Pihkapuiston palvelukodissa ja toimintakeskuksella kehitettiin osallisuustyötä juhlien

Savas-Säätiön Pihkapuiston palvelukotiin ja toimintakeskukseen Mikkelissä kehitettiin Heli Ursinin opinnäytetyössä malli yhteisöllisyyden ja osallisuuden lisäämiseksi.

Sosiokulttuurisessa viitekehyksessä luodun mallin pilottina toimi Pihkapuiston palvelukodin ja toimintakeskuksen 20-vuotisjuhlien järjestäminen yhteisön yhteisenä ponnistuksena kesällä 2022. Uuden vammaispalvelulain piti astua voimaan vuoden 2023 lokakuun alussa vahvistaen kansainvälisiä, kansallisia ja paikallisia sopimuksia yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja osallistumisen edistämisestä. Lain voimaantulopäivää kuitenkin siirrettiin, ja se on 1.1.2025. Osallisuuden kehittäminen vammaispalveluissa on ajankohtainen asia.

Koronarajoitteet iskivät eniten toimintarajoitteisiin

Korona-pandemian jälkeen sosiaaliset kontaktit vähenivät lähes kaikkien kohdalla. Erityisesti rajoitustoimet koskettivat toimintarajoitteisia ja vammaisia ihmisiä harrastustoiminnan loputtua ja yksinäisyyden tunteen lisäännyttyä (Kestilä ym. 2021, 4–8).

Pihkapuistossa kehitysvammaiset asiakkaat ovat aktiivisia toimijoita, mutta koronarajoitukset vaikuttivat myös heidän osallisuuteensa. Näin ollen osallisuustyötä ja sitä kautta yhteisöllisyyttä lähdettiin kehittämään Savas-Säätiön Pihkapuiston palvelukodin ja toimintakeskuksen 20-vuotisjuhlien järjestämisen muodossa.

Savas-Säätiö tarjoaa Savon alueella asumispalveluita ja päivätoimintaa kehitysvammaisille henkilöille, autismin kirjon henkilöille sekä mielenterveyskuntoutujille. Lisäksi Savas-Säätiö kehittää aktiivisesti toimintaansa sekä tuottaa koulutus- ja ohjauspalveluita. Pihkapuiston palvelukoti ja toimintakeskus ovat molemmat aloittaneet toimintansa vuonna 2002.

Rakennetaan yhteisöllisyyttä juhlien

Juhlilla on merkitystä yhteisöllisyyden rakentamisessa. Ne rikkovat arjen rutiinia ja tarjoavat mahdollisuuden kulttuuriseen ilmaisemiseen. (Kurki 2000.) Ihmisen ja yhteisön välinen suhde kuvastaa osallisuutta. Osallinen ihminen tuntee kuuluvansa yhteisöön ja osallistuu yhteisössä. On tärkeää, että yhteisössä jokaista kuullaan ja jokainen voi vaikuttaa yhteisiin asioihin sekä osallistua yhteisön rakentamiseen. (Isola ym. 2017, 45; Nivala & Ryynänen 2019, 138; Ryynänen 2016, 137–138.)

Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat merkittäviä rakennuspalikoita sosiokulttuurisessa innostamisessa, jossa tavoitellaan sosiaalista muutosta. Innostaja toteuttaa aktiivista ja osallisuutta tukevaa pedagogiikkaa herättääkseen ihmisten ja ryhmien halua toimia ja kasvattaa itseään. (Acosta s.a., 1; Kurki 2000, 24–28; Ryynänen 2016, 137.)

Pihkapuiston 20-vuotisjuhlien järjestelyssä haettiin erilaisia menetelmiä tukemaan yhteisön jäsenten osallisuutta. Pihkapuiston työntekijöiden innostamistapaa voidaan verrata Vapalahden, Hokkasen ja Juholan (2022) toimijatyyppijaottelun ”keonkokoajaan”. Tämä innostaja tukee ja vahvistaa osallisuutta sekä yhteisöllisyyttä aktiivisesti osallistujien tarpeita kartoittaen.

Living Lab -kehittämistä

Pihkapuistossa osallisuusmallia luotiin Living Lab -ympäristössä Pihkapuiston arjessa. Mukana olivat mallin lopulliset käyttäjät eli Pihkapuiston asukkaat ja toimintakeskuslaiset. Innostajina toimivat asiantuntija-kehittäjät eli opinnäytetyön tekijä ja muut työntekijät. (vrt. Haapanen & Fagerström 2014, 17–18.)

Mallissa pilottina toimiva 20-vuotisjuhlien järjestäminen innosti osallistujia miettimään keinoja kaikkien osallisuuden lisäämiseksi viikkoinfoissa, asukas- ja yhteisökokouksissa sekä henkilöstön palavereissa ja työnohjauksissa. Kehitetty malli esitetään kuvassa 2.

