Jätevesien haitalliset aineet päätyvät jätevedenpuhdistamolle. Kuva Manu Eloaho

Merkittävä rahoitus ympäristöturvallisuuden tutkimukseen Mikkeliin

01.06.2020


Ympäristöministeriö on myöntänyt vesiensuojelun tehostamisohjelmasta rahoituksen tutkimukselle, jolla ehkäistään haitallisten aineiden pääsyä viemäriverkostoon jätevesien mukana. Tutkimuksesta vastaavat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk ja Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopisto LUT.

Jätevettä syntyy vuosittain Suomessa lähes 500 miljoonaa kuutiometriä, joka vastaa noin 300 litraa taajama-asukasta kohden vuorokaudessa. Kotitalouksissa syntyvien jätevesien lisäksi viemäreihin päätyy myös teollisuusjätevesiä. Jätevesien haitta-aineiden määrä vaihtelee alueista ja toiminnoista riippuen.

Esimerkiksi lääkejäämiä päätyy jätevesiin sekä kotitalouksista että keskitetysti sairaaloista. Mikromuovikuitujen osalta taas pesulat ja kotitaloudet vastaavat todennäköisesti merkittävästä osasta jätevesiin päätyvästä kuormituksesta.

Jätevedenpuhdistuksen aikana haitalliset aineet voivat kemiallisista ominaisuuksistaan riippuen haihtua, tarttua lietteeseen, hajota tai muuntua. Haitta-aineet eivät kuitenkaan poistu täysin puhdistusprosessissa, ja ne voivat päätyä ympäristöön puhdistetun jäteveden mukana. Ehkäisemällä haitta-aineiden pääsyä jätevesiin ja poistamalla niitä syntysijoillaan vähennetään jätevesiin päätyvää kuormitusta.

Haitta-aineita pyritään vähentämään päästölähteissä

Merkittävä osa haitta-aineista päätyy jätevesiin hajakuormituksena erilaisista lähteistä, kuten tuotteista ja materiaaleista, joita käyttävät kotitaloudet, julkiset toimijat ja yritykset.

Kartoittamalla päästöjen nykytilanne, tunnistamalla jätevesiviemäriin päätyvät haitalliset aineet ja niiden merkittävimmät päästölähteet, voidaan arvioida eri päästölähteistä syntyvän vuotuisen haitta-ainekuormituksen määrää. Vemo-hankkeessa kehitetään menetelmiä, joiden avulla haitta-aineiden määrän ja laadun tarkastelua voidaan tehdä päästölähteittäin.

Tarkemman havainnoinnin ja päästölähteiden selvittämisen avulla eri haitta-aineiden poistoon voidaan keskittyä jo päästölähteessä ja siten vähentää haitta-aineiden määrää kunnallisilla jätevedenpuhdistamoilla. Haitta-aineiden päästölähteille poistoon soveltuvia menetelmiä selvitetään ja testataan niin, että haitta-aineiden poistoa saataisiin tehostettua jo päästölähteillä.

Menetelmiä testataan Vemo-hankkeessa

Vemo-hankkeessa selvitetään viemäriveden laatua ja haitallisten aineiden päästölähteitä. Kuva: Riina Tuominen

Vemo – Kaupunkien jätevesien haitallisten aineiden vähentäminen monitorointia tehostamalla -hankkeessa vähennetään haitallisten aineiden pääsyä jätevesiin. Yhteishankkeessa kartoitetaan haitallisten aineiden päästölähteitä ja viemäriveden laatua case-kohdealueilla Mikkelin kaupungissa.

Xamk kartoittaa monitorointimenetelmillä jätevesien haitallisia aineita jo niiden päästölähteillä, viemäriverkostossa ja jätevedenpuhdistamolla. LUTin tutkimus keskittyy eri haitta-aineiden kuten raskasmetallien, lääkejäämien ja mikromuovien talteenottomenetelmien kehittämiseen.

Jätevesien haitallisten aineiden puhdistaminen ja vähentäminen niiden alkuperäisellä päästölähteellä auttaa jätevesien kustannustehokkaampaa hallintaa. Näin ehkäistään myös haitallisten aineiden päästöjä jätevesiä vastaanottavaan vesiympäristöön ja edistetään vesien hyvän tilan saavuttamista.

Vemo-hankkeen kesto 1.1.2020 – 30.06.2021. Hanketta toteuttavat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu ja LUT-yliopisto. Hanketta rahoittaa ympäristöministeriö vesiensuojelun tehostamisohjelmasta (www.ym.fi/vedenvuoro).

Lisätietoja: www.xamk.fi/vemo

Kirjoittaneet Riina Tuominen, Hanne Soininen ja Mari Kallioinen

Ins. (ylempi AMK) Tuominen on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun projektipäällikkö ja työskentelee Vemo-hankkeessa. TkT Hanne Soininen on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun tutkimuspäällikkö ja työskentelee EKR-rahoitteisessa Älykäs ja kansainvälinen Etelä-Savo – Mikroista kasvua (MikroX) -hankkeessa. TkT, dosentti Mari Kallioinen on Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston membraanitekniikan tutkijaopettaja.