Maahanmuuttajataustaisten nuorten jalkapalloharrastus tukee osallisuutta

Pois paitsiosta -tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että jalkapalloharrastus on monille maahanmuuttajataustaisille nuorille tärkeä osallisuutta ja sosiaalisia suhteita tukeva arjen voimavara. Usein nuorten harrastuksen suurimmat haasteet ja kehittämiskohteet löytyvät jalkapallokenttien ulkopuolelta.

Yleisvaikutelmana kaikkien harrastajien tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus

Termi ”maahanmuuttajataustainen jalkapalloilija” on lähtökohtaisesti ongelmallinen, sillä se pyrkii niputtamaan yhteen heterogeenisen joukon pelaajia, joiden taustat ja tarinat poikkeavat merkittävästi toisistaan. Maahanmuuttajataustaisella pelaajalla voidaan viitata niin ensimmäisen kuin toisen sukupolven maahanmuuttajiin kuin myös niihin pelaajiin, joiden vanhemmista ainakin toinen on syntynyt Suomen ulkopuolella.

Arjen harrastustoiminnassa, jota hankkeen tutkijat seurasivat, ei termillä ole juurikaan näkyvää roolia tai merkitystä valmentajille tai nuorille pelaajille. Eritaustaiset nuoret pelaavat jalkapalloa yhdessä: kenttä näyttäytyi tutkijoille tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden tilana niin harjoitusten kuin pelien aikana.

Satunnaisia erilaisuuden rakentumisen ja kohtaamisen hetkiä kentällä

Tutkijat paikansivat myös satunnaisia hetkiä, joissa maahanmuuttajataustaisten pelaajien erilaisuus ryhmänä tai yksilöinä ilmeni rikkoen arjen rutiineja. Samoin pitkäaikainen joukkueiden havainnointi toi esiin säännöllisesti toistuvia etnisiä erontekoja joukkueiden arjessa. Esimerkiksi harjoitusten alkuveryttelyssä, juomatauoilla tai harjoitusten jälkeen ”maahanmuuttajataustaiset” pelaajat hakeutuivat säännöllisesti yhteen omaksi ryhmäkseen – rutiininomaisesti.

Suomeen ja joukkueeseen tulevat uudet pelaajat törmäsivät joskus suomalaisen jalkapalloilun kirjoittamattomiin pelisääntöihin joukkueen harjoitustilanteissa, kuten äänenkäytön ja tunteiden ilmaisun normit kentällä. Esimerkkinä mainittakoon episodi uuden pelaajan ensitreeneistä:

Pian X.X. [pelaajan nimi poistettu] vetää avoimesta maalipaikasta ja keskityspallosta hudin. Hän näyttää todella pettyneeltä, pitää käsin päätään ja huutaa jotain kovaäänisesti teatraalisesti elehtien. Näyttää, että tilanteen mennessä ohi tämä (yli)voimakas tunteenilmaus tilanteeseen suhteutettuna hieman naurattaa kahta valmentajaa kentän sivussa.

– Ote Kari Saaren havaintopäiväkirjasta

Kokemuksia syrjivästä tai rasistisesta kohtelusta jalkapalloharrastuksessa ilmeni vähän omassa joukkueessa. Esimerkiksi pelaajilla ja valmentajilla oli kieleen, etniseen taustaan tai ihonväriin liittyviä kokemuksia loukkaavasta nimittelystä tai katsomohuutelusta. Ne liittyivät usein vieraspeleihin tai pelimatkoihin muualla Suomessa ja ulkomailla.

Suurimmat nuorten harrastamisen haasteet ja kehittämiskohteet ovat jalkapallokenttien ulkopuolella

Pois paitsiosta -hankkeen kyselyyn syksyllä 2021 vastasi 113 juniorivalmentajaa, jotka taustoiltaan edustivat monipuolisesti erilaisia valmentajia, eri puolilta Suomea. Yleisesti valmentajien maahanmuuttajiin, suvaitsevaisuuteen ja monikulttuurisuuteen liittyvät asenteet näyttäytyivät tutkimustulosten valossa myönteisinä.

Kysely kartoitti valmentajien näkemyksiä erityisesti maahanmuuttajataustaisten nuorten harrastamisen haasteista. Kolme selkeästi merkittävintä haastetta olivat taloudelliset vaikeudet, nuorten omien vanhempien tuen puute harrastamiselle sekä puutteellinen kielitaito. Myös yli kolmannes kaikista valmentajista piti tasavahvasti joko kulttuurieroja, tiedotus- tai matkustusongelmia nuorten harrastamista hankaloittavina tekijöinä.

Seuratoiminnassa on vielä kehitettävää

Valtaosa valmentajista oli tyytyväisiä sekä omaan vuorovaikutukseensa maahanmuuttajataustaisten pelaajiensa kanssa että oman seuransa rasismin- ja syrjinnänvastaiseen työhön. Sen sijaan kehitettävää löytyi heistä joka viidennen mielestä valmentajien omassa vuorovaikutuksessa maahanmuuttajataustaisten pelaajien vanhempien kanssa sekä seurojen tarjoaman monikulttuurisuusasioihin liittyvän tiedon, tuen ja koulutuksen kohdalla.

Pois paitsiosta -tutkimushanke tutki maahanmuuttajataustaisten nuorten mahdollisuuksia, esteitä ja haasteita Suomessa vuosina 2019–2022 opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntatieteiden tutkimusprojektirahoituksella.

Hankkeen vastuututkija Marko Kananen ja tutkijat Veronica Hellström, Reetta Oinonen ja Kari Saari havainnoivat kolmen vuoden ajan juniorijoukkueiden arjen harjoituksia ja pelejä, haastattelivat nuoria ja heidän valmentajiaan, seurasivat lajiin liittyvää mediakeskustelua sekä kartoittivat kyselyiden avulla juniorivalmentajien ja jalkapalloerotuomareiden käsityksiä ja kokemuksia maahanmuuttajataustaisista pelaajista ja suomalaisen jalkapalloilun monikulttuuristumisesta.