Kansainvälistyminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa on marraskuussa hyväksytty strategia 2018-2030. Strategiamme kärkiä ovat tulevaisuuslähtöinen oppiminen, kansainvälisyys sekä TKI-toiminta. Nykyään kansainvälistyminen on mahdollista jopa omalla kotisohvalla.

90-luvulla, kun olin koululainen, aloitin omatoimisen tutustumisen uusiin kulttuureihin hankkimalla kirjekaverin maailmalta. Kirjekaverista piti tuolloin maksaa kirjekavereita välittävälle organisaatiolle muutama markka. Rahat sai takaisin, jos kirjekaveri ei vastannut parin kuukauden sisällä. Pari kuukautta voi tänä päivänä tuntua pitkältä ajalta, mutta postinkulku kaukomaille saattoi tuolloin olla melko hidasta. Sain kirjekaverin Indonesiasta. Nykyisin indonesialainen kirjekaverini on Facebook-kaverini, ja vaihdamme silloin tällöin kuulumisia. Hän on muuttanut vuosien kuluessa Australiaan. Lapsena tutkin pöydälläni olleesta karttapallo-valaisimesta, ja maailmankartta-kirjoitusalustasta, missä Indonesia on.

Tuolloin mahdollinen kaukaisen kirjekaverin tapaaminen tuntui etäiseltä ja epätodennäköiseltä, mutta tänä päivänä indonesialais-australialaisen Facebook-kaverin tapaaminen tuntuu mahdollisuudelta muiden mahdollisuuksien joukossa.

Kansainvälistymisen välttämättömyys

Maailman ihmiset verkostoituvat kiihtyvään tahtiin. On sanottu, että me maapallon asukkaat olemme kuuden tai ehkä vain reilun neljän askeleen päässä toisistamme. Siis että kaikki maailman ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa vain kuuden henkilön kautta. Globalisaatiota voi kuvata maailmanlaajuiseksi verkottumiseksi, ja siitä on puhuttu jo vuosikymmeniä. Nyt puhumme päivittäin digitalisaatiosta. Digitalisaatio luo uusia mahdollisuuksia kansainvälistymiseenkin.

Nykyisin kansainvälistyminen on helppoa, ja toisaalta myös välttämätöntä. Digitalisaatio on tuonut uudet nopeat mahdollisuudet verkostoitumiseen ja yhteydenpitoon. Skype- tai FaceTime-yhteyden voi ottaa lähes milloin vain ja mihin tahansa. Uusiin ihmisiin voi tutustua helposti verkossa vaikkapa pelaamalla tai erilaisilla keskustelupalstoilla. Eikä aina tarvitse edes ottaa yhteyttä tuhansien kilometrien päähän, vaan saattaa riittää, että avaa silmänsä kaupungilla kävellessä. Omassa kotikaupungissakin on todennäköisesti kansainvälisiä yrityksiä, omalla kampuksella tai työpaikalla on töissä tai opiskelemassa ihmisiä toisista kulttuureista ja maista.

Kyky verkostoitua ja kielitaito

Kyky verkostoitua ja kyky toimia kansainvälisissä yhteyksissä on kysytty taito monissa työpaikoissa. Enää ei riitä pelkkä kyky keskustella englanniksi, vaan on oltava myös kulttuurinlukutaitoa, itselle vieraiden tapojen ja uskontojen ymmärtämisen taitoa ja monenlaista joustavuutta. On myös kyettävä luomaan suhteita erilaisiin toimijoihin eri maissa.

Moni suomalainen on kai edelleenkin turhan varovainen arvioidessaan omaa kielitaitoaan. Arvelisin, että moni suomalainen pärjää maailmalla ainakin oman englanninkielen taitonsa varassa. Suomessa tv-ohjelmat eivät ole dubattuja, joten saamme jo elokuvien ja tv-ohjelmien välityksellä harjaannuttaa kielikorvaamme vierailla kielillä, toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa. Toisaalta, erinomainenkaan kielitaito ei aina riitä, jos yhteistä kieltä ei ole. Näin kävi minullekin hiljattain eräässä tutustumiskohteessa työmatkalla Puolassa. Paikallinen isäntä/emäntä ei puhunut sanaakaan englantia, joten minä koitin selviytyä todella auttavalla saksalla.

Case USA

Toissavuoden asuin Yhdysvalloissa ja tein väitöskirjan jälkeistä tutkimusta liittyen vuorovaikutukseen. Eräs tuttavani antoi ohjeeksi, että tutustu ensin kaikkiin mahdollisiin ihmisiin, ota vastaan kaikki mahdolliset illalliskutsut ja ryhdy vasta sen jälkeen miettimään kenen kanssa oikeasti haluat viettää aikaa, tehdä yhteistyötä ja ystävystyä. Ja illalliskutsuja riitti. Yhdysvaltalaisessa puheenparressa ihmisestä voi tulla ”ystävä” yhden keskustelun aikana.

Keskiverto amerikkalainen muuttaa 12 kertaa elämänsä aikana eikä vain oman maakunnan alueella, vaan eri osavaltioihin, siis mahdollisesti tuhansien kilometrien päähän. Amerikkalaiseen elämäntapaan lienee sisäänrakennettu ajatus verkostoitumisen välttämättömyydestä, koska ihminen saattaa monta kertaa elämänsä aikana joutua rakentamaan lähes koko sosiaalisen verkostonsa uudelleen.

Kansainvälisyys pääomana

Kansainvälistyminen on paitsi välttämätöntä, myös hauskaa. Samalla kun rakentaa ammatillisia verkostoja työnantajalle tai itselle, voi itse saada elinikäisiä ystäviä ja ehkä konferenssin tauolla nähdä jonkun kiinnostavan nähtävyyden – sellainen nähtävyys voi olla maailmankuulu taideteos tai vaikkapa arkisemmin paikallinen supermarket tai muraali kerrostalon seinässä.

Kansainvälistyminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Se on sellaista pääomaa, mitä ei voida ottaa pois. Jokaisen matkan jälkeen ainakin itse katson maailmaa aina hieman toisesta vinkkelistä. Matkustaminen vieraaseen paikkaan, jo pelkkä matkalla oleminen, on oiva tilaisuus oppia ja oivaltaa jotakin uutta paitsi muista, ympäröivästä maailmasta, myös itsestään.

Kotikansainvälistyminen

Matkustaa ja kansainvälistyä voi nykyään melko pienelläkin budjetilla. Tähän ovat antaneet oivallisia vinkkejä esimerkiksi Madventures-kaksikko Riku Rantala ja Tuomas Milonoff. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tai ehkä haluakaan lähteä pois kotimaasta tai edes omalta paikkakunnalta. Kansainvälistyminen on tänä päivänä helppoa, vaikkei Suomesta lähtisikään.

Esimerkiksi opintoihin liittyvän harjoittelun voi tehdä kansainvälisessä yrityksessä, myös kotimaassa. Kieliä voi opiskella työmatkalla podcastia tai vieraskielistä radiokanavaa kuunnellen. Kirjoja voi lukea muillakin kielellä kuin äidinkielellä, ja kirjojen kautta voi eläytyä uusiin kulttuureihin. Omaan opinnäytetyöhön voi ottaa jonkun kansainvälisen tulokulman. Älypuhelimeen on tarjolla monenlaista sovellusta, joilla opiskella vieraita kieliä, vaikka vain viisi minuuttia päivässä.

Kansainvälistyminen on myös vieraanvaraisuutta. Ehkä voit kutsua omaan kotiisi vaihto-oppilaan kylään illalliselle tai peräti pidemmäksi aikaa.