Suomalainen menee edelleen metsään

Kansallinen väestökehitys ja kaupungistuminen johtaa helposti virheelliseen johtopäätökseen myös luontosuhteen merkityksen vähenemisestä. Suomalaisten luontosuhde elää kuitenkin edelleen vahvana, vain sen muoto on muutoksessa.

Viimeistään koronapandemia teki selväksi, mistä suomalaiset lähtevät hakemaan helpotusta arkeensa ja sen haasteisiin. Hiihtolatujen parkkipaikat täyttyivät, ja luontopolkujen nuotiopaikoilla siirryttiin jonotuskäytäntöihin. Toki yhteiskunnan sulkeutuminen kavensi merkittävästi muita ajanviettotapoja, mutta ehkä ilmiössä oli lopulta kuitenkin kyse meille luonnollisesta reagointitavasta.

Kantar TNS:n toteuttaman kyselyn mukaan suomalaisista 87 prosenttia pitää luontoa erittäin tai melko tärkeänä omassa elämässään ja arjessaan. Vain 12 prosenttia vastaajista ilmoitti, ettei pidä luontoa kovinkaan tai lainkaan tärkeänä. Noin kaksi prosenttia ei osannut sanoa kantaansa. (Sitra 2021.)

Jatkuvan kaupungistumiskeskustelun keskellä luku on hämmästyttävän kova. Lähes 90 prosentin lukema on läpileikkaus kansasta erilaisine demografisine muuttujineen. Eroavaisuudet kuitenkin alkavat ilmetä, kun asiaa tarkastellaan lähemmin.

Luontosuhde voi tarkoittaa eri yksilöille ja ihmisryhmille hyvin erilaisia asioita. Myös tavat, joilla luontosuhdetta harjoitetaan, ovat muuttumassa. Yhtenäiskulttuurin vuosikymmeninä suomalaiset asuivat maaseutumaisemmin, ja kaupunkilaiset viettivät juhannukselta alkavan kesälomansa mökeillä, veneillen tai leirintäalueilla.

Työ- ja arkielämän muutoksilla on kuitenkin merkittävä vaikutus paitsi lomaviikkojen ajankohtiin, myös niiden sisältöihin. Varsinkin nuoremmat ikäluokat arvostavat joustavuutta, sujuvuutta ja uusia kokemuksia. Sitoutuminen kesämökin tai vanhan retkiveneen ylläpitoon ei houkuttele. Luontokokemus halutaan saavuttaa yhä helpommin, ja moninaisimmin keinoin.

Samassa Kantar TNS:n toteuttamassa tutkimuksessa korostuu lähiluonnon merkitys.

Suomalaiset kokevat tärkeäksi erityisesti lähiluonnossa liikkumisen ja luonnon havainnoinnin arjessa asutuksen keskellä. Kyselyyn vastanneista 84 prosenttia piti näitä erittäin tärkeinä tai tärkeinä. (Sitra 2021.)

Edellä esitetty suuntaus näkyy myös viimevuosien keskeisissä hyvinvointitrendeissä. Hyvinvoinnin mittaamisen painopiste on siirtynyt suorituksen mittaamisesta palautumisen havainnointiin, johon luonnossa liikkumisella on tutkitusti positiivinen vaikutus.

Myös uudet nousevat lajit, kuten SUP-lautailu, läskipyöräily, liukulumikenkäily tai geokätköjen etsiminen, vastaavat helposti saavutettavan luontokokemuksen tarpeeseen. Näitä lajeja on mahdollista harrastaa joustavasti arjen lomassa, ja tarvittavat välineet on helppo ottaa mukaan eri paikkoihin. Lisäksi ne ovat monikäyttöisiä. Sähköpyörän perässä vedettävällä kärryllä voidaan viedä lapset hoitoon, ajaa työpaikalle ja lähteä illalla pidemmälle maastolenkille.

Hyvinvointialan kehityksessä luontoon liittyvien palveluiden merkitys tuleekin hyvin todennäköisesti kasvamaan. Muotoilemalla palveluita eri lähtökohdista voidaan vastata hyvin moninaisiin tarpeisiin.

Kuntouttavan työtoiminnan parissa luontolähtöisistä menetelmistä on saatu erittäin hyviä tuloksia. Erilaisten luonto-opaspalveluiden kysyntä on jatkuvassa kasvussa. Järvikalan, marjojen ja sienien tarjonta ei riitä vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin.

Suomalaisten luontosuhde siis elää vahvana, vain sen muoto on muutoksessa.

Lähde

Sitra. 2021. Kysely: Lähes 90 prosenttia suomalaisista pitää luontoa itselleen tärkeänä – erilaisia luontosuhteita on laaja kirjo, ei yhtä ainoaa oikeaa – Sitra.