Reijo Honkonen pakinoi Read-lehdessä. Kuva: Manu Eloaho/Darcmedia

Fantasianomi

29.03.2020

Suomea vaivaa laajalle levinnyt individualismipohjainen kohtaanto-ongelma. Lapsia ei synny, koska nuoret eivät halua sitoa itseään parisuhteisiin.

Elämän ajureina toimivat työ ja harrastukset. Näin elämät eriytyvät. On epätodennäköistä, että riippuliitäjä ja syvänmerensukeltaja kohtaavat. Sekin askarruttaa, onko parisuhde työ vai harrastus vai peräti boksin ulkopuolella, jossa värjöttelee parisuhteeseen usein liitetty kapaloihin kääritty uhkakuva. Sitä paitsi kiinankellosammakostakin saa söpöjä kuvia Instagramiin eikä se valvota öitä niin kuin lapsi.

Edes Puolustusvoimat ei ole välttynyt kohtaanto-ongelmalta, vaikka se tarjoaa päivärahan lisäksi raikasta ulkoilmaelämää ja reipasta sotilashuumoria sekä joukkomajoitusta ja joukkosuihkuja sekä -vessoja. Armeijaan ei mennä, koska siellä ei ole omaa rauhaa. Maailmanrauha ei sen sijaan kiinnosta enää ketään.

Diginatiivitutkijat ovat tosin löytäneet heikkoja signaaleja uudenlaisesta joukkoistumisesta, jota he kutsuvat parviälyksi. Tarkemmissa tutkimuksissa sen on kuitenkin todettu olevan vain parvelta suoritettua kovaäänistä neuvojen huutelua, vrt. ”helppo on rannalta huudella ohjeita, kun merellä on hätä”. Älyttömin esimerkki nykyaikaisesta joukkovoimasta on Onecoin-verkostohuijaus, johon suomalaisiltakin irtosi ainakin 30 000 000 euroa.

Pahiten kohtaanto-ongelma koettelee työelämää. Jos avoinna olevat piilotyöpaikat ja näkysällä olevat työpaikat lasketaan yhteen, maassa vallitsee hillitön työvoimapula. Silti noin 200 000 ihmistä on vailla työtä. Mikään ei mätsää. Ihmiset asuvat väärissä paikoissa ja osaavat vääriä asioita. Jos ihminen joskus osaa oikeita asioita ja asuu oikeassa paikassa, pian paljastuu, että yritys tekee vääriä asioita ja sijaitsee väärässä paikassa. Se menee joko nurin tai muuttaa Kiinaan.

Kaikki tämä luo kolossaalisia paineita koulutusmaailmaan. Pitäisi tuottaa liukuhihnalta JOT-hengessä työntekijöitä nykyhetkeen, joka on jo paennut tulevaisuuteen siinä vaiheessa, kun opiskelija alkaa erehdyttävästi näyttää työntekijältä.

Yksi ratkaisu työelämän ja koulutusmaailman kohtaanto-ongelmaan voisi löytyä pitserioita benchmarkkaamalla.

Kun esimerkiksi kaikkiin aloihin liitettävä asiakaspalvelutaito tarkoittaa vielä tällä hetkellä pitkälle sitä, että osaat asiasi, kampaat tukkasi, peset hampaasi, katsot silmiin, pukeudut siististi, et hermostu, et juokse karkuun, et tylytä, et…, jo nyt ja ainakin lähitulevaisuudessa voit olla loistava asiakaspalvelija, vaikka istut näyttöpäätteelläsi viikon sänki naamalla ja reikäiset verkkarit jalassa. Vaatesuunnittelijalle ei riitä enää se, että osaa suunnitella hyvännäköisiä ja käytännöllisiä vaatteita. Siinä sivussa pitäisi pelastaa maailma.

Yksi ratkaisu työelämän ja koulutusmaailman kohtaanto-ongelmaan voisi löytyä pitserioita benchmarkkaamalla. Pitserioiden listoilla on vakiotäytteisten pitsojen lisäksi fantasiapitsoja, joihin asiakas voi valita omat lempitäytteensä. Kysymys kuuluu, voisiko koulutustarjontaa viedä entistä enemmän tähän suuntaan. Voisiko osan opiskelijoista kouluttaa tasan täsmänä työelämän ohjeiden mukaan?

Esimerkiksi liike-elämässä yksi yritys saisi hyvän livetyypin, joka olisi ylittämätön vuorovaikutustilanteissa. Toinen voisi tilata digiöverit. Kyllä joo, nytkin tämän suuntainen kehitys on valinnaisuuden myötä hyvällä oraalla. Homman voisi viedä työelämälähtöisesti tappiin saakka. Tutkintonimike voisi olla fantasianomi. Jos kauppa lähtisi käymään, perhepitsan voisi skaalata liiketalouden oppien mukaan konsernipitsaksi.

Kirjoittanut Reijo Honkonen

Kirjoittaja on liiketalouden lehtori emeritus. Hän työskenteli Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.