9-luokkalaisten kokemuksia hyvinvoinnistaan

Nuorten hyvinvointi puhuttaa – ja se on hyvä. Varsinkin jos kysytään hyvinvoinnista suoraan heiltä eikä välillisesti. Ammattilaistenkin tuottamaa tietoa tarvitaan.

Subjektiivisen hyvinvoinnin alueellinen ja paikkaan sidottu tutkimus on ollut Suomessa melko vähäistä, mutta viime vuosikymmenellä nämä teemat on tuotu kansalliselta tasolta kaupunginosiin ja sieltä aina naapurustoihin asti (esim. Junnilainen 2019; Poikolainen & Honkanen 2019; 2020). Alan klassikkotutkimus tarkasteli elämäntapoja ja niihin liittyviä muutoksia helsinkiläisessä lähiössä 1980-luvulla (Kortteinen 1982).

Alueellinen tutkimus piirtää lähiöistä kuvaa siellä asuville riittävän hyvänä asuinpaikkana, jota muualla asuvat eivät osaa arvostaa. Kuten Junnilainen (2019) on todennut, asukkaiden kokemukset elinympäristöstään voivat poiketa varsin paljon ulkopuolisten määrittelyistä. Lähiöistä on monilla edelleen sellainen kuva, ettei se tue hyvinvointia.

Asukkaat sen sijaan ovat usein tästä asiasta toista mieltä. Tutkimuksessa on tärkeää kiinnittää huomiota asukkaiden hyvinvointiin, sillä mitä paremmin he voivat, sitä todennäköisemmin he osallistuvat esimerkiksi asuinympäristönsä ja lähipalveluiden kehittämiseen. Osallistuminen tuottaa osallisuuden tunnetta ja samalla tukee nuorten poliittista aktiivisuutta (ks. Malafaia, Neves, & Menezes 2021).

Nuorten pahoinvoinnin mittaamisesta hyvinvoinnin tukemiseen

Yhteiskuntapolitiikassa hyvinvointia lähestytään usein vaikeuksien, puutteiden, uhkatekijöiden ja sosiaalisten ongelmien kautta, mutta myös myönteistä, voimaannuttavaa lähestymistapaa tarvitaan. Positiivinen hyvinvointi perustuu vahvuuksiin, joita tarvitaan kohdattaessa vastoinkäymisiä. Tässä artikkelissa fokuksena on nuorten hyvinvoinnin kokemuksellinen ulottuvuus. Kyse ei siten ole vain aineellisesta hyvinvoinnista vaan myös onnellisuudesta, itsensä toteuttamisesta, sosiaalisista suhteista ja tyytyväisyydestä omaan elämään. (Bradshaw ym. 2011.)

Nuorten hyvinvointia voidaan tutkia monenlaisilla mittareilla, tässä tutkimuksessa on käytetty aiemmissa tutkimuksissa toimivaksi todettua mittaria, jolla voidaan kartoittaa mielen hyvinvointia. Warwick-Edinburgh Mental Well-being Scale -mittarista käytettiin lyhyempää 7-osioista versiota (ks. Appelqvist-Schmidlechner 2015). Kyselyn asteikko on seuraava: 1 en koskaan, 2 harvoin, 3 silloin tällöin, 4 usein ja 5 koko ajan. Kysely on käännetty suomen kielelle ja sen käyttöä hallinnoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Mielenterveys-yksikön mielenterveyden edistämisen tiimi.

Kahden kaupungin välisessä tarkastelussa nuorten hyvinvoinnissa on pieniä eroja

Tutkimuskaupungit valikoituivat mukaan tutkimusintressien sekä Ympäristöministeriön Lähiöohjelman (2020–2022) kaupunkirajausten perusteella. Tutkimusaineistoja on hankittu taideperustaisella toimintatutkimus -menetelmällä sekä kyselyillä. Peruskoulun 9-luokkalaisille suunnattu kysely toteutettiin valikoitujen tutkimusalueiden kouluissa vuoden 2021 keväällä Lahdessa ja syksyllä Lappeenrannassa.

Kyselyyn vastattiin oppitunnin aikana, ja siihen vastasivat lähes kaikki kohdekoulujen 9-luokkalaiset molemmissa kaupungeissa. Lappeenrantalaisista vastaajista suunnilleen yhtä paljon oli miehiä ja naisia, ja lähes kaikkien äidinkieli oli suomi. Lahtelaisista vastaajista hieman yli puolet oli naisia ja 90 %:lla äidinkieli oli suomi.

Seuraavassa taulukossa esitellään keskiarvoja väittämittäin. Lahtelaisten 9-luokkalaisten osalta keskiarvot ovat lähes jokaisen väittämän kohdalla hiukan korkeammat kuin lappeenrantalaisten. Erot voivat selittyä osittain tutkimukseen osallistuneiden määrällä. Tarkemmat analyysit ovat työstövaiheessa.

Taulukko 1. 9-luokkalaisten kokemuksia hyvinvoinnistaan.

Tässä vaiheessa tutkimusta voidaan todeta, että kyselyyn vastanneet nuoret voivat pääsääntöisesti hyvin. On kuitenkin samalla todettava, että noin 15 % nuorista kokee mielen hyvinvointinsa huonoksi ja toisaalta osa vastaajista kokee hyvinvointinsa erinomaiseksi.

Nuorten hyvinvoinnin tutkimus ja heidän hyvinvointinsa tukeminen on tärkeää monestakin syystä. Hyvinvoivat nuoret osallistuvat yhteisölliseen toimintaan ja osa heistä on myös kiinnostuneita poliittisesta vaikuttamisesta (Malafaia, Neves, & Menezes 2021). Uudet hyvinvointialueet tuovat muutoksia terveydenhoidon organisointiin ja olisi tärkeää, että nuoret osallistuisivat tulevaisuuden palveluiden kehittämiseen. Tälläkin hetkellä liian monet nuoret jäävät ilman tarpeelliseksi kokemaansa oikea-aikaista palvelua.

Lähteet

Appelqvist-Schmidlechner, K. 2015. Positiivisen mielenterveys mittari. THL. Verkkojulkaisu.  Saatavilla https://thl.fi/documents/974282/1449788/WEMWBS+-+Kaijan+esitys.pdf/2c8632cc-b6b6-4cbc-af08-c72f6e834dd6 [Viitattu 3.11.2022]

Bradshaw, J., Geung, A., Rees, G. & Goswami, H. 2011. Childrens` Subjective Well-being: International Comparative Perspectives. Children and Youth Services Review 33 (4), 548–556.

Junnilainen, L. 2019. Lähiökylä. Tutkimus yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Kortteinen, M. 1982. Lähiö: tutkimus elämäntapojen muutoksesta. Helsinki: Otava.

Malafaia, C. Neves, T. & Menezes, I. 2021. The Gap Between Youth and Politics: Youngsters Outside the Regular School System Assessing the Conditions for Be(com)ing Political Subjects. Young 1–19.

Poikolainen, J. & Honkanen, K. 2019. Urban Residential Area as Children`s Learning Place and Space. Nordic Studies in Education 39 (2), 89–103.

Poikolainen, J. & Honkanen, K. 2020. How Do Urban Neighbourhoods Impact Parents` Subjective Well-being? NJSR Nordic Journal of Social Research 11 (1), 19–38.