Susanna Tuominen alias Miina Äkkiväärä siirtyi kala-aiheisiin. Kuva: Susanna Tuomisen albumi

Käsillä tekeminen on niiiiiiin parasta!

29.03.2020

Taideterapeutti ja taidekasvattaja Susanna Tuominen inspiroituu kierrätysmateriaaleista. Käsin hän on värkännyt asioita läpi koko elämänsä.

Susanna Tuominen ei piittaa perinteisistä taiteen ja käsityön tai materiaalien rajoista.

– Kaikki materiaalit käyvät. Käsin tekeminen taas on luovuuden ilmaisemista – sitä, että pääsen materiaalin välityksellä kertomaan tarinaani.

Tekniikoita ja materiaaleja ennakkoluulottomasti yhdistelevä Susanna kannustaa muitakin vapaaseen käsityöilmaisuun. Siihen hän on myös inspiroitumassa lisää Parasta Etelä-Savoon –hankkeen yhteiskehittämisen työpajoissa.

Erityistä lempitekniikkaa Susanna Tuomisella ei ole. Omien sanojensa mukaan hän osaa vähän kaikkea. Moottorisahaveistäjän tytär päräyttää itsekin välillä käyntiin sahan: haastattelun aikaan työn alla on lokki. Veistoksia syntyy myös metallista ja betonista. Omien veistosten lisäksi hän kunnostaa isänsä tekemiä töitä.

Susanna Tuomisen kuvaus kuulostaa käsityötaiteelta, jota on tutkittu esimerkiksi taiteen perusopetuksen yhteydessä. Se tarkoittaa käsitöiden tekemistä perinteisestä käsityöstä poiketen, keskittymättä oikeaoppisiin neulekavennuksiin tai puuliitoksiin. Vaikka niitäkin voi oppia, kyse on asiaa tutkineen Seija Karppisen mukaan enemmän tavasta olla olemassa.

Tekemisen tarinoita

Susanna Tuominen osallistui Italiassa kolmena vuonna nukketeatterikoulutukseen. Kuvassa on nukketeatterihahmoja Väinölän tarinoihin, joiden kirjoittaminen alkoi Napolin nukketeatterikoulussa. Kuva: Susanna Tuomisen albumi

Siinä missä perinteisessä käsityössä arvostetaan taitavaa tekniikkaa tai materiaalin käyttöä, käsityötaiteen arvostus kumpuaa tekijän sisältä, luomiseen liittyvistä tunteista. Tekemiselle antaa vauhtia innostus, jota myös Susanna Tuominen hehkuu.

– Käsillä tekeminen on niiiiiiin parasta!

Vaikka tehdessä syntyykin esineitä, niiden tuottaminen ei ole se tärkein tavoite. Tekemisen lisäksi prosessiin liittyvillä ja niistä versovilla tarinoilla on erityistä merkitystä. Niiden avulla tekijät kertovat itsestään muille. Tarinoiden jakaminen toisille innostaa uusiin tarinoihin ja se puolestaan innostaa luomaan uutta. Myös Susanna Tuominen kuplii tarinoita.

– Voin puhua käsin tekemisestä yötä päivää syömättä…ja syöminen on mulle tosi tärkeetä!

Tätä innostunutta puhetta on koottu myös ITE-taiteesta ja sen tekijöistä kertovaan, runsaasti kuvitettuun kirjaan.

Aarrefarmin asukas

PiikkilankaFlamingo sijoitettiin kotirantaan. Aviomies porasi kiinnitysreiät kallioon. Kuva: Susanna Tuomisen albumi

Tuomisen perheen pihapiiri on yhden sortin löytöretkeilykohde, varsinainen aarrefarmi. Eri materiaaleista tehdyt kurjet, kukot, peikot, pöllöt, varikset, sudet ja flamingot kurkistelevat tulijaa. Monenlaiset ja monesta materiaalista valmistettujen hevosten mallit löytyvät farmin oikeista nelijalkaisista, joilla Susanna myös ratsastaa. Tilalta löytyy ompelimo, kutomo, hitsaus- ja nahkapaja sekä puuverstas. Autotallin päälle aviomies on rakentanut teatteritilan puku-, rekvisiitta- nukke- ja naamiovarastoineen.

– Olen myös nukketeatteriohjaaja ja teen itse naamiot ja nuket, suunnittelen valot ja lavasteet sekä käsikirjoitan, kertoo Susanna Tuominen.

Nyt Susanna rakentaa taas uutta.

– Hankkeen työpajat ovat inspiroineet minut luomaan oman Metsämaailman. Se kehittyy tarinoineen pikkuhiljaa. Osa metsän asujista on jo syntynyt ja osa on hahmotteilla. Tämä on ihana matka maailmaan, jossa sekoittuvat vanhat tarinat ja myytit, sadut sekä luonnontiede.

Parasta Etelä-Savoon

Tavoitteena on edistää hyvinvointiin vaikuttavien taide-, kulttuuri- ja luontolähtöisten menetelmien käyttöä sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä kasvatus- ja nuorisoaloilla. Sitä toteuttavat Etelä-Savon alueella 1.1.2019-31.12.2020 välisenä aikana Kaakkkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä, ESSOTE, Savonlinnan Seudun Kolomonen ry ja Diakonia-ammattikorkeakoulu. Sitä rahoittaa Euroopan Sosiaalirahasto (ESR) Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kautta.

Kirjoittanut Tuulevi Aschan

Kirjoittaja työskentelee Parasta Etelä-Savoon – taide-, kulttuuri- ja luonto-osaamista sote- ja nuorisoalojen toimijoille -hankkeen projektipäällikkönä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.