Rakasta, säästä energiaa

Kävimme mielenkiintoisen keskustelun tulevaisuudesta kollegani, kulttuurialan opettajan kanssa. Hän oli heittämässä tulevaisuuden ilmastohaasteiden ratkaisun ennen muuta insinöörien vastuulle. Oma mielipiteeni taas oli, että suurin haaste on itse asiassa kulttuurillinen ja liittyy arvoihimme. Uskon, että molemmilla mielipiteillä on paikkansa.

Suomen sähkönkulutuksesta hieman vajaasta puolesta vastaa teollisuus. Loput menevät asumiseen, rakentamiseen ja palveluihin.  Kun ihmisiltä aletaan kysellä energiansäästövinkkejä, ensimmäisiksi säästökohteiksi ehdotetaan valaistusta, lämmitystä ja liikennettä. Eikä näissä säästökohteissa mitään väärää olekaan.

Valaistuksessa kannattaa toki käyttää energiatehokkaita LED-lamppuja, huoneiston sisälämpötilaa on ihan edullista laskea asteella tai parilla ja auton sijaan kannattaa ilman muuta valita polkupyörä kulkuvälineeksi. Harva kuitenkaan ymmärtää olla vastuussa myös tuosta teollisuuden kulutusosuudesta.

Teollisuushan ei valmista tuotteitaan huvikseen. Kaikki teollisuuden valmistamat tuotteet menevät loppujen lopuksi meidän normaalien kuluttajien käyttöön joko kotimaassa tai ulkomailla. Kun ostamme iloksemme uudet muodikkaat vaatteet, on niiden valmistamiseen sitoutunut energiaa.

Kun luemme sanomalehteä, on sen tuottamiseen kaadettu metsää. Lisäksi sanomalehden toimittajat on vaatetettu ja ruokittu ynnä kulutettu energiaa toimittajien työmatkoihin. Kun vietämme vapaa-aikaa kylpylässä, on uima-altaiden vesi lämmitetty, kylpylän rakennukset rakennettu ja lisäksi käytetty energiaa näihin lomanviettokohteisiin liikkumiseen.

Olemmeko kulttuurimme vankeja?

Alamme ajatuksissamme lähestyä alkuperäistä keskustelun aihetta siitä, onko energiansäästö insinöörien vastuulla vai onko kysymys kulttuuristamme ja arvoistamme. Insinöörit toki voivat kehittää vähemmän energiaa kuluttavia kulkupelejä, edullisempia energian tuotantotapoja ja hiilidioksidivapaita tuotteita, mutta viime kädessä keskustelu palautuu omiin asenteisiimme ja elämäntapaamme, kulttuuriin.

Mitä asioita arvostamme elämässämme ja millä tavoilla vertaamme saavutuksiamme ja tekojamme toisten ihmisten vastaaviin? Kuinka suuri osa kulutuksestamme on välttämätöntä puhumattakaan vapaa-ajan vietostamme? Onko meidän syytä matkustaa Roomaan tai Thaimaahan, kun vastaavasti voisimme ihmetellä oman kulttuurimme luomuksia ja ihmeitä kotimaassamme tai viettää lomamme kotonamme tai kesämökillämme?

Mikä on arvoni ihmisenä?

Kun alamme miettiä energian säästöä, nostaisin keskiöön tämän suruttoman ja eksklusiivisen kertakäyttökulttuurimme tuotteineen, ulkomaanmatkoineen ja ennen kaikkea arvostuksineen.

Voisinko ajatella, että arvoni ihmisenä ei perustu ostovoimaani tai palkkaani, vaan voisin löytää merkityksen elämääni läheisistä ihmissuhteista, rakkaudesta ja hyväksynnästä? Näiden saavuttamiseksi minun ei tarvitse nostaa kulutustasoani. Voin kulkea kirppisvaateissa ja ajaa vanhalla polkupyörällä, eikä kännykänkään tarvitse olla uusinta mallia. Voin säästää energiaa.

Arvoni ihmisenä on ihmissuhteissa. Rakkaus on paras energiansäästövinkki, välittäminen on ilmastoteko.