Sovita työ elämäsi palapeliin

Työn ja muun elämän yhteensovittamista helpottaa, kun työpaikalla on tahtoa ja hyviä käytäntöjä työntekijöiden yksilöllisten tilanteiden ratkaisemiseksi. Joustavat ratkaisut ovat myös työnantajan etu. Ne edistävät työntekijän hyvinvointia ja työssä suoriutumista sekä pienentävät ylikuormittumisesta aiheutuvaa uupumisriskiä.

Elämä on kuin muuttuva palapeli. Joskus muutama pala loksahtaa helposti paikalleen ja kuva on valmis. Toisinaan voi tuntua kuin kokoaisi 1 500 palaa, joista osa on eri palapelistä.

Työ muodostaa yhden keskeisen osan elämästä. Se vaikuttaa muuhun elämään, ja muun elämän tilanteet heijastuvat työelämään.

Elämän palapeliin voi tulla lisää paloja omasta toiveesta. Joskus niitä tulee mukaan yllättäen. Ne voivat olla joko mieluisia tai ikäviä yllätyksiä, mutta silti kokonaisuus on arvioitava uudelleen. Ratkaisut ja selviytymiskeinot ovat yksilöllisiä.

Työuran varrella tulee yhä uudelleen tilanteita, jolloin joutuu miettimään kaikkien palasten yhteen sovittamista. Arjen sujumista haastavat lapset, ikääntyvät vanhemmat tai muut läheiset avuntarpeineen, puolison työelämätilanteet tai oman terveydentilan muutokset.

Yksilöllisiä ratkaisuja yksilöllisiin tilanteisiin

Työpaikan tärkein keino tukea työntekijää kuormittavassa elämäntilanteessa on mahdollisuus työajan joustoihin. Työn ja muun elämän tasapaino lisää hyvinvointia.

Lainsäädäntö ohjaa muun muassa hoivavapaiden käyttöä. Työnantaja ja työntekijä voivat lisäksi keskenään sopia muista järjestelyistä. Mahdollisuus vaikuttaa työaikaansa tuo tunnetta arvostuksesta ja työn hallinnasta. Työn ja muun elämän tasapaino lisääntyy, kun ajankäyttöä on helpompi suunnitella.

Erilaisuuden ymmärrystä

Työpaikalla myös työntekijät voivat vaikuttaa työn ja muun elämän väliseen tasapainoon. Tarvitaan ymmärrystä siitä, että erilaiset elämäntilanteet saattavat vaatia poikkeavia ratkaisuja työaikojen tai vapaiden suhteen.

Loma- ja vapaapäivätoiveiden huomioiminen ovat hyvin usein epäoikeudenmukaisuuden tunnetta herättäviä tilanteita. Myös muut työajan joustot voivat aiheuttaa ihmetystä ja eripuraa. Asioista keskustelu lisää avoimuutta ja myönteistä ilmapiiriä.

Kaikki eivät välttämättä halua kertoa kaikista yksityiselämän asioistaan työkavereille. Silloin kannattaa muistaa, että itse voi jonain päivänä tarvita joustoja. Ehkä itsekin haluaa silloin sopia asiat vain esihenkilön kanssa.

Näkökulmia työvuorosuunnitteluun

Vaikutusmahdollisuus työvuoroihin parantaa epäsäännöllistä työaikaa tekevien työssä viihtymistä. Essoten kotihoidon työpajasarjassa työntekijät ideoivat tiimeissä toteutettavia työhyvinvointia tukevia ehdotuksia. Yksi merkittävä osa-alue oli juuri työvuorosuunnittelu.

Kotihoidossa on paljon työntekijöitä, joiden elämäntilanne on huomioitu mm. työaikaratkaisuin. Se saattaa aiheuttaa muissa epäoikeudenmukaisuuden tunteita.

Tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden tunne on tärkeää. Mutta mitä tasapuolisuus tarkoittaa? Onko tasapuolista, että jokainen tekee yhtä monta iltavuoroa? Vai se, että jokaisen yksilölliset tarpeet huomioidaan?

Työvuoroja joka tarpeeseen

Autonomisen tai yhteisöllisen työvuorosuunnittelun kehittäminen nousi esille useissa työpajoissa. Käytettävissä on järjestelmä, jossa jokainen voi vaikuttaa työvuoroihin. Sen käyttötapa on kuitenkin sovittava yhteisesti. Lähtökohtana on se, että kaikki työt tehdään ja jokaiselle asiakkaalle sovittu palvelu toteutetaan.

Autonominen työvuorosuunnittelu tuo vapauden mukana myös vastuun. Työvuorojen oikeudenmukainen jakautuminen edellyttää tiimeiltä keskustelua ja yhteistä sopimista. Miten suunnittelu toteutetaan ja miten huomioidaan kunkin elämäntilanne?

Tarvitaan lisäksi ymmärrystä organisaation ja tuotetun palvelun tarpeista sekä vapaaehtoista joustamista niiden toteutumiseksi. Myös epäsuositut työvuorot on tehtävä.

Työaika tarpeen mukaan

Työvuorojen porrastaminen voi myös helpottaa työn ja elämäntilanteen yhdistämistä. Tunti lisää aamutoimille kotona voi merkitä paljon aamu-uniselle perheelle. Ehkä samalla asiakkaiden vuorokausirytmiä ja tottumuksia olisi helpompi toteuttaa.

Onko siis tarpeen, että kaikki aamuvuorolaiset tulevat samaan aikaan? Entä tarvitaanko jokaista iltavuorossa yhtä myöhään? Helpottaisiko resurssien kohdentamista, jos aamuvuoro olisi pitempi?

Tehdäänpä työvuorosuunnittelua miten hyvänsä, se on monimutkainen palapeli! Työehtosopimus, työaikalaki ja organisaation toiminta muodostavat raamit. Niihin on sovitettava jokaisen työntekijän yksilöllisen elämäntilanteen monenlaiset palaset.