Sosiaalityötäkin tehdään kestävästi

Kestävä kehitys ja ympäristöekologiset kysymykset ovat merkittäviä myös sosiaalisten kysymysten kannalta; onhan kyse ihmisen yhteydestä ympäristöönsä.

Ihmisen, ympäristön ja luonnon välisen suhteen kysymykset ovat sosiaalityön peruskysymyksiä elinoloista, tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta ja marginalisoitujen ihmisryhmien selviytymisestä, kuten Kati Närhi toteaa (2015, 326.) Ympäristöajattelu onkin ollut mukana sosiaalityön alkumetreiltä lähtien.

Sosiaalialalla tehtävässä työssä korostetaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, ihmisoikeuksien ja moninaisuuden kunnioittamista sekä kollektiivista vastuuta apua ja hoivaa tarvitsevista. Suojattomimpia ovat, myös globaalien kriisien kannalta, kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Esimerkiksi ilmaston lämpeneminen lisää eriarvoisuutta muun muassa siirtolaisuuden, konfliktien ja sairauksien taustatekijöinä.

Sosiaalityö ammattina, tieteenalana ja liikkeenä pyrkii tukemaan ihmisten arkielämän sujuvuutta sekä edistämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ihmisten ja yhteisöjen kykyä vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. (Ks. IFSW, Sosnet 2014, Ranta-Tyrkkö 2017, 114; 2.11.2018). Ranta-Tyrkön mukaan (2.11.2018) tulevien sukupolvien elämänmuotojen suojelu ei kuitenkaan juurikaan määrity sosiaalityön tehtäväksi, vaikka Suomessa sosiaalityöllä on monia mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin väliseen suhteeseen.

Velvoittavat ennakkoarvioinnit

Laki ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA 468/1994) toi suunnitteluun uuden sosiaalisiin, terveydellisiin ja luontoon kohdistuviin vaikutuksiin ulottuvan näkökulman.  Viranomaisen tulee selvittää ja arvioida valmistelemiensa suunnitelmien ja ohjelmien välittömät ja välilliset vaikutukset ihmisen terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, jos niiden toteuttaminen voi vaikuttaa merkittävästi muun muassa ihmiseen, luontoon ja sen monimuotoisuuteen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan tai luonnonvaroihin.

Uudistuneessa sosiaalihuoltolainsäädännössä (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014) korostetaan rakenteellisen sosiaalityön merkitystä ja sosiaalityön asiantuntemuksen hyödyntämistä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä (§ 7). Tarve rakenteelliselle sosiaalityölle nousee yhteiskunnallisten ongelmien tulevaisuuden haasteista ja palvelujärjestelmän muutoksista, joiden vuoksi on tärkeää tunnistaa sosiaalisten ongelmien rakenteellisia syitä ja pyrkiä vaikuttamaan niihin.

Nykyään sosiaalityön yhtenä työorientaationa nähdään yhteisösosiaalityö, jonka avulla pyritään edistämään yksilöiden, perheiden ja ryhmien hyvinvointia ja selviytymistä käyttämällä hyväksi yhteisöjen suomia mahdollisuuksia. Yhteisösosiaalityöllä pyritään myös vaikuttamaan kansalaisten elinolosuhteisiin paikallisesti, tukemaan heidän osallisuuttaan erilaisissa arjen verkostoissa ja vahvistamaan heidän kokemustaan täysivaltaisesta kansalaisuudesta. (Roivainen 2004.)

Meneillään olevassa sote-uudistuksessa järjestämislakiluonnoksen mukaan velvoitetaan tulevia sote-alueita tukemaan kuntia terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tehtävässä. (HE 15/2017.)

Ekososiaalinen lähestymistapa

Ekososiaalinen viitekehys on yksi tapa jäsentää ympäristön ja sosiaalityön välistä suhdetta. Ekososiaalisen alla voidaan tarkastella niin ihmisen ja ympäristön välisen suhteen vuorovaikutusta kuin ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden kysymyksiä sosiaalityössä. (Närhi 2015, 323.)

Kansainvälisesti Närhen mukaan (2015, 325 viitaten Coates & Gray 2011) tutkitaan esimerkiksi sosiaalityön roolia ja interventioita erilaisten ympäristökatastrofien, paikallisten ympäristökonfliktien sekä ilmastonmuutoksen osalta. Lisäksi on tehty tutkimusta ympäristöoikeudenmukaisuudesta ja kestävästä toimeentulosta.

Vaikka ekososiaalisuudesta sosiaalityössä on monia eri ulottuvuuksia ja tapoja jäsentää sitä, on ekososiaalisessa näkökulmassa pyrkimyksenä kestävä kehitys, joka ottaa huomioon ekologiset ja sosiaaliset tekijät kokonaisuudessaan sekä arvioi kriittisesti yhteiskunnallista kehitystä. (Matthies ym. 2001, 5-12.) Matthies ym. (2001, 5-6) kutsuvatkin sosiaalityön ekososiaalista lähestymistapaa holistiseksi, sosiaaliset ja ekologiset kysymykset huomioivaksi suuntaukseksi. Närhen mukaan (2015, 326) yhteinen nimittäjä eri jäsennyksille on ymmärrys ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta.

Green Care osana sosiaalityötä

Ihminen, ympäristö ja yhteiskunta ovat hyvinvointisuhteessa toisiinsa ja luonnolla on yhä suurempi rooli myös sosiaalisen hyvinvoinnin lähteenä. Ekososiaalisessa teoriassa nähdään ympäristön mahdollisuuksien hyödyntäminen hyvinvointityössä (Lehto 2015, 19, 20.) Armi Lehdon mukaan (2015, 19, 20) ekososiaalinen teoria jättää kuitenkin vähemmälle luontoympäristön hyödyntämisen ihmisen hyvinvoinnin lähteenä korostaessaan sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. Siksi Lehdon mukaan tarvitaan Green Caren, vihreän hoivan, vihreän huolenpidon (GC) ajattelun tuomaa korostusta luonnon mahdollisuuksista.

Green Care -toiminta perustuu moninaisiin luontolähtöisiin toimintamuotoihin. Mitä tahansa luonnossa tapahtuvaa hyvinvointitoimintaa ei kuitenkaan voida kutsua Green Care -toiminnaksi, sillä GC-toiminnalle on ominaista tavoitteellisuus, vastuullisuus ja ammatillisuus. (Mitä on Green Care? Green Care Finland).

Green Care -termiä käytetään Suomessa sateenvarjokäsitteenä luonnon, kasvien ja eläinten käytöstä sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalveluissa, erityisesti Suomessa korostuvat eläinavusteiset toiminnat Hyvää suomenkielistä vastinetta käsitteelle ei ole löydetty. (Era & Puromäki 2014, 14, 15.)

Tavoitteellista luontolähtöistä toimintaa on kehitetty systemaattisesti Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin Mikkelin sosiaalialalla ja Green Care Finland ry. on hyväksynyt sen tarjoaman koulutuksen valtakunnallisen Green Care -laatumerkin edellytykset täyttäväksi.

Xamkissa onkin alkamassa 15 opintopisteen laajuinen Luontolähtöinen kuntouttava työ -moduuli, joka sisältää seuraavat opintojaksot: luontolähtöisen kuntouttavan työn perusteet, luontolähtöiset toimintaympäristöt kuntouttavassa työssä ja luontolähtöisen kuntouttavan työn menetelmät.  Lisäksi Xamkissa on alkamassa luonto- ja ympäristökasvatus varhaiskasvatuksessa, 5 op.

Lähteet:

Coates, John & Gray, Mel (2011) The environment and social work: An overview and introduction. International Journal of Social Welfare 21 (3), 230–238. Närhen viittaus 2015, 326.

Era Taina & Puromäki Henna 2014. Lumoa luonnosta. Luontolähtöisen työllistämisen kartoitus Jyväskylän seudulla. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Saatavissa: http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/85593/JAMKJULKAISUJA1902014_web.pdf;sequence=1 [viitattu 25.10.2018].

Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi HE 15/2017

IFSW 2014. Global Definition of Social Work. Approved by the IFSW General Meeting and the IASSW General Assembly in July 2014.

Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 200/2005.

Laki ympäristövaikutusten arvioinnista 468/1994.

Lehto Armi 2012. Green care osaksi sosiaalityötä? Luontoon tukeutuvat työmenetelmät ja paikallinen erityisyys. Pro gradu – tutkielma. Sosiaalityö 2012. Lapin yliopisto.

Matthies, Aila-Leena & Närhi, Kati & Ward, Dave (toim.) 2001. The eco-social approach in social work. Jyväskylän Yliopisto, Jyväskylä.

Mitä on Green Care? Green Care Finland Saatavissa: http://www.gcfinland.fi/green-care-/ [viitattu 25.10.2018].

Närhi Kati 2015. Ekososiaalinen viitekehys sosiaalityössä. Janus vol. 23 (3) 2015.

Ranta-Tyrkkö Satu 2.11.2018. Tulevat ilmastot ja sosiaalityön etiikka. Saatavissa: https://alusta.uta.fi/2018/11/02/tulevat-ilmastot-ja-sosiaalityon-etiikka/?fbclid=IwAR0_kokxDWmPi-6Wyye0PHrobdH6zzI2Alp-j-3OL3phyW9tXaEGxa-zBhU [luettu 13.11.2018].

Ranta-Tyrkkö Satu 2017. Sosiaalityön tulevaisuuden etiikka epävarmuuden ja ympäristökriisien maailmassa. Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/56204/rantatyrkkomielekastutkimus.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 13.11.2018].

Roivainen, Irene 2004.  Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat. Verkko-oppikirja,, Tampere University Press. Saatavissa: https://www.ellibs.com/fi/book/951-44-6039-1/yhteisot-ja-yhteisososiaalityon-lahtokohdat.

Sempik, Joe & Hine, Rachel & Wilcox, Deborah (toim.) 2010: Green Care: A Conceptual Framework. A Report of the Working Group on the Health Benefits of Green Care. Loughborough University. Loughborough. Armi Lehdon viittaus 2015.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.

Sosnet. Valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkosto.  Sosiaalityön kansainvälisen määritelmän suomennos 2014. Saatavissa: https://www.sosnet.fi/Suomeksi/Koulutus/Peruskoulutus/Sosiaalityon-maarittely/Kv-maaritelma [luettu 13.11.2018].

Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 6.9.2018 Ennakkoarvioinnin termejä ja sovelluksia. Saatavissa: https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/hyvinvointijohtaminen/paatosten-ennakkoarviointi/ennakkoarvioinnin-termeja-ja-sovelluksia [viitattu 26.10.2018].

Valtioneuvoston asetus viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista SOVA-asetus 347/2005.