Teija Rautiaisen mielestä ruokapöytään kuuluu myös digitaalisuus

Teija Rautiainen, miksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa kannattaa tutkia ja kehittää tulevaisuuden ruokapalveluja?

Ruoka ja syöminen koskettavat meitä kaikkia päivittäin. Lounasruokailuun kodin ulkopuolella on Suomessa vahva perinne. Onhan kouluissa, päiväkodeissa ja työpaikoilla syöty aterioita vuosikymmenien ajan. Nykyisin ulkona syömiseen vapaa-ajallakaan ei tarvita erityistä syytä, voidaan vaikka nähdä kaveriporukalla ravintolassa. Ruokaketjun toiminnalla on monenlaisia vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin, työllisyyteen ja ympäristöön. Ruokapalveluilla on merkittävä rooli ihmisten hyvän syömisen mahdollistajina sekä kokemusten ja elämysten tarjoajina. Niiden kehittäminen asiakkaiden tarpeita vastaaviksi, kannattaviksi, teknologiaa paremmin hyödyntäviksi ja vastuullisiksi on mielenkiintoista ja haastavaa sekä Xamkin strategian mukaista.

Kuinka digitaalisuus voi parantaa ruokailun laatua ja kokemusta?

Hyvä ruoka tehdään hyvistä raaka-aineista ja oikeilla menetelmillä. Digitaalisuus ja teknologia ovat välineitä, joiden avulla voidaan esimerkiksi varmistua ruoan laadusta, raaka-aineiden alkuperästä tai kylmäketjun säilymisestä. Asiakas voi etsiä mieleistä ravintolaa, tehdä varauksia, tilata ruokaa kotiin tai saada aterioidensa ravintosisältöön liittyvää tietoa sovelluksilla. Etäyhteydet mahdollistavat kokemuksen yhdessä syömisestä, vaikka välimatkaa on. Lisätyn ja virtuaalitodellisuuden avulla voidaan tuoda esimerkiksi järvimaisemaa ja sen ääni- ja hajumaailma osaksi ruokailua. Tai voit saada ruoka-annoksesi näkemättä yhtään asiakaspalvelijaa. Ruokailukokemuksen muodostaa ruoan, juoman ja palvelun laatu, ravintolan henkilöstön ystävällisyys, ravintolan ilmapiiri ja palvelun nopeus. Näihin digitaalisuus voi tuoda jotain lisää.

Kumman valitset: luomuruoan vai lähiruoan? Miksi?

Molemmat. Lähi- ja luomuruoka eivät sulje toisiaan pois. Lähellä tuotettua valitsen, koska haluan tukea alueen yrittäjiä ja luomua luonnon monimuotoisuuden ja eläinten hyvinvoinnin takia. Ja ehdoton edellytys tietysti on, että lähi- ja luomutuotteet ovat maultaan ja laadultaan hyviä.

Kuinka sinusta tuli tutkija ja kehittäjä?

Olen kasvanut siihen tekemieni projektien ja opiskelun myötä. Ammattikeittiöiden ekologisesta toiminnasta ja lähiruoan käytön edistämisestä aloitin, ammattikeittiöiden tulevaisuuden tutkimuksen ja ja ruokatuotantoprosessien mallintamisen jälkeen siirryin hetkeksi restonomikoulutuksen opettamaan, mutta palasin takaisin tki-tehtäviin. Tutkimus- ja kehittämistehtävissä innostavinta on niihin liittyvä “epävarmuus”, kun ei tarkkaan tiedä, miten kannattaisi toimia, mutta siitä saa ottaa selvää, yhdistellä asioita eri tavoin ja oppia aina uutta. Intoa näihin tehtäviin ylläpitää myös se hieno joukko ihmisiä, joiden kanssa saa työskennellä.