Virtuaalinen luontokokemus tuo terveyshyötyjä ja voi lievittää sosiaalisten tilanteiden pelkoa

Active Life Labissa toteutettu tutkimus osoittaa, että virtuaaliluontoympäristö on varteenotettava työkalu kaupungistumisen terveydelle haitallisten vaikutusten torjumiseksi ja ihmisten luontoyhteyden parantamiseksi. Virtuaalitodellisuuden avulla luontokokemus voidaan tuoda myös sellaisten ihmisryhmien saataville, jotka eivät itse pääse luontoon.

Active Life Labissa työskentelevän liikuntatieteen tohtori, tutkija Susanne Kumpulaisen johtama tutkimus Virtuaaliluontokokemuksen hyvinvointihyötyjen arviointi ryhmässä: sykevaihtelutietoja satunnaistetusta ristikkäistutkimuksesta tarjoaa mielenkiintoisia tuloksia virtuaaliluonnon hyödyistä hyvinvoinnin edistäjänä ja sosiaalisen stressin vähentäjänä.

Kumpulaisen tutkimuksessa havaittiin, että vain kymmenen minuutin altistuminen virtuaaliselle luontoympäristölle johti stressin vähenemiseen ja hyvinvoinnin lisääntymiseen osallistujaryhmissä. Virtuaaliluontoaltistus johti korkeampaan sykevälivaihteluun ja sykkeen laskuun, mikä viittaa parasympaattisen eli rauhoittavan hermoston aktiivisuuden lisääntymiseen.

Myös osallistujien tunneperäinen hyvinvointi oli virtuaaliluontohuoneessa parempi; he kertoivat ahdistuksen ja masennuksen tunteiden vähentyneen, ja mukavuuden, innostuksen, luovuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteiden lisääntyneen.

Kyseessä on ensimmäinen tutkimus, joka osoittaa virtuaaliluonnon fysiologiset ja psykologiset terveysvaikutukset luotettavasti akuutilla satunnaistetulla ristikkäistutkimuksella. Ensimmäistä kertaa virtuaaliluontoa tarkasteltiin nyt myös sosiaalisen hyvinvoinnin kontekstissa.

Luontoon pääseminen ei ole aina itsestään selvää

Biofiliahypoteesin mukaan ihmisillä on synnynnäinen tarve etsiä yhteyttä luontoon ja muihin eläviin olentoihin (Wilson, E. O. 1984). Aidon luontokokemuksen tiellä voi kuitenkin olla monenlaisia esteitä. Suurkaupungeissa luonto on kaukana, ja sinne siirtyminen vie aikaa. Luonto ei myöskään ole esteetön liikuntarajoitteisen näkökulmasta. Lisäksi laitoksissa elävien ihmisten kirjo on valtava.

– Virtuaaliluonnolla on merkittävä potentiaali hyvinvoinnin edistäjänä monenlaisissa ympäristöissä, hoitolaitosten lisäksi oppilaitoksissa, työpaikoilla ja muissa julkisissa tiloissa, Kumpulainen kuvailee.

– Esimerkiksi psykiatrisissa sairaaloissa hoidettavat nuoret voisivat hyötyä virtuaalisesti toteutetusta, rauhoittavasta luontoelämyksestä. Vaikka aitoon luontoon ei juuri sillä hetkellä pääsisi, voi mielessä herätä ajatus luontoyhteydestä, ja siitä, että vielä jonain päivänä sinne on mahdollista mennä. Tämä voisi osaltaan edesauttaa tervehtymistä, Kumpulainen lisää.

Virtuaaliluonnosta apu kaupunkistressiin?

Stressi ja psykologiset sairaudet ovat viime vuosina lisääntyneet kaikissa ikäryhmissä (Gruber et al., 2021; Lind et al., 2023). Huomionarvoista on, että psykiatriset diagnoosit, kuten mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt, ovat yleisempiä kaupunkialueilla verrattuna maaseutualueisiin (Costa e Silva & Steffen, 2019; Z. Davis et al., 2021; Krabbendam & van Os, 2005; Peen & Dekker, 2004; Xu et al., 2023). Julkisten paikkojen ja väkijoukkojen välttely sekä sosiaalinen eristäytyminen ovat lisääntyneet esimerkiksi koronapandemian ja sosiaalisen median käytön myötä (Brooks et al., 2020; Primack et al., 2017).

Tämänkaltaiset epätoivotut suuntaukset ihmisten hyvinvoinnissa edellyttävät yhteiskunnalta innovatiivisia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi.

– Ajan viettäminen virtuaaliluonnossa voisi torjua kaupungistumisen haitallisia vaikutuksia, toimia ennaltaehkäisynä mielenterveyshäiriöissä sekä auttaa ylläpitämään yhteyttä luontoon – ihannetapauksessa jopa herättää kiinnostusta tutkia todellisia luonnonympäristöjä, Kumpulainen huomauttaa.

Keskeinen rooli kaupunkiympäristössä tapahtuvien stressireaktioiden käynnistämisessä on limbisellä järjestelmällämme (Andolina & Borreca, 2017). Evoluutiohistoriasta juurensa juontavan reagointijärjestelmän tarkoitus on suojata meitä havaitsemiltamme uhilta (Taborsky et al., 2021). Nykyisin, kun kohtaamamme uhat ovat pikemminkin sosiaalisia ja psykologisia kuin fyysisiä, alkukantainen reaktio voi ilmetä ahdistuksena tai julkisten paikkojen välttelynä (M. Davis, 1992). Jatkuva kehon stressivasteen aktivointi sopimattomissa yhteyksissä, kuten ei-uhkaavissa sosiaalisissa olosuhteissa, voi edistää psykiatristen diagnoosien kehittymistä (Mah et al., 2016).

– Yksi keskeinen tavoitteemme oli selvittää, voisiko virtuaaliluontokokemus rentouttaa silloin, kun vietetään aikaa tuntemattomien henkilöiden keskuudessa verrattuna normaaliin toimistoympäristöön. Huomasimme sen lieventävän tehokkaasti ryhmätilanteisiin liittyviä jännitteitä, joten virtuaaliluonnon avulla voitaisiin mahdollisesti tuoda helpotusta myös sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiville, Kumpulainen mainitsee.

Tutkimus validoi mikkeliläisen virtuaaliluontototeutuksen

Tutkimus validoi mikkeliläisen OiOin virtuaaliluontototeutuksen hyvinvointihyödyt nyt ensimmäistä kertaa. Tapaus on esimerkki Active Life Labin yritysyhteistyöstä, jota se toteuttaa maakunnan hyvinvointiyritysten ja -organisaatioiden kanssa. Yrityksen toinen perustaja Sami Kämppi sanoo, että on suuri etu, kun ideoita ja palveluja voidaan tuottaa tutkimustiedon ja luovan kehittämisen pohjalta.

– Tutkimustiedon soveltaminen luo kestävän perustan palveluiden jatkuvalle kehittämiselle. Tämä tekee liiketoiminnasta mielekästä niin meille tekijöille kuin asiakkaillekin, jotka saavat tutkitusti toimivia palveluita haasteidensa ratkaisemiseksi, Kämppi sanoo.

Kämpin mielestä Active Life Lab on ihanteellinen ympäristö hyvinvointialan palveluiden kehittämiseen ja testaamiseen. Hän uskoo, että kehittämistyöhön saadaan vielä entistä enemmän vauhtia, kun hyvinvointialan verkosto Etelä-Savossa kasvaa.

– Pitkäjänteinen yhteistyö, ideoiden reflektointi ja ajatusten vaihto on ollut Active Life Labin kanssa luontevaa ja hedelmällistä kaikille osapuolille. Olemme saaneet uudet palvelut nopeasti käyttöön paikallisesti, ja päässeet siitä etenemään ketterästi myös muille alueille, aina kansainväliseen vientiin asti, Kämppi kiittää.

Tutkimuksen toteutus

Active Life Labin virtuaaliluontotutkimukseen osallistui 57 tervettä henkilöä, jotka istuivat kymmenen minuutin ajan hiljaa aloillaan sekä virtuaaliluontohuoneessa että vertailuhuoneessa 7–10 henkilön ryhmissä. Asetelma mallinsi tilanteita, joissa henkilöt ovat julkisessa tilassa lähellä toisiaan ilman vuorovaikutusta.

Virtuaaliluonto toteutettiin tutkimushuoneessa osallistujia ympäröiville seinille mikkeliläisen OiOin toteuttamalla maisemavideolla, joka sisälsi metsäpuromaiseman, virtaavan veden ääntä, hyönteisiä ja linnunlaulua. Vertailuhuone oli sama tila ilman virtuaalisisältöä, ja siellä säilytettiin perinteinen kokoushuonetunnelma pelkistetyillä valkoisilla seinillä ja hiljaisella ympäristöllä.

Tutkimuksessa mitattiin osallistujien sykevälivaihtelua ja syke- ja hengitystaajuuksia, sekä tunneperäistä hyvinvointia ja yhteenkuuluvuuden tunnetta samaan aikaan, kun he viettivät aikaa huoneissa.

Terveyttä luonnosta – myös diginä -hanketta rahoitti Etelä-Savon maakuntaliitto. Hanketta toteutti Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakoulun Active Life Lab -tutkimusyksikkö. Lisätietoja hankkeen verkkosivuilta.

Lähteet

Andolina, D., & Borreca, A. 2017. The Key Role of the Amygdala in Stress. In B. Ferry (Ed.), The Amygdala. IntechOpen. https://doi.org/10.5772/67826.

Brooks, S. K., Webster, R. K., Smith, L. E., Woodland, L., Wessely, S., Greenberg, N., & Rubin, G. J. 2020. The psychological impact of quarantine and how to reduce it: rapid review of the evidence. Lancet (London, England), 395(10227), 912–920. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(20)30460-8.

Costa e Silva, J. A., & Steffen, R. E. 2019. Urban environment and psychiatric disorders: a review of the neuroscience and biology. Metabolism, 100, 153940. https://doi.org/https://doi.org/10.1016/j.metabol.2019.07.004.

Davis, M. 1992. The Role of the Amygdala in Fear and Anxiety. Annual Review of Neuroscience, 15(Volume 15, 1992), 353–375. https://doi.org/https://doi.org/10.1146/annurev.ne.15.030192.002033.

Davis, Z., Guhn, M., Jarvis, I., Jerrett, M., Nesbitt, L., Oberlander, T., Sbihi, H., Su, J., & van den Bosch, M. 2021. The association between natural environments and childhood mental health and development: A systematic review and assessment of different exposure measurements. International Journal of Hygiene and Environmental Health, 235, 113767. https://doi.org/https://doi.org/10.1016/j.ijheh.2021.113767.

Gruber, J., Prinstein, M. J., Clark, L. A., Rottenberg, J., Abramowitz, J. S., Albano, A. M., Aldao, A., Borelli, J. L., Chung, T., Davila, J., Forbes, E. E., Gee, D. G., Hall, G. C. N., Hallion, L. S., Hinshaw, S. P., Hofmann, S. G., Hollon, S. D., Joormann, J., Kazdin, A. E., … Weinstock, L. M. 2021. Mental health and clinical psychological science in the time of COVID-19: Challenges, opportunities, and a call to action. The American Psychologist, 76(3), 409–426. https://doi.org/10.1037/amp0000707.

Krabbendam, L., & van Os, J. 2005. Schizophrenia and Urbanicity: A Major Environmental Influence—Conditional on Genetic Risk. Schizophrenia Bulletin, 31(4), 795–799. https://doi.org/10.1093/schbul/sbi060.

Lind, L. M., Ward, R. N., Rose, S. G., & Brown, L. M. 2023. The impact of the COVID-19 pandemic on psychological service provision, mental health practitioners, and patients in long-term care settings: Results from a rapid response survey. Professional Psychology: Research and Practice, 54(1), 93–102. https://doi.org/10.1037/pro0000486.

Mah, L., Szabuniewicz, C., & Fiocco, A. J. 2016. Can anxiety damage the brain? Current Opinion in Psychiatry, 29(1). https://journals.lww.com/co-psychiatry/fulltext/2016/01000/can_anxiety_damage_the_brain_.10.aspx.

Peen, J., & Dekker, J. 2004. Is urbanicity an environmental risk-factor for psychiatric disorders? The Lancet, 363(9426), 2012–2013. https://doi.org/10.1016/S0140-6736(04)16486-6.

Primack, B. A., Shensa, A., Sidani, J. E., Whaite, E. O., Lin, L. Y., Rosen, D., Colditz, J. B., Radovic, A., & Miller, E. 2017. Social Media Use and Perceived Social Isolation Among Young Adults in the U.S. American Journal of Preventive Medicine, 53(1), 1–8. https://doi.org/10.1016/j.amepre.2017.01.010.

Taborsky, B., English, S., Fawcett, T. W., Kuijper, B., Leimar, O., McNamara, J. M., Ruuskanen, S., & Sandi, C. 2021. Towards an Evolutionary Theory of Stress Responses. Trends in Ecology & Evolution, 36(1), 39–48. https://doi.org/https://doi.org/10.1016/j.tree.2020.09.003.

Wilson, E. O. 1984. Biophilia. Harvard University Press.

Xu, J., Liu, N., Polemiti, E., Garcia-Mondragon, L., Tang, J., Liu, X., Lett, T., Yu, L., Nöthen, M. M., Feng, J., Yu, C., Marquand, A., Schumann, G., Walter, H., Heinz, A., Ralser, M., Twardziok, S., Vaidya, N., Serin, E., … Consortium, the environMENTAL. 2023. Effects of urban living environments on mental health in adults. Nature Medicine, 29(6), 1456–1467. https://doi.org/10.1038/s41591-023-02365-w.