Kestävä kehitys on tiedon ja usein myös tunteiden asia

Miten paljon tietoa on tulevaisuuden maailmassa ja miten sitä käytetään kestävän kehityksen hyväksi?

Monissa tulevaisuustarkasteluissa vilahtaa havainnollistava esimerkki tiedon määrän kasvusta: meidän aikamme New York Times -lehdet sisältävät jo viikossa enemmän tietoa kuin 1700-luvun ihminen sai käsiinsä koko elämänsä aikana. Tietoa on, mutta siirtyykö se toiminnaksi? Tarvitaanko tekoihin myös tunnelataus, joka saa meidät liikkeelle?

Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogikoulutukseen sisältyy ajatus ihmisen halusta toimia paremman maailman, ihmisyyden ja ympäristön puolesta. Opettajana havahtuu silti vuodesta toiseen kokemukseen, että opiskelijat läkähtyvät valtaisaan tietomäärään, jonka pitäisi ohjata korjaamaan loputonta listaa maailman epäkohtia. Pelkästään YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa listataan 17 päätavoitetta, jotka jakaantuvat vielä yhteensä 169 alatavoitteeseen.

Usein pelkkä tieto ei riitä ajattelun muutokseen, vaan kestävän kehityksen havainnollistamiseksi tarvitaan myös empatiakykyä asettua toisen ihmisen asemaan toiselle puolen maapalloakin. Tämä on ohjannut kehittämään kestävän kehityksen oppituntipeliä, jonka avulla tulevat ammattilaiset voivat käsitellä nuorten kanssa haastavia ja monitahoisia kysymyksiä ja lopulta vaikuttaa nuorten omiin elintapoihin ja valintoihin.

Maajoukkueet kilpasille

Pelin idea on jakaa opiskelijat pienryhmiksi, joista kukin ryhmä edustaa arvottua maata. Kaikki ryhmät esittäytyvät saamallaan lyhyellä maainfolla, joka on koostettu Suomen YK-liiton ylläpitämästä interaktiivisesta tietokannasta.

Peli havainnollistaa, miten erilaisista lähtöasetelmista ihmiset ponnistavat: pelissä pisteitä ropisee voittajajoukkueille BKT-kertoimen tai vaihtoehtoisesti inhimillisen kehityksen indeksin eli HDI:n mukaan. Köyhät valtiot jäävät tässä pelissä usein rikkaiden valtioiden jalkoihin, osaamisestaan huolimatta. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia moninaiselle keskustelulle.

Pelissä kestävä kehitys mielletään YK:n näkökulmien mukaisesti kulttuurisena, ekologisena, taloudellisena ja sosiaalisena kestävyytenä, joten kaikkia näitä osa-alueita sivutaan lyhyissä luento-osuuksissa sekä niihin liitetyissä symbolisissa kilpailuissa. Toiminnallisen osuuden tavoite on jättää oppitunnista muistijälki, joka auttaa paikantamaan läpikäytyä tietoa myös jälkikäteen.

Tieto ja tunteet

Tunteet ja empatia nousevat pelissä usein pintaan juuri maapallon eriarvoistumista tarkastelevissa osuuksissa ja silloin, kun osallistujat oivaltavat omien arkipäiväisten kulutushyödykkeiden olevan osa kestävän kehityksen ongelmia.

Avartava näkemys voi muodostua esimerkiksi vaateteollisuuden epäkohtia läpikäyvästä osuudesta ja päällä olevan T-paidan kriittisestä tarkastelusta. Mitä tiedämme sen alkuperästä ja matkasta Suomeen? Mistä meidän kuuluisi olla kiinnostuneita vaatteessamme? Olemmeko valmiit uskomaan tietoon, jota meille tarjotaan?

Kestävä kehitys ja sen edistäminen herättävät runsaasti myös kriittisiä ja kyseenalaistavia näkemyksiä tiedon luotettavuudesta tai esitettyjen ratkaisuehdotusten toimimisesta käytännössä.

BKT-pelin loppukeskusteluissa vahvistuu usein näkemys tunteiden merkityksestä osana globaalia kansalaisvaikuttamista. Epäreiluuden kokemus työoloista hikipajoilla, viha ympäristörikoksia kohtaan tai toisaalta liikuttuminen esimerkiksi lasten asemasta eri puolilla maapalloa synnyttävät tunteen vaikuttamisen tarpeesta.

Aristoteleen retoriikan perusteita mukaillen: kestävän kehityksen edistämisessä tarvitaan tietoa ja tunteita sekä vakuuttava taho välittämään ne kuulijoilleen.