Juhlien järjestämisessä osallistujien osallisuutta tuettiin prosessin eri vaiheissa erityisesti kommunikaatiota tukevin menetelmin. Kuvia ja sosiaalista tarinaa käytettiin arjen keskellä ja yhteisökokouksissa erityisesti, kun ideoitiin ja suunniteltiin juhlien sisältöjä.

Aito kohtaaminen ja dialogi ovat tärkeitä kumppanuuteen perustuvassa toiminnassa. Tällöin myös saadaan kokemus yhteisöön kuulumisesta. Tähän päästään, kun suunnitellaan ja toimitaan yhdessä, ja varmistetaan toiminnan resurssit ja innostaja-fasilitaattorien vastuut. Osallisuuden saavuttamiseksi tarvitaan yhteinen tahtotila.

Kehittämisprosessista kerättiin palautetta keskustellen ja havainnoiden. Osallistujilta ja heidän läheisiltään saatu palaute oli hyvää. Arviointityökaluna voidaan käyttää myös Innokylän (2020) arviointimittaria, jonka avulla voidaan tehdä itse- ja vertaisarviointia kehittämisprosesseissa sekä arvioida osallisuustavoitteiden saavuttamista. Osallisuuden arviointi voisi luontevasti sisältyä yksiköiden vuosikelloon ja esimerkiksi itsemääräämisoikeusvastaavan tehtävänkuvaan.

Opinnäytetyössä luotua mallia voidaan soveltaa tulevien tapahtumien järjestämisessä sekä arjen ohjaustilanteissa. Mallit eivät ole innostamistyössä kuitenkaan siirrettävissä sellaisenaan yhteisöstä toiseen, vaan innostamistyö on aina sidoksissa osallistujien tarpeisiin ja kulttuuriin (vrt. Kurki 2022).

Pihkapuistossa osallisuustyö on osa arkea. Osallisuusprojektin myötä asiakkaiden ja ohjaajien yhteistyön merkitys tuli näkyväksi. Opinnäytetyön tuloksia esiteltiin Pihkapuiston henkilökunnalle toukokuussa 2023. Niitä voidaan hyödyntää asiakkaiden osallisuuden arvioimisessa. Toiminnassa kiinnitetään huomiota asiakasosallisuuden toteutumiseen ja arviointiin jatkossakin.

Lähteet

Acosta, F. R. G. s.a. The sociocultural animation. Manual Atalaya de Apoyo a la Gestión Cultural. Observatorio Cultural del Proyecto Atalaya. PDF-tiedosto. Saatavissa: https://atalayagestioncultural.org/wp-content/up-loads/2022/04/7.8_animacion_sociocultural.pdf [viitattu 31.8.2023].

Haapanen, S. & Fagerström, J. 2014. Mitä on Living Lab? Teoksessa J. Fagerström (Toim.) Kasarminmäki Living Lab. Kouvola: Kymenlaakson Ammattikorkeakoulun julkaisuja. Sarja A. Nro 52. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-306-053-1 [viitattu 31.8.2023].

Innokylä.fi. 2020. Arviointimittari. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://innokyla.fi/fi/tyokalut/arviointimittari [viitattu 31.8.2023].

Isola, A-M., Kaartinen, H., Leeman, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135356/URN_ISBN_978-952-302-917-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y [viitattu 31.8.2023].

Kestilä, L., Jokela, M., Härmä, V. & Rissanen, P. (toim.) 2021. Covid-19-epi-demian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen. Asiantuntija-arvio, kevät 2021. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen raportti 03/2021. PDF-dokumentti. Saatavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/han-dle/10024/142536/THL_Rap3_2021-Covid-seu-ranta%20kev%c3%a4t%202021_f_web.pdf?sequence=4&isAllowed=y [viitattu 7.9.2023].

Kurki, L. 2022. Matkani sosiaalipedagogiseen kasvatusajatteluun. Suomen sosiaalipedagogisen seuran Sosiaalipedagoginen iltapäivä 29.11.2022. Esitelmä.

Kurki, L. 2000. Sosiokulttuurinen innostaminen. Tampere: Vastapaino.

Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Helsinki: Gaudeamus Oy.

Ryynänen, S. 2016. Yhteisöt kasvatuksen, taiteen ja hoivan voimavarana. Yhteisökasvatus näkökulmana yhteisöihin ja yhteistyöhön. Teoksessa Roivainen, I. & Ranta-Tyrkkö, S. (toim.) Yhteisöt ja yhteisösosiaalityön lähtökohdat. EU: United Press Global, 131–143.

Ursin, Heli (2023) Yhteisöllisyys- ja osallisuustyön kehittäminen kehitysvammatyössä: toimintamalli Pihkapuiston palvelukotiin ja toimintakeskukseen. Mikkeli: Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023061223594 [viitattu 7.9.2023].

Vapalahti, K., Hokkanen, L. & Juhola, J. 2022. Erilaiset taide- ja luontotoimijat innostamassa ja tukemassa osallisuutta. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja, 23(2), pp. 41–70. Saatavissa: doi:10.30675/sa.122200