Luottamus, yhteinen tulevaisuus vai uhka?

Digitalisaatio jakaa ihmisten mielipiteitä eri aloilla. Digitalisaatio nähdään työpaikkojen viejänä tai pakollisina toimina, jotta voidaan säilyttää kilpailukyky muuttuvassa maailmassa.

Digitalisaatio yläkäsitteenä on vahva megatrendi, joka on ollut erittäin voimakkaasti esillä ja integroituna eri strategioihin niin Suomessa kuin maailmalla. Yhä enenevissä määrin tulevaisuudessa siirrytään autonomisiin tai älykkäisiin ratkaisuihin usealla eri alalla, koska teknologian kehitys, etenkin langattomien yhteyksien kohdalla on ollut nopeaa.

5G ja sen perustaajuutta (3,5 GHz) korkeammat uudet taajuudet (mm. 26 GHz), IoT, verkon viipalointi (slicing) ja monet muut uudet innovaatiot mahdollistavat uudenlaiset kokeilut aiempaa paremmin, tehokkaammin ja luotettavammin. Teknologiat mahdollistavat ja tuovat lisäarvoa, mutta digitalisaatio voidaan ymmärtää myös järjestelmien yhtenäisenä toimintana, jossa ihminen on keskeisessä roolissa.

Ei ole järkevää kehittää epäsopivia järjestelmiä vain kehittämisen iloksi, jos niillä ei saada vähennettyä nykyistä työkuormaa ja tehtyä asioita toimivammiksi.

Luottamus

Digiloikka ei ole itsestäänselvyys. Digitalisaatio ja uudet toimintaympäristömuutokset voivat herkästi aiheuttaa vastarintaa. Kun uutta teknologiaa otetaan käyttöön, on koko henkilöstöä informoitava, miten muutos toteutetaan, mitä se aiheuttaa ja miten se tulee näkymään nykyisissä toimenkuvissa. On myös kerrottava, mitä henkilöstöltä odotetaan, jotta digiloikka tai muutosprosessi saadaan mahdollisimman jouhevasti toteutettua.

Työtehtävien automatisointi luo uhkan manuaalisesti suoritettavien työtehtävien vähenemisestä sekä henkilöstön osaamistarpeen muokkautumisesta. Robotteja ohjaamaan ei oteta välttämättä sitä duunaria, joka on aiemmin huolehtinut tehtävän toteuttamisesta, vaan robotiikkaan erikoistunut insinööri.

On huonoa henkilöjohtamista, mikäli uusia käyttöjärjestelmiä, sovelluksia, teknologioita otetaan käyttöön kertomatta niiden tuomaa hyötyä työntekijätasolla. Vaihtoehtoisesti näihin muutoksiin ei kouluteta kunnolla. Tällöin kokonaiskäyttöaste voi jäädä ohueksi tai henkilöstö opettelee vain pakolliset toimet ja nekin vain silloin, kun on ihan pakko!

Uusi ja vanha järjestelmä toimivat usein jonkin aikaa rinnakkain, ennen kuin kaikki toiminnot on saatu siirrettyä, testattua ja todettua toimiviksi uudessa järjestelmässä tai käyttöympäristössä. Prosessin läpikäyminen vaatii resursseja, mutta myös sitoutumista. Kaikkia toimintoja ei kannata päivittää kerralla, vaan aloittaa sieltä, missä hyöty on suurin suhteessa investointeihin.

Digiloikassa mennään eteenpäin askel askeleelta ja tuodaan uusia toimintoja mukaan teknologian kehittyessä. Tämä on myös resurssiviisasta toimintaa, josta saadaan samalla kerättyä arvokasta kokemusta sekä palautetta. Tällä luodaan luottamus teknologiaan ja siten muodostetaan yhteinen tulevaisuus.

Uhka

Venäjän hyökättyä Ukrainaan on poliittinen tilanne jännittynyt Euroopassa, eritoten Suomessa. Koko Suomi ja monet yritykset ovat varautuneet kyberuhkiin ja erilaisiin vaikuttamisen keinoihin, miten ovat vain parhaiten pystyneet. Mahdollisesti eri tietojärjestelmät, sähköverkot, paikannusjärjestelmät ja tietoliikenneverkot voivat joutua erilaisten hyökkäysten kohteeksi, vaikkei fyysistä koskemattomuutta rikottaisikaan.

Järjestelmien toimivuutta ja haavoittavuuksia koetellaan, mutta keskiössä on ihminen ja ihmisten toiminta. Järjestelmien toimimattomuus, bugit, sekä hankala ja vaikea käyttö lisäävät turhautumista ja sitä kautta luovat luottamuspulaa järjestelmiä kohtaan myös muulloin kuin kriisitilanteessa. Tämä lisää taas mahdollisen riskin toteutumisen todennäköisyyttä.

Tietyn profiilin omaavilta verkon käyttäjiltä yritetään usein kalastella tietoa, jotta voitaisiin vaikuttaa ihmisten toimintaan ja luoda mahdollisia ristiriitatilanteita tai luottamuspulaa ihmisten kesken ja mahdollistaa pääsy erilaisiin järjestelmiin. Tämä vaatii ymmärrystä myös digitalisaation hyötyjen varjopuolista ja riittävää koulutusta kaikille työntekijöille.

Näemmekin, että esimerkiksi ammattikorkeakoulun opetuksessa voisi olla pakollinen kurssi kyberturvallisuuden perusteista koulutusohjelmasta riippumatta.