Kuvassa erilaisia nyssyköitä ja pussukoita. Kuva: Arja Hämäläinen.

Tarvitsetko työkalupakkia?

30.05.2022

Kylläpä on ohjaavaa ihmistä elikkäs homo guidensista ruvennut ärsyttämään metafora työkaluista ja kalupakista! Sekä opiskelijoilta että kollegoilta kuulee toiveita siitä, että jonkin ongelman (kyllä, ongelmiakin voi olla, haasteiden lisäksi) voisi selättää, kunhan vain olisi siihen työvälineitä.

Puranpa osiinsa koko pakin kaikkine kaluineen.

Työkalu kuulostaa kätevältä ahkeruuden mahdollistajalta. Se sopii käteen, ja sillä voi tehdä kaikenlaista. Työkalun prototyyppi on vasara. Yksinään sillä ei tee vielä mitään, mutta annas olla, kun on naulojakin. Jo pääsee hyödyllisen työn touhuun.

Mitä voisi vasara ja nauloja tarkoittaa ohjaustyössä? Sitäkö kenties, että ohjaava henkilö naulaa näkemykset tiukkaan ja ojentaa sitten vasaran ohjattavalle, jotta tämä pääsisi naulaamaan tiukkaan seuraavat ratkaisuvaihtoehtonsa?

Viila on vanha kunnon työväline. Entisenä äikänopena viilailin erityisesti pilkkuja, mutta eipä viilattu pilkku kauan kaivossa pysy, ei. Viilattu pilkku valuu kuin vesi hanhen selästä, joten viila on täysin hyödytön työkalu maailman merillä ja ohjauksen ojanteissa.

Käsisahaakaan ei voi soittaa mielin määrin, vaan pitää tarkkaan miettiä, mitä sillä katkoo. Liimattu tuote ei kestä samaa kuin alkuperäinen.

Ruuvit voivat olla huoletta löysällä. Ei tarvita meisseliä kiristykseen, kun huomataan se, että löysä liitos on myös joustava.

Työkalupakki sisältääkin sitten jo valtavan määrän monipuolisia välineitä asioiden hoitamiseen ja kunnostamiseen. Sähköisten kapineitten kanssa kannattaa olla varovainen; helposti tulee louhaistua liikaa tai maadoitus ei toimi.

Kun siirretään vaarattoman myönteinen työkalukielikuva ohjaamisen (tai minkä tahansa muun ei-konkreettisen työn) maailmaan, ollaan ongelmissa. Voiko kaikki maailman asiat saada hoidettua välineiden avulla? En halua ohjata opiskelijoita sellaiseen maailmaan, jossa kaikki hoituu parilla leimakirveen heilautuksella.

On ongelmia, joihin ei ole välineitä. Ei auta, vaikka kuinka yrittäisit pakkiasi kaivella tai ostaa kovalla hinnalla markkinoiden uusimpia innovaatiohärpäkkeitä.

Onko Sinun työkalupakkisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi? Tarvitsetko koko hökötystä?

Minä heitin oman pakkini turhana kierrätykseen jo aikoja sitten. Sen sijaan minulla lojuu erilaisissa suloisissa säkeissä, pulleissa pussukoissa, rakastettavissa rasioissa ja sieluni syvissä sopukoissa monenlaisia muodostelmia, valmiina lentoon: unelmia, haaveita, kokemuksia, haahuilua, teorianpätkiä, muistoja, kohtaamisia, analyysintynkiä ja aikaa.

Kirjoittanut Arja Hämäläinen

Kirjoittaja työskentelee opiskeluhyvinvoinnin asiantuntijana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.