Merenkulku tehostaa toimiaan roskan torjumiseksi

Laivojen ja satamien jätehuoltoa tehostetaan meriin päätyvän roskan torjumiseksi. Uudistettu lainsäädäntö asettaa velvollisuuksia sekä varustamoille että satamille. Suomessa ja muualla Itämeren alueella toimiva alusjätehuolto on jo pitkään ollut arkipäivää. Lainsäädäntöuudistuksen jälkeen kaikissa EU:n satamissa tulee olla riittävä alusjätteiden vastaanottokapasiteetti.

Merenkulun ympäristönsuojelulakia päivitetään sisällyttämällä siihen EU-direktiivin (EU 2019/883) eli niin kutsutun alusjätedirektiivin asettamat velvollisuudet aluksista peräisin olevan jätteen toimittamisesta satamaan ja satamien velvollisuudesta vastaanottaa aluksilla syntyneet jätteet. Tavoitteena on tehostaa jätehuoltoa satamissa, jotta mahdollisimman vähän jätettä päätyisi mereen.

Pääosa meriroskasta peräisin maalta

Meriin päätyy huomattava määrä roskaa vuosittain, eri lähteiden mukaan viidestä kymmeneen tonniin vuodessa. Suurin osa roskasta koostuu kiinteästä materiaalista, kuten muovista, kumista, metallista, paperista ja tekstiileistä. [1.]

Merien roskaantuminen on pääasiassa maalla tapahtuvan toiminnan seurausta [1, 2]. Roskasta 80 prosenttia ajautuu meriin esimerkiksi jokien kuljettamana tai rannikolta huonosti hoidettujen kaatopaikkojen, hulevesien tai jätevedenpuhdistamojen kautta – mutta myös ihmisten huolimattomuuden ja tahallisen roskaamisen seurauksena. Meriliikenne, kalastus ja vesiviljely vastaavat yhdessä lopusta 20 prosentista. [1.] Ongelma on niin vakava, että myös merenkulussa toimia on tehostettava ja saatava kaikki satamat yhtenäisen käytännön piiriin.

Satamat avainasemassa

Tehokas alusjätehuolto edellyttää satamilta valmiutta ottaa jätteet vastaan. Satamien vastaanottokapasiteetti ja -laitteistot on kuitenkin koettu riittämättömiksi [2]. Direktiivillä haetaan tähän muutosta, mutta se tavoittelee myös kannustimien, kuten jätemaksujärjestelmien yhdenmukaistamista. Järjestelmän tulisi suosia vähän jätettä tuottavia aluksia [2].

Suomessa on käytössä Itämeren suojelukomission HELCOMin suositukseen perustuva maksujärjestelmä, jossa jätemaksu on sama jätteen määrästä riippumatta. Järjestelmä kattaa kiinteän jätteen lisäksi öljypitoiset jätteet ja käymäläjätevedet. Lakiuudistuksen myötä alusperäisen jätteen määritelmä kattaa jatkossa myös MARPOL-konvention liitteen VI mukaiset uudet jätelajit, kuten pakokaasujen puhdistusjärjestelmien jäämät. [3.]

Koskee myös huviveneitä

Kauppa-alusten jätehuoltoa säädellään kansainvälisen MARPOL-sopimuksen (International Convention for the Prevention of Pollution from Ships) avulla. Uudistuva merenkulun ympäristönsuojelulaki tuo myös kalastusalukset ja huviveneet sääntelyn piiriin. Muutokset tulevat voimaan viimeistään kesäkuussa 2021. [3.]

Lisätietoa:

1 Fjäder, P. 2016. Merten roskaantuminen, muovit, mikromuovit ja haitalliset aineet. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37/2016. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. p. 3, 19 ja 30.

2 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/883 aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitetuista satamassa olevista vastaanottolaitteista, direktiivin 2010/65/EU muuttamisesta ja direktiivin 2000/59/EY kumoamisesta. Euroopan unionin virallinen lehti, L 151/116. Saatavissa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX:32019L0883

3 Valtioneuvosto 2019. Merenkulun ympäristölainsäädäntöä uudistetaan – huomio jätteiden käsittelyyn. Valtioneuvoston tiedote 12.11.2019. Saatavissa: https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/merenkulun-ymparistolainsaadantoa-uudistetaan-huomio-jatteiden-kasittelyyn