Ylisukupolvisuuden kehää vastaan voidaan toimia

Ulkoisten ja sisäisten tekijöiden, kuten turvapaikkaprosessin, naisten henkilökohtaisen kotoutumisprosessin ja vastaanottokeskuksessa asumisen sekä vanhemmuuden yhteisvaikutus voi johtaa ylikuormittuneeseen vanhemmuuteen. Siinä vanhempi ei enää kykene tukemaan lastaan täysipainoisesti, jolloin lapsen kasvu ja kehitys vaarantuvat. (Haavikko & Bremer 2009, 25–27.) Tällöin riskinä on ylisukupolvisuuden kehä.

Yksinhuoltajuus näiden asioiden lisänä luo moninkertaisia haasteita arjesta selviytymiseen. Tutkin opinnäytetyössäni Suomeen yksin tai lapsensa kanssa saapuneita naispuolisia turvapaikanhakijoita.

Ylisukupolvisuudella tarkoitetaan sitä, että vanhempