Heijastus ihmiskunnasta? The good, the bad and the ugly

Internetissä toimivan World Wide Webin keksijä Tim Berners-Lee pitää luomustaan heijastuksena globaalista ihmiskunnasta. Sen alkuperäinen tarkoitus oli olla kaikille avoin tiedonjakamisen alusta ja maantieteellisistä rajoitteista vapaa yhteistyön ja osallisuuden mahdollistaja.

Internetin ja WWW:n vanavedessä tuli myös kaikkialle tunkeva digitalisaatio. Yksi sen johdannainen on muun muassa julkisten palvelujen toimintatapojen muuttaminen digitaaliseen eli sähköiseen muotoon. Muutos mullisti ihmisten arjen rutiinit ja käytännöt siirtämällä työn, vapaa-ajan ja opiskelun sekä sosiaalisen kanssakäymisen verkkoon (Koiranen ym. 2016).

Digitalisaatio ulottui myös toimintaympäristöihin. Se vapautti ne fyysistä ja ajallisista rakenteista ja toi tilalle ajasta ja paikasta vapaat toiminnot ja palvelut. Näin muodostuneiden julkisten palveluiden etuina pidetään esteettömyyttä. Niiden ajatellaan olevan kaikkien saatavilla ja ulottuvilla ja siten avaavan täyden osallistumisen yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin.

2010-luvulla internetiä käytetään hyvin paljon. Tilastokeskuksen vuoden 2017 tutkimuksen mukaan suomalaisista 16-89-vuotiasta 88 prosenttia käytti internetiä ja alle 55-vuotiaista melkein kaikki. Internetin pääasiallinen käyttö liittyy asioiden sähköiseen hoitamiseen, viestintään, medioiden seuraamiseen tai tiedonhakuun. Verkossa hoidetaan pankkiasioita, ostetaan tavaroita ja palveluja sekä hoidetaan viranomaisasioita.

Natiivit ja maahanmuuttajat

On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että internetin ja sen tarjoamien sähköisten palvelujen käyttäjissä ja käyttämisessä on yhä suuria ihmisten välisiä eroja. Prensky (2001) jakaakin digiaikakauden yksilöt diginatiiveihin ja digitaalisiin maahanmuuttajiin.

Diginatiivit ovat syntyneet digitaaliseen maailmaan, ja heidän äidinkielensä sisältää tietokoneet, videopelit ja internetin. Muut ovat sen sijaan ”maahanmuuttajia” – tulokkaita, joiden elämään digitaalinen teknologia ja -maailma ovat ilmestyneet myöhemmin.

Voi myös syrjäytyä digitaalisesti

Digitalisaatio voi myös sulkea sisäänpääsyn yhteiskunnan palvelujärjestelmään, ajaa ulos palvelukentältä. Näistä ”rumista” ja ”pahoista” digitalisaation aiheuttamista osattomuuden tiloista on käytetty käsitettä digitaalinen syrjäytyminen.

Digitaalinen syrjäytyminen on yhteiskunnallinen tila, jolla tarkoitetaan joko yksilön vaikeaa pääsyä tietoihin ja/tai viestintäteknologiaan tai niihin liittyvää heikkoa tietotaito-osaamista (van Dijk 2012).

Tutkimusten mukaan juuri ne henkilöt, jotka eniten tarvitsevat yhteiskunnan palveluja, jäävät edelleen niiden ulkopuolelle, vaikka palvelujen sähköistämisen tarkoitus oli juuri päinvastainen (Helsper 2012).

Erityisesti nuoret ovat vaarassa ajautua ulos yhteiskunnan palvelujen piiristä, sillä sähköinen asiointi vaatii pankkitunnukset. Jos nuorella on maksuhäiriömerkintä, niin hänellä on vaikeuksia saada tunnuksia ja merkintä luottotietorekisterissä vaikeuttaa myös asunnon, vakuutusten ja puhelinliittymän saamista sekä verkkoasiointiin tarvittavan älypuhelimen hankkimista.

Näin digitaalisaatiosta heijastuva kuva ei ole vain hyvä – se voi olla myös paha ja ruma: kuva, jota digitaaliset portinvartijat algoritmeineen hallitsevat.

Toteutuuko yhdenvertaisuus?

Herää kysymys miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistus ottaa huomioon ei digitalisaation aallon harjalla olevat kansalaiset, kun palvelut siirtyvät yhä enenevässä määrin verkkoon sähköisten tunnusteiden taakse? Suomen perustuslain mukaan ”ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa asettaa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella” (perusoikeudet 6 § 11.6.1999/731).

Lain mukaan yhteiskunnan palvelujen pitää olla kaikkien saatavilla ja saavutettavissa. Mikäli emme pysty ottamaan huomioon ihmisten erilaisia mahdollisuuksia käyttää yhteiskunnan palveluja, voi digitaalinen portinvartija muuttua algoritmiseksi kerberokseksi.

Lähteet:

Solon: Berners-Lee. 2017.

Helsper, E.J. 2012.

van DIJK, Jan A.G.M. 2012.

Koiranen, I., Räsänen, P. & Södergård, C. 2016.

Prensky, M. 2001.

Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö -tutkimus 2017, Tilastokeskus.