Se hetki, kun tiedän juuri mitä basisti tai rumpali aikoo tehdä, jossa vaiheessa voimme äkkiä tehdä muutoksen koko biisirakenteeseen. Kuva: Pixabay

Uteliaat mielet saman kohtauspaikan alle

14.12.2017

Kansainvälisyys on mielenkiintoinen asia. Mitä se tarkoittaa? Kuka on kansainvälinen, kuka ei? Silti kansainvälisyys on enemmän kuin sana. Se tarkoittaa tahtoa tutustua ja nähdä maailmaa. Olla utelias, myötämielinen, vaikka ei heti ymmärtäisi.

Silja Suntolan ajatuksia ihmisen merkityksestä:
Asuin Bostonissa nuoruusvuoteni – Berkleessä opiskellessa. Joku kysyi minulta, että mistä olet. Sanoin Suomesta, ja hän vastasi ”ai, jostain Michiganista”. Kerroin että ei, Suomi on Euroopassa. Hän vastasi, että ok, jossain Italiassa. Sanoin vaan, että ”close enough” ja naureskelin…

Suurin kosketukseni kansainvälisyyteen on tullut musiikin kautta. Olen soittanut reggae-, hiphop- ja funk-bändeissä. Kielemme oli 90 prosentilla keikoista englanti. Muulle ei ollut aikaa.

Lämpimiä muistoja näiltä keikoilta ovat olleet olleet ne hetket, kun oikeasti tunnemme toisemme ihmisinä. Se hetki, kun tiedän juuri mitä basisti tai rumpali aikoo tehdä, jossa vaiheessa voimme äkkiä tehdä muutoksen koko biisirakenteeseen. Niitä hetkiä – joissa koemme fyysistä ja sydämellistä luottamusta, riippumatta siitä mistä maasta tai kulttuurista tulemme.

Nuo hetket ovat mielestäni kansainvälisyyden perusta. Siksi taiteella on todella suuri merkitys – kyse on asioista ilman sanoja, mutta saada näkyväksi hyvää tahtoa suomalaisen hiljaisuudenkin kautta?

Syntyykö merkitys sosiaalisen median kautta?

Kun Esko Valtaojalta kysyttiin muutama vuosi sitten Lahdessa eräässä yrittäjien tapahtumassa, mitä hyvää sosiaalinen media on tuonut maailmaan, hän vastasi, että se on lähentänyt maailmaa ja ihmisiä eri valtioista. Tästä on helppo olla samaa mieltä sekä hyvässä, että pahassa.

Facebook on täynnä erilaisia ryhmiä, jotka tuovat yhteen muusikoita, taiteilijoita, urheilijoita, konsolien pelaajia, elämästä kiinnostuneita oppijoita, lista on loputon. Yhtenä avainsyynä ryhmien määrälle on se, että Facebookissa on tällä hetkellä noin 1,8 miljardia käyttäjää, joten eri asioista kiinnostuneita ihmisiä varmasti riittää.

Toinen syy ryhmien määrälle on, että ryhmän perustaminen ja sinne kutsuminen on varsin helppoa. Erilaisia ryhmiä ja tapahtumia on tosin jo sen verran paljon, että ryhmän pitää tarjota jotain kiinnostavaa käyttäjälle, jotta sinne liittyisi.

Parhaimmillaan Facebook-ryhmästä syntyy kohtaamispaikka, jota ihmiset käyttävät tiedon jakamiseen, muihin tutustumiseen sekä erilaisten tapahtumien suunnitteluun, jota kautta ryhmäläiset tapaavat myös fyysisesti.

Hyviä esimerkkejä ryhmistä

Esimerkkejä tällaisista ryhmistä Suomessa ovat digitalisaatiosta kiinnostuneille tarkoitettu ”Digitalist Network Developers” sekä kouvolalaisia tempauksillaan yhdistänyt ”Positiivisten ihmisten Kouvola”. Molemmissa ryhmissä saavutettiin itseohjautuva tila, jossa kuka tahansa saattoi laittaa viestiä ryhmään ja kutsua ihmisiä fyysisesti yhteen, koska varsinainen yhteys toiseen ihmiseen syntyy näkemällä toisen silmästä silmään.

Mitä jos käyttäisimme enemmän Facebookin kaltaisia väyliä tutustuessamme ihmisiin ympäri maailmaa? Me työskentelemme luovilla aloilla, jossa jokapäiväinen arki ja toiminta koostuvat luovien ratkaisuiden tekemisestä ja tiedon jakamisesta.

Miltä näyttäisi sosiaalisen median kanava, jossa luovat ihmiset ympäri maailmaa jakaisivat joka arkipäivä kokemuksiaan yhteiselle tilille, josta kuka tahansa voi kommentoida ja antaa palautetta? Tämä antaisi kenelle tahansa mahdollisuuden tutustua ja nähdä mitä maailman toisella puolella tapahtuu sekä mahdollisuuden olla utelias ja myötämielinen, vaikka ei heti ymmärtäisi.

Kirjoittaneet Silja Suntola ja Antti Leppilampi

Silja Suntola toimii projektipäällikkönä ja Antti Leppilampi projektityöntekijänä Luova ja osallistava Suomi -hankkeessa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.