Digipuhe ja hyvinvointi: erilaisia näkökulmia

Erilaiset digitaaliset hyötypelit ja hyvinvointia edistävät esimerkiksi fyysistä suoritusta mittaavat yksilökäyttöön tarkoitetut laitteet ovat tätä päivää. Terveydenhoidossa omaseuranta puhuu yksilön omavastuun ja toimijuuden puolesta. Esimerkiksi henkilö voi mitata itse verenpainettaan, jolloin tulokset voivat olla luotettavampia kuin lääkärin vastaanotolla mitattuna.

Samoin liikuntaa harrastavat voivat erilaisilla älylaitteilla ja -sovelluksilla mitata omaa suoritustaan silloin, kun se itselle sopii. Digitaalisia tuloksia voidaan jakaa sosiaalisessa mediassa. Yhtenä esimerkkinä on kansainvälinen The Quantified Self-ryhmä, jonka toiminnan keskiössä on datan kerääminen itsestä.  Itsensä mittaamisessa kyseessä on datan kerääminen ihmisen päivittäisistä ruumiintoiminnoista, kuten ruokavalio, uni, mieliala tai liikunnallinen suorituskyky (Ikola, 2017).

Tässä artikkelissa huomio kiinnittyy erilaisiin näkökulmiin ja puhetapoihin – diskursseihin – digilaitteista ja hyvinvoinnista, jotka nousevat esiin sekä julkisissa että esimerkiksi sosiaalitieteellisissä keskusteluissa.

Vaikuttavuus, hyödyt, tieto ja vastuu

Viime aikoina julkisessa ja myös ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyössä on yhä enemmän nostettu tapetille toiminnan vaikuttavuuden ja hyötyjen arviointia (kts. Potinkara, 2018). Digitaalisten älylaitteiden suorista vaikutuksista ja hyödyistä keskusteltaessa ytimessä ovat olleet terveyden edistämisen keskeiset teoriat (kuten esimerkiksi motivaation lisääminen). On huomattu, että muun muassa kansainvälisissä keskusteluissa hyvinvointipelien hyödyistä puuttuu konsensus, koska pitkän aikavälin väestöpohjaisia seurantoja ei ole tehty (Komulainen, 2016).

Kansainvälisissä keskusteluissa myös Quantified Self -tyyppisellä ilmiöllä on kaksi puolta. Toisaalta sen voi ymmärtää ihmisten omatoimisuutena, toisaalta lääkäreiden ammattitaidon kyseenalaistamisena (jos henkilö alkaa itse myös tulkitsemaan digitaalisia tuloksiaan ja diagnosoimaan itseään) (Ikola, 2018). Tällöin perinteisemmät palvelu/asiakkuusroolit muuttuvat sen suhteen, kuka tietää ja ymmärtää tietämäänsä.

Ilmiössä keskeisiä ovat tällöin keskustelut vaikuttavuudesta ja vastuusta. Kuka kantaa kokonaisvastuun hyvinvoinnista yksilötasoa laajemmin ja mistä tiedämme, mitkä menetelmät ovat vaikuttavimpia esimerkiksi kansakunnan tasolla? Edistyspuheen rinnalla voidaan huomioida myös kriittiset keskustelut, sillä digitaaliset sovellukset heijastelevat omaa aikaansa ja sen hyvinvointikäsityksiä. Nämä puolestaan vaihtelevat ajassa, paikassa ja yksilöiden kokemuksissa.

Valtioneuvoston kanslia Suomessa on 2018 keväällä julkaissut Juho Saaren hyvinvointityöryhmän raportin eriarvoisuudesta. Vastuu-kysymyksestä siinä sanotaan seuraavaa:

Suomessa on korostettu yksilön vastuuta hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Kansalaiselle ei kuitenkaan voida jättää kannettavaksi sellaista vastuuta, jota hän ei eri syistä pysty kantamaan. Mitä suuremman kertaluokan ja mitä pitemmän aikavälin päätöksistä on kyse, sitä rajoitetumpaa on useimpien ihmisten kyky tehdä tietoon perustuvia itselle myönteisiä ja hyvinvointia ja terveyttä edistäviä valintoja. Siksi tarvitaan hyvinvointivaltion väliintuloa. Pysyvät sosioekonomiset erot elintasossa, elämänlaadussa ja elämäntavoissa osoittavat yksilön vastuuttamisen epäonnistuneen hyvinvointi- ja terveyserojen supistamisessa (VNK, 2018: 18).

Digitaalisuus uhkakuvana? Sosiaalisia ja eettisiä ulottuvuuksia

Henkilökohtaisen datan keräämiseen nähdään liittyvän myös erilaisia riskejä, esimerkiksi väärinkäyttöön liittyviä. Yhteiskunnallisista, kriittisistä näkökulmista käsin voidaan puhua liiallisestakin valvonnasta ja datankeruun avulla tunkeutumisesta yksityisiin elämiin, kuten Facebookin tapauksessa 2018 keväällä. Termejä kuten ’läpinäkyvyys’ ja ’avoin data tai Big Data’ voidaan nähdä tällä tavoin myös uhkakuvina (Furedi, 2006).  Samoin ’mittaus’ itsessään on kritisoitu termi silloin, kun se sotii kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ajatusta vastaan. Laitteiden kaupallisuus voi kieliä myös erilaisen kvasi-lääketieteen noususta sekä medikalisaatiosta digitaalisuuden aikakaudella. Tällöin kokonaisvaltaisen yksilön hyvinvoinnin sijaan palvellaan ensisijaisesti kaupallisia intressejä (Maturo, 2015).

Digitaalisten hyvinvointisovellusten puolesta puhuvia tekijöitä

Valtioneuvoston kanslian eriarvoisuus-raportissa sanotaan (digitaalisista) sovelluksista seuraavaa:

Käyttäytymistä suuntaavia asenteita ja arvoja on (…) vaikea muuttaa tietoperustaisella valistamisella. Valistuksessa on siirryttävä tiedottamisesta sosiaalisen käyttäytymisen älykkääseen ohjaamiseen ja sääntelyyn. Helppokäyttöiset sovellukset ja innovatiiviset elinikäisen oppimisen mallit voivat tukea oman arjen hallintaa ja käyttäytymistä riippumatta käyttäjän teknologisista valmiuksista (Valtioneuvoston Kanslia, 2018:18-19).

Esimerkiksi ESR-rahoitteisissa hankkeissa tuotetut voittoa tavoittelemattomat hyötypelit ja digisovellukset ovat TKI-toiminnan yleishyödyllisiä tuloksia. Sellaisenaan niitä ei voi luonnehtia kaupallisuuden tai medikalisaation välineiksi. Yleishyödylliset sovellukset ovat hankkeiden päättymisen jälkeen vapaasti levitettävissä. Se tarkoittaa, että niiden vaikuttavuus voi ulottua paljonkin laajemmalle, kuin sille alueelle, missä sovelluksia alun perin kehitettiin.

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa nuoriso- ja sosiaalialan pelihankkeissa nuoret ovat itse osallistuneet pelien kehittämiseen esimerkiksi Siä Päätät! -hankkeessa. GAHWA-hankkeessa kohderyhmänä olivat ikäihmiset ja pelejä testattiin ikäihmisten virikkeinä ja kuntoutuksen välineinä (Härkönen, 2017). Digitaalisuus menetelmänä tällaisissa hankkeissa lienee enemmän renki kuin isäntä.

Lähteet:

Furedi F (2006) Medicalization reconsidered Society 43(6):41-46

Härkönen A (2017) Games and Apps for Health and Wellbeing. Hankkeen toimintaa ja tuloksia. South Eastern Finland University of Applied Sciences.

Ikola M Quantified self -ajattelijat mittaavat elintoimintojaan itse lääkärin sijasta https://ainolehti.fi/aino/mittaa-itsestasi-parempi/  Ladattu 11.4.2018

Komulainen S (2016) Games & Gamification. Discussions for and against their health benefits. Kymenlaakso University of Applied Sciences: Series B:153.

Komulainen S (2017) Serious Games for the Young; Beyond quantified and non-quantified approaches. Konferenssiesitys. Metric Culture: The Quantified Self and Beyond ,7-9 June 2017, Aarhus Institute of Advanced Studies.

Maturo A (2015) Doing Things with Numbers. The Quantified Self and the Gamification of Health. eä Journal, 7:1.

Potinkara P (2018) (toim.) Lisää työtä ja hyvinvointia. Katsaus Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Xamk.

Valtioneuvoston kanslia. Eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 1/2018, Helsinki.