investointeja hidastaa myös tiedon puute. Investoinnit ovat kalliita, eikä laivayhtiöillä ole riittävästi dataa esimerkiksi vaihtoehtoisten polttoaineratkaisujen kokonaisvaltaisista ympäristövaikutuksista. MERPOL-hanke pyrkii lisäämään tutkimustietoa juuri tästä aiheesta.

Digitalisaatio linkittyy vihreään siirtymään

Merenkulun digitalisaatio oli niin ikään tärkeä teema. Seminaariesitysten mukaan yksi merkittävimpiä digitalisaation esteitä on lainsäädäntö, joka laahaa teknologisen kehityksen jäljessä.

Myös yhteisen terminologian puute vaikeuttaa keskustelua esimerkiksi Kansainvälisessä merenkulkujärjestö IMO:ssa. Digitalisaatio linkittyy vihreään siirtymään, sillä esimerkiksi automatisaatio voi edistää alusten operointitehokkuutta vähentäen päästöjä.

Seminaarissa käsiteltiin monipuolisesti merenkulun eri aihepiirejä. Huomasin, kuinka tärkeää tutkijan on saada alan yleistietoa oman rajatun tutkimusaiheen ulkopuolelta. Seminaareihin osallistuminen on oiva tapa välttää omaan tutkimuspoteroon juuttumista.