Kakasta kaasua liiketoimintaan

Millaista luovuutta vaatii keksiä kasa kakkaa, laittaa se helposti jaettavaan muotoon ja vielä saada ihminen tuntemaan riemua jakaessaan “sitä itseään” ystävien kesken?

Puhun Japanissa ponnistetusta, monikansallisen yrityksen taidonnäytteestä vuodelta 1997. Kasasta, joka kymenlaaksolaisittain tunnetaan ehkä kakkakuvana, tuona viesteissä hymyilevänä iloisena kiekareena. Pile of poo, yksi kaikkien aikojen suosituimmista emojeista.

“Kohta 12. Pile of poo, kakkaikoni. Meidän yrityksen viralliseen viestintään ei kuulu emoji tunnuksella U+1F4A9.” Näen tämän ohjeistuksen jo silmissäni paatuneimman viestintäosaston tarkkaan varjellussa viestintäkäsikirjassa. Eikä se kaikkeen sovikaan.

Äkkiseltään tulee mieleeni, että aiheena kakka on liian ilmeinen ja ettei se vaadi hirveästi luovuutta. Ajatellaanpa hetki syvemmin ja puhutaan samasta asiasta vaikka biojätteenä tai jätteistä yleensä. Itseasiassa se onkin merkittävä ongelma, jonka kanssa luovat ongelman ratkaisut ovat varmasti tarpeen.

Tarvitaan insinöörin luovaa ajattelua nähdä materiaalivirtojen kierto, palvelumuotoilijan herkkää silmää kuluttajan käyttäytymisen ymmärtämiseen tai käsikirjoittajan kynästä syntyvää tarinaa, joka saa meidät pysähtymään ja ajattelemaan kuluttamista uudella tavalla.

Kokonaisuus tarvitsee usein monen alan osaamista, mutta myös yrityksiltä uskallusta katsoa asiaa uudelta näkökulmalta. Nähdä kasa uudella tavalla. Ja kyllä, haistaa siinä business! Sitäkin osaamista tarvitaan. Maailmalla on hyviä esimerkkejä siitä, miten luovan talouden avulla esimerkiksi Iso-Britannia on saanut uutta potkua mm. bruttokansantuotteeseen. Luovan talouden mahdollisuudet liiketoiminnan kasvattajana on tunnistettu myös Suomessa http://bit.ly/creative-economy-ecosystems-benchmarking.

Miten Kymenlaakso?

Luova ala ja sen palveluiden hyödyntäminen vaatii niin ostajalta kuin myyjältä yhteistä ymmärrystä ongelmasta ja tavoitteesta. Myös asiakasymmärrys on oleellista, varsinkin kun todellisen ongelman tunnistaminen ja tunnustaminen on välillä haasteellista. Lisäksi tarvitaan osaamista projektin eteenpäin viennistä.

Mitä mieltä on kymenlaaksolainen luovan alan tai perinteisemmän teollisuuden edustaja? Pelkäämmekö tässä vielä liikaa liukumiinoja vai joko uskallamme ottaa yhteiset ja konkreettiset seuraavat askeleet?