Asenne on tärkeä. Kuva: Satu Hynynen.

Asenne työhön ratkaisee, ei ikä

08.10.2019

Monissa työyhteisöissä on sekä nuoria että vanhoja. Suuret ikäluokat eläköityvät, ja työelämään tulee yhä enemmän vastavalmistuneita nuoria, joilla on koulutuksen antamia valmiuksia, mutta ei vielä paljonkaan työkokemusta.

Miten eri sukupolvien tarpeet, odotukset ja vuorovaikutus voidaan huomioida niin, että jokaisella on mahdollisuus tehdä työnsä hyvin sekä kokea työntekonsa mielekkääksi ja kannustavaksi? Suhde työhön on muuttumassa, ja siinä on jokaisella omat haasteensa.

Euroopan sosiaalirahaston rahoittamissa Voi hyvin yritys – ja Time2Grow -hankkeissa toimiessani olen kohdannut monenlaisia mietteitä eri-ikäisten suhtautumisesta työhön.

Perehdytys lähentää sukupolvia

Moni asia riippuu näkökannasta. Kuva: Satu Hynynen

Meillä kaikilla on omat vahvuutemme, jotka olisi saatava esiin toimivan työilmapiirin luomiseksi. Hyvä esimies ottaa ne huomioon esimerkiksi työnsuunnittelussa.

Nuoren tullessa uuteen työpaikkaan perehdytys on tärkeää, ja hänelle voidaan opettaa tarvittaessa myös arkielämän taitoja. Heitä voi kouluttaa työhön ja antaa myös käytännön oppeja. Nuorilta saa myös suoraa palautetta asioista, mikä voi antaa molemmin puolin ajattelemisen aihetta. Varsinkaan positiivisen palautteen antaminen ja vastaanottaminen ei meidän työkulttuurissamme ole vielä niin luontevaa kuin olisi mahdollista.

Hiljaisen tiedon ja tietotaidon siirtäminen nuoremmalle sukupolvelle on ensiarvoisen tärkeää, ja tieto siirtyy vain yhdessä työskentelemällä. Nuorilla on realistiset odotukset työelämältä, ja työ halutaan sovittaa yhteen muun elämän kanssa.

Nuorilta työntekijöiltä on vastavuoroisesti mahdollisuus oppia uutta. Vanhemmat työntekijät voivat oppia heiltä uudesta tekniikasta, sosiaalisen median haasteista ja työn suorittamisesta uusin tavoin. Nuorilta saa ideoita, koulutuksen tuomaa uutta tietoa ja tuoreita ajattelutapoja.

Nuoret vaihtavat herkemmin työpaikkaa, koska he ovat laatutietoisia ja haluavat työn vastaavan heidän omia tarpeitaan ja toiveitaan. Työn pitäisi myös vastata omaa osaamista ja voimavaroja. Työhyvinvointiin tulee kiinnittää huomiota jo työuran alkutaipaleella.

Esimerkiksi yrityksen sukupolvenvaihdoksessa nuorten näkemykset raikastavat ja uudistavat toimintatapoja. Nuoria olisikin saatava lisää yrityksien johtoon ja toimintaan. Eläkkeelle jäävien yrittäjien määrä kasvaa tulevaisuudessa, ja jos sopivaa jatkajaa ei löydy, yritys pitää lopettaa.

Asenne vaikuttaa enemmän kuin ikä

Tanskassa vahvistetaan positiivista asennetta hauskoin näyteikkunoin. Kuvat: Satu Hynynen.

Nykyään ei kannata niinkään katsoa työntekijän ikää, vaan asenne ja käyttäytyminen eri tilanteissa vaikuttavat paljon enemmän. Jos työntekijöiden eri-ikäisyys voidaan kääntää eduksi ja sitä osataan hyödyntää, se voidaan käyttää yhteiseksi voimavaraksi. Tärkeää on myös realistinen asenne omaan ikääntymiseen ja siihen, että vanhenemme yksilöllisesti. Olisi tuettava luovuutta ja otettava enemmän huomioon työntekijöiden persoonallisuus.

Jokainen voi miettiä omalta osaltaan, millainen asenne ja millaiset arvot ohjaavat elämää, työtä, vapaa-aikaa ja kanssakäymistä. Olenko mielipiteissäni ja teoissani jyrkkä vai sopeutuvainen? Millaisena työkaverina minut nähdään, joustanko vai laitanko vastaan viimeiseen hikipisaraan asti? Olenko avoin uusille, omista poikkeaville näkemyksille? Kuinka helppoa on tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa muuttuvassa toiminta- ja työympäristössä?

Kun kaikki työyhteisössä omaksuvat positiivisen asenteen, pystytään suhtautumaan paremmin tuleviin muutoksiin, työympäristön tasa-arvoisen hengen luomiseen ja vuorovaikutukseen. Näin työn luonteen muuttuminenkaan ei tunnu niin raskaalta. Uusien näkemysten ja toimintatapojen hyväksyminen tulee luontevaksi osaksi jokapäiväistä elämäämme.

Millaista työtarinaa minä kerron?

Työn tarinallistamisen avulla voidaan kertoa yrityksestä, omasta työstä ja työtehtävistä. Tarinoilla saadaan tehoa omien työtehtävien ja saavutusten esille tuomiseen.  On hieno asia, että tulee uusia keinoja, joilla voidaan piristää esimerkiksi työnhakua.

On myös muistettava asian toinen puoli. Millaista työtarinaa kerromme omalla toiminnallamme ja asenteellamme? Millaista lisäarvoa tuomme työtovereidemme luomiin kertomuksiin?

Kirjoittanut Satu Hynynen

Kirjoittaja toimii projektityöntekijänä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Time2Grow- ja Voi hyvin yritys -hankkeissa.