Kuva: Pixabay.

Aineistonkeruu lapsilta – menetelmänä kyselylomake

07.11.2022

Kyselylomakkeet ovat paljon käytetty tapa kerätä tutkimusaineistoa. Kyselylomakkeita on mahdollista muotoilla myös lapsille sopiviksi, mutta tiettyjä seikkoja on hyvä ottaa huomioon.

Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia toteutti Tanssiteatteri Raatikon Tanssihetki-hankkeen vaikutusten arvioinnin, jota varten laadimme toimintaan osallistuneille 3–8-vuotiaita lapsille kyselylomakkeen. Tässä artikkelissa kerrotaan, mihin asioihin on hyvä kiinnittää huomiota, kun halutaan luoda lapsille soveltuva kyselylomake.

Kuvat avuksi

Kerättäessä aineistoa lapsilta, kyselylomakkeiden suurimmat ongelmat ovat, että ne edellyttävät hyvää kirjoitus- ja lukutaitoa sekä keskittymiskykyä. Näitä taitoja erityisesti pienillä lapsilla ei välttämättä ole. Lisäksi lomakkeet usein ovat lapsille yksinkertaisesti liian pitkiä ja tylsiä. (Barker & Weller 2003, 37; O’Reilly et al, 2013, 185.)

Eräs tyypillisimmistä tavoista muotoilla kyselylomakkeesta lapselle soveltuva, on käyttää lomakkeessa kuvia vastausten ilmoittamiseen (Barker & Weller 2003, 37; Reynolds-Keefer & Johnson 2011, 1). Useat meistä ovat joskus vastanneet kyselyyn, jossa mielipidettämme tiedustellaan Likert-asteikolla. Hymiöillä kuvattu  asteikko sopii hyvin lasten kyselylomakkeisiin, tällöin hymiöt on aseteltu vieretysten surullisesta iloiseen. Kuvallisen asteikon etuna on, ettei vastauksen antaminen edellytä kehittynyttä kirjoitustaitoa, ja sen avulla saadaan silti tarkkoja vastauksia (O’Reilly et al. 2013, 185).

Kuvien valitseminen lomakkeeseen

Hymiöiden tai muiden kasvoja muistuttavien kuvien valinnassa, niiden tyypissä ja määrässä on huomioitava ensisijaisesti kyselyyn osallistuvien lasten ikä. Yleisesti ottaen, mitä pienemmistä lapsista on kyse, sen yksinkertaisempia kuvia ja vähemmän vaihtoehtoja kuvalliseen asteikkoon kannattaa laittaa. Erityisesti pienille lapsille suunnatuissa kyselyissä hyvin hienovaraiset muutokset kasvokuvien ilmeiden välillä tai kuvien suuri määrä voivat olla liian hankalia lapselle. (Reynolds-Keefer & Johnson 2011, 2.)

Joissakin tutkimuksissa on havaittu viitteitä siitä, että käytettyjen kasvokuvien runsaat yksityiskohdat, tai niiden realistisuus voivat vaikuttaa annettuihin vastauksiin. Siksi lomakkeissa yleensä suositaankin hyvin yksinkertaisia hymiöitä, joissa on vain vähän yksityiskohtia. Lisäksi kuvien tuttuus, esimerkiksi lapsille tuttujen sarjakuvahamojen käyttäminen lomakkeessa voi vaikuttaa vastauksiin: tunnistaessaan hahmon, lapset saattavat valita kuvia, jotka heitä miellyttävät, tai jollaisena he ovat tottuneet näkemään hahmon. Tällöin annettu vastaus ei kuvaa vastaajan tunnetilaa, vaan se on valittu muista syistä. (Reynolds-Keefer & Johnson 2011.)

Kysymysten muotoilu

Kuvien lisäksi lomakkeessa on tärkeää huomioida kysymykset. Myös kysymysten määrän ja muodon tulisi olla suhteessa lasten ikään: mitä pienempiä lapsia aineistonkeruuseen osallistuu, sitä vähemmän kysymyksiä lomakkeessa tulisi olla. Pienille lapsille suljetut kysymykset, joissa on ennalta annetut vastausvaihtoehdot, toimivat avoimia kysymyksiä paremmin. (O’Reilly et al. 2013, 184.)

Juvenian toteuttamissa kyselylomakkeissa päiväkoti-ikäisten lasten lomakkeessa oli vain yksi kysymys, johon vastausvaihtoehtoina oli joko iloinen tai surullinen hymiö. Koulun 1. ja 2. luokkalaisten kyselyssä kysymyksiä oli neljä, ja jokaisessa oli kolme vastausvaihtoehtoa: hymiöt asteikolla iloinen-neutraali-surullinen.

Hyvin muotoiltu ja lapsille sopiva kysymys on lyhyt ja selkeä. Kysymyksen asettelun suhteen on varottava johdattelemasta vastaajaa. Myös sanavalintojen tulee olla lapsille ymmärrettäviä. Hyvin muotoillussa kysymyksessä kysytään yhtä asiaa kerrallaan: vältä kysymyksiä kuten ”pidätkö tanssimisesta tai koulusta?” Lisäksi kysymyksen tulee olla sellainen, johon lapsella on ylipäätään mahdollista antaa tarkka vastaus. (O’Reilly et al. 2013, 184–185.)

Huomioita vastausten keräämisestä

Erityisesti kouluissa täytettävien kyselylomakkeiden suhteen lapsille on tärkeää selventää, että kyseessä ei ole koe, eikä lomakkeessa ole oikeita tai vääriä vastauksia (Punch 2002, 328). Tanssihetki-hankkeen arvioinnissa havaittiin, että kyselylomakkeen kysymykset on hyvä lukea ääneen lapsille, ja selventää mitä eri vastausvaihtoehdot tarkoittavat.

Kouluikäisiltä lapsilta kysyttiin esimerkiksi, millaista heidän mielestään oli osallistua tanssityöpajaan. Kysymys oli muodossa ”minkälaista tällä tunnilla oli?” Vastaajille kerrottiin, että iloiset kasvot tarkoittavat, että heillä oli ollut kivaa tunnilla, neutraali-ilmeiset kasvot taas tarkoittivat, että ei ollut ihan niin kivaa, mutta ei ikävääkään, ja surulliset kasvot tarkoittivat, että heillä oli ollut ikävää tunnilla. Vastausten merkitystä suhteessa kysymykseen on siis hyvä selventää.

Jokainen vastausvaihtoehto tulisi pyrkiä esittelemään lapsille samalla tavoin, ja muistuttaa lapsia, että kysymyksiin saa vastata juuri siten, miltä itsestä tuntuu. Kaikenlainen johdattelu niin kysymysten asettelussa kuin lomakkeen esittelyssäkin voi vääristää annettuja vastauksia. (ks. Greig et al. 2013, 116.)

Arviointiin osallistuneet lapset eivät lähtökohtaisesti olleet innostuneita, kun heille kerrottiin, että he pääsevät täyttämään kyselyn. Lomakkeiden täyttöön käytettiin kuitenkin värikkäitä tusseja, ja paksu nippu värikyniä herätti poikkeuksetta lasten kiinnostuksen. Lapset saivat valita tusseista mieleisensä värin lomakkeen täyttöön, ja tämä oli heille selvästi mieluisaa. Osa piirtelikin lomakkeeseen myös muita kuvia tusseista innostuneina.

Joskus siis yllättävän pienelläkin asialla lomakkeen täytöstä saadaan mielenkiintoisempaa lapsille. Myös pieniä palkintoja voidaan käyttää osallistumisen kannustimena (O’Reilly 2013, 187), kuten vaikkapa tarroja. Palkintojen suhteen on kuitenkin oltava tarkkana: koulu- ja päiväkotiympäristössä niitä kannattaa käyttää vain, jos kaikki lapset saavat osallistua kyselyyn.

Lapset vaikuttivat olevan kiinnostuneita myös lomakkeen kuvista, eli hymiöistä, ja he tutkailivat lomaketta tarkasti. Toisaalta on myös mahdollista, että he miettivät vastauksiaan. Osa lapsista vastasi lomakkeeseen hyvin nopeasti, osa pohdiskeli pidempään. Jokaiselle annettiin oma aika ja rauha täyttää lomake.

Lomakkeen kysymysten suhteen lapsilla ei näyttänyt olevan epäselvyyksiä. Merkittävin epäselvyys koski sitä, minne vastaus tuli merkitä, sillä lomakkeessa ei ollut ruutua rastille. Lomakkeisiin kannattaa siis merkitä selkeä alue vastausta varten. Muutama suomea toisena kielenään puhuva lapsi myös kysyi mikä on rasti. Vastausten antamista kannattaa siis myös selventää lapsille sanallisesti ja hyvin konkreettisesti.

Kyselylomakkeiden tutkimus ja kehittely on jatkuvaa työtä. Edelleenkään tutkimuksessa ei olla täysin yksimielisiä siitä, millaiset lomakkeet ovat kaikista toimivimpia lasten kanssa työskennellessä. Erityisesti erilaisten kuvien vaikutusten tutkimus annettuihin vastauksiin jatkuu edelleen.

Aineistonhankinta toteutettiin osana Tanssihetki-hankkeen vaikutusten arviointia. Arvioinnin toteutti tilauksesta Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia. Hankkeen toiminta-aika oli syyskuusta 2021 toukokuuhun 2022.

Lähteet

Barker, J. & Weller, S. 2003. ”Is it fun?” Developing Children Centered Research Methods. International Journal of Sociology and Social Policy 23 1/2 2003, 33–58. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/01443330310790435 [viitattu 8.6.2022]

Greig, A., Taylor, J. & MacKay, T. 2013. Designing and doing Research with Children and Young People: The Importance of Questions. Doing Research with Children: A Practical Guide. Los Angeles, CA: SAGE. ss. 100–122. E-kirja. Saatavissa: https://kaakkuri.finna.fi/ [viitattu 7.6.2022]

O’Reilly, M., Ronzoni, P. & Dogra, N. 2013. Quantitative Methods of Data Collection and Analysis. Research with Children: Theory and Practice. Los Angeles, CA: SAGE Publications. ss. 177–200. E-kirja. Saatavissa: https://dx.doi.org/10.4135/9781526486653 [viitattu 8.6.2022]

Punch, S. 2002. Research with children: the same or different from research with adults? Childhood 9(3), 321–341. Verkkolehti. Saatavissa: https://kaakkuri.finna.fi/ [viitattu 8.6.2022]

Reynolds-Keefer, L. & Johnson, R. 2011. Is picture worth a thousand words? Creating effective questionnaires with pictures. Practical Assessment, Research and Evaluation 16, 8. Verkkolehti. Saatavissa: https://doi.org/10.7275/bgpe-a067 [viitattu 7.6.2022]

Kirjoittanut Reetta Oinonen

Kirjoittaja työskenteli projektitutkijana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juveniassa ja toteutti Tanssihetki-hankkeen vaikutusten arvioinnin.