Kulttuuritoimintaportaat – arjesta terapiaan

Sana kulttuuri on käsitettävissä hyvin monella tavalla. Wikipedian mukaan se on mm. yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus. Tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys.

Kulttuuria ja sivistystä on myös se historiasta kumpuava tietämys, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Eli toisin sanoen: Jokainen meistä on pala aikansa ja paikkansa kulttuurin ketjua. Sen lisäksi, että olemme itse kulttuurin paloja, olemme taiteen ja kulttuurin äärellä koko ajan – toki eri elämänvaiheissa eri portaalla.

Ensimmäisellä portaalla, suurimmalla ja kollektiivisimmalla näyttämöllä lienee jokainen. Tämä näyttämö on arki. Luet lehtiä ja kirjoja, katselet tv:tä ja elokuvia, kuuntelet musiikkia. Kulttuuria on myös ruoka, sauna, juhlapäivät. Esteettinen ympäristö sekä kotona että ympärillä tuo levollisuutta ja hyvinvointia.

Toinen porras on harrastuksemme. Taide-, kulttuuri-, liikunta- tai muu harrastustoiminta antaa tuhansille ihmisille merkityksellisen yhteisön.

Kolmas porras voisi tässä jaottelussa olla erilaiset taide- ja kulttuurikokemukset. Konsertit, teatterit, tanssit, matkat, museot, taidenäyttelyt. Jos asumme tai elämme niin, että taide-elämykseen lähteminen ei jostain syystä ole mahdollista, on paljon mahdollisuuksia, joissa elämys tuleekin meidän luoksemme. Tästä esimerkkinä hoito- ja hoivakodeissa tapahtuvat esitykset ja konsertit. Myös taiteilijaresidenssitoiminnan yleistyminen esimerkiksi vanhusten hoitokoteihin olisi ilahduttava suunta.

Neljäs kulttuuriporras haastaa yhteisön – perheen, luokan, työpaikan, osaston, taloyhtiön, kylän – miettimään, millaista taidetoimintaa voisitte kaikki toteuttaa yhdessä, yhteisöllisesti? Esimerkiksi sukupolvia yhdistävä taidetoiminta on erittäin merkityksellistä. Hieno paradoksi sekin, että mitä lähempää yhteisötaiteen lähtökohdan aihe on, sitä laajemmin se kiinnostaa vastaanottajiakin.

Viides porras eli eri kenttien työparityöskentely on toivottavasti enenevässä määrin lähitulevaisuutta. Työn tekemisen tapa on muuttumassa vanhasta lokeroituneesta ajattelusta. Monialaisen yhteistyön suunta on väistämättä edessä. Siksi onkin eritäin mielenkiintoista miettiä, mitä uutta syntyy, kun kahden tai useamman keskenään erilaisen sektorin toimijat aloittavat yhteistyön. Sosiaali- ja terveyssektorilta tästä on jo hienoja esimerkkejä. Taiteilijoiden ja sairaalahenkilökuntien yhteistyön tuloksia ovat mm. sairaalaklovnit, hoivamuusikot tai etenkin psykiatrisella puolella kokeillut kuvataide- ja kirjoitustoiminnat. Sosiaalinen sirkus on erittäin mielenkiintoinen malli, samoin esimerkiksi saattohoidon yhteydessä käytetty nukketeatteri.

Kuudes porras voisikin olla tästä johdettuna erilaiset taideterapiamuodot. Terapiaa voi kuitenkin ohjata vain koulutettu terapeutti. Vuorovaikutteinen ja ihmisläheinen työ edellyttää ammattitaidon lisäksi empatiakykyä ja pitkäjännitteisyyttä.

Nyt koronan vielä rajoittaessa kulttuuritoimintaportaitamme meillä kuitenkin on lähellä kaikista kaunein galleria – luonto. Kävely lähiluonnossa yhdistää taiteen ja liikkumisen – eikä leikkiäkään tarvitse unohtaa.

Etsi luontoesine, kuuntele luontoääni, tee sormistasi kamera ja ota luontokuvia, etsi eläinten jälkiä, kävele takaperin, halaa puita.

Nauti elämästä.