Edistääkö urheilu maahanmuuttajanuorten yhdenvertaisuutta?
09.12.2019Vaikka urheilun merkitys maahanmuuttajien osallisuudelle ja kotoutumiselle on laajalti tunnustettu, on urheilun kautta tapahtuvan kotoutumisen mekanismeista ja kipupisteistä olemassa vain vähän tutkittua tietoa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen mukaan liikuntaharrastukseen osallistuminen voi edistää maahanmuuttajanuorten osallisuutta, sosiaalisten suhteiden kehittymistä ja siten helpottaa heidän kotoutumistaan. Ministeriön strategiassa päämääräksi asetetaankin maahanmuuttajataustaisten nuorten harrastusaktiivisuuden nousemisen kantaväestön tasolle.
Vaikka usko liikunnan ja urheilun yhdenvertaisuutta lisäävään voimaan on vahva, sitä koskevat tutkimustulokset eivät ole kuitenkaan yhtä yksiselitteisiä. Se, että eritaustaisia nuoria kootaan yhteen tekemään asioita, kuten esimerkiksi pelaamaan jalkapalloa, ei automaattisesti poista ennakkoluuloja ja synnytä kaverisuhteita. Tutkimuksissa onkin entistä näkyvämmin tuotu esiin sitä, yhdenvertaisuuden lisäksi urheilua ja liikuntaa voidaan käyttää myös ulossulkemiseen, syrjintään ja rasismiin.
Liikuntaharrastukseen liittyy monia haasteita
Suomessa liikunnan eriarvoistavia mekanismeja käsittelevä keskustelu on pureutunut maahanmuuttajien osalta näkyvimmin liikunta- ja urheiluharrastuksen kasvaviin kustannuksiin, joiden myötä lasten ja nuorten liikuntaharrastus uhkaa muuttua taloudellisesti mahdottomaksi monille perheille. Tämä näkyy erityisen selvästi kilpaurheilussa, jossa hyvin toimeentulevien perheiden lasten osuus on huomattavan korkea heikosti toimeentulevien perheiden lasten osuuteen verrattuna.
Kustannusten lisäksi huomiota on kiinnitettävä myös niihin käytäntöihin ja rakenteisiin, joiden myötä maahanmuuttajat eivät syystä tai toisesta löydä paikkaansa joukkueesta tai jossa seuran ja maahanmuuttajan toimintatavat ja arvot eivät kohtaa. Tutkimuksissa on nostettu esiin esimerkiksi kielitaidosta ja erilaisista aika- ja auktoriteettikäsityksistä johtuvia haasteita maahanmuuttotaustaisten nuorten urheiluharrastukselle.
Urheiluseuroissa vallitsevat negatiiviset asenteet ja ennakkoluulot ovat kuitenkin jopa taloudellisia haasteita ja kulttuurisia eroja merkittävämpi osallistumisen este. Maahanmuuttotaustaisilla nuorilla on tyypillisesti myös omakohtaisia kokemuksia rasismista, jotka liittyvät useimmiten vastustajien ja yleisön, mutta joissakin tapauksissa myös joukkuetovereiden ja valmentajien käytökseen. Huolestuttavaa on, että rasismikokemukset ovat yleisempiä juuri juniori- ja harrastetasolla.
Suoranaisen rasismin lisäksi maahanmuuttotaustaisten liikkujien kohdalla tulee huomioida myös hienovaraisemmat eronteon mekanismit ja hierarkiat, jotka tapahtuvat tiettyihin ryhmiin ja yksilöihin kohdistettujen ennakko-oletusten ja -odotusten kautta.
Positiivisessa mielessä nämä ennakko-oletukset näkyvät esimerkiksi käsityksinä maahanmuuttotaustaisten urheilijoiden periksiantamattomuudesta, itseluottamuksesta ja urheilullisuudesta. Negatiivisessa valossa maahanmuuttajuus näkyy puolestaan esimerkiksi oletuksina itsekkyydestä, kurittomuudesta ja yhteisten velvollisuuksien laiminlyömisestä
Ennakkoluulot kaventavat mahdollisuuksia
Maahanmuuttotaustaisten urheilijoiden kohdalla syitä ja selityksiä urheilusuorituksille haetaankin varsin usein urheilijan taustasta ja sieltä kumpuavista oletetuista luonteenpiirteistä ja kulttuurisista ominaispiirteistä. Nämä urheilijaan liittyvät mielikuvat ja ennakko-oletukset vaikuttavat osaltaan siihen, millaisia rooleja ja mahdollisuuksia maahanmuuttajanuorille on tarjolla urheiluharrastuksessa.
Maahanmuuttajanuorten kohdalla ennakko-oletukset ovat erityisen merkittäviä, koska maahanmuuttajuudesta tulee helposti yksilölliset erot alleen jättävä määrittelykategoria. Siinä missä kantasuomalaisia nuoria lähestytään yksilöinä, nähdään maahanmuuttajanuoret usein yhtenä ryhmänä.
Maahanmuuttotaustaisten urheilijoiden yhdenvertaisuuden näkökulmasta onkin äärimmäisen tärkeää tuoda esille näitä ennakko-oletuksista ja ryhmämääreistä. Niiden sijaan jokaiselle nuorelle on taattava mahdollisuus harrastaa omien yksilöllisten taipumusten, kykyjen ja tavoitteiden mukaisesti.
Pois paitsiosta -hanke tutkii maahanmuuttajataustaisten nuorten jalkapalloharrastuksessa kohtaamia esteitä, haasteita ja mahdollisuuksia ja urheiluharrastuksen sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.
Hankkeessa seurataan jalkapalloa joko seurassa tai omaehtoisesti vapaa-ajalla harrastavia maahanmuuttotaustaisia nuoria ja havainnoidaan heidän osallistumistaan jalkapalloharrastuksessa.
Lisäksi kartoitetaan juniorijalkapallovalmentajien näkemyksiä laajalla kyselyaineistolla. Urheilun sosiaalisissa ympäristöissä kohdattujen esteiden ja mahdollisuuksien tutkiminen tuottaa kaivattua tietoa liikunnasta syrjäytymisen syistä auttaa kehittämään tehokkaampia toimintatapoja nuorten liikkumisen lisäämiseksi.
