Reijo Honkonen pakinoi READ-lehdessä. Kuva: Manu Eloaho/Darcmedia.

Robottilehtori

14.05.2018

Suomessa vieraili äskettäin digiajan kohujulkkis Sophia. Sophia on tekoälykäs robotti, joka on rakennettu niin, että se muistuttaa mahdollisimman paljon ihmistä. Siltä ei pala käämit, vaikka siltä kysyy, mitä mieltä se on suomalaisista. Se vain nauraa ystävällisesti mutta väheksyttävästi. Se on jopa niin ihmismäinen, että sille on myönnetty Saudi-Arabian kansalaisuus.

Suomessa ollaan kuitenkin panemassa paremmaksi.  Meillä kehitetään uuden ajan ihmistä, joka muistuttaa mahdollisimman paljon tekoälykästä robottia. Koekaniineiksi on valittu korkeakoulujen lehtorit, koska he liikkuvat työnsä puolesta luontevasti ihmisälyn ja tekoälyn rajapinnoilla. He ovat mitä suurimmassa määrin rajatilaihmisiä. Heistä kehitetään ihmislajin 2.0-versiota kouluttamalla ja siruttamalla. Kehitystyö on jo niin pitkällä, että ensimmäisiltä lehtoreilta on evätty Suomen kansalaisuus ja heille on lähetetty kirjattuna kirjeenä mopoauton rekisterikilvet.

Tekoälykkään robottilehtorin ehdoton kilpailuvaltti ihmisälykkääseen lehtoriin verrattuna on kyltymättömyys. Tekoälykäs robottilehtori opettaa 24/7 ilman taukoja. Vuosihuolto tehdään juhannusaattona. Silloin myös robottilehtorin inhimillinen puoli nousee pintaan, kun hän heittäytyy pihanurmelle selälleen niin että sirut karisevat päästä kuin hilse. Sitten hän tarttuu kaksin käsin pihanurmeen kiinni ja huutaa: Vihdoinkin loma.  Mutta jo juhannuspäivänä klo 5.30 hän tarttuu taas toimeen.

Tekoälykkään         robottilehtorin       ehdoton kilpailuvaltti ihmisälykkääseen lehtoriin       verrattuna on        kyltymättömyys.

Robottilehtoriin on ladattu kaikki internetistä löytyvä tietoaines. Lisäksi robottilehtoriin on imuroitu 7681 väitöskirjaa ja sadan merkittävämmän yliopiston julkaisusarjat kymmenen vuoden ajalta.  Lehtorin inhimillistä puolista on jäljellä kaikki kuusi vanhahkoa vitsiä, jotka hän edelleen osaa ja joita hän kertoo aina väärissä paikoissa ja yhteyksissä aiheuttaen näin kuulijakunnassa hämmennystä ja myötähäpeää niin kuin hän teki jo ollessaan ihmisälyinen lehtori.

Miespuoliset robottilehtorit puetaan  kolmea numeroa liian pieniin ja virttyneisiin slipovereihin tai korkeakoulun lahjoittamiin tummansinisiin fleece-takkeihin.  Jalkineina ovat feikkicrocksit. Naispuoliset robottilehtorit puetaan mustiin työasuihin. Joskus on pystyraitoja paidassa ja Roomasta nappisilmältä ostettu ihana koru rintapieluksessa. Marimekon asusteitakin on kokeiltu, mutta ne aiheuttavat oikosulkuja robottilehtorin sähköjärjestelmässä. Robottilehtori saattaa hylsyttää kaikki opiskelijat ja ryhtyä twerkkaamaan kesken tunnin.  Miespuolisissa robottilehtoreissa vastaavanlaisia sivuvaikutuksia ei ole havaittu. Hänelle on ilmeisesti aivan sama, millaisissa rytkyissä hän kulkee.

Totta kai kehitystyön tässä vaiheessa robottilehtoreissa on vielä monenlaisia pikku vikoja ja lastentauteja. Robottilehtori saattaa panikoitua ja paeta luokasta ikkunasta rännejä pitkin. Muutaman kerran hän on laulanut kesken tunnin nuotin vierestä Yö-yhtyeen koko tuotannon. Käräjillä on rätkäisty asiasta isot sakot ja määrätty purkamaan lehtori atomeiksi, koska Yö-yhtyeen tuotanto täyttää jo sinällään koulukiusaamisen tunnusmerkistön. Tehtävien automatisoitu arvioiminen sen sijaan sujuu jo kuin vettä vaan. Robottilehtori pystyy arvioimaan ja kirjoittamaan arviointilausunnot kahta vaille kuudesta tuhannesta opinnäytetyötä vain yhdessä nanosekunnissa.

Kirjoittanut Reijo Honkonen

Kirjoittaja työskentelee liiketalouden lehtorina Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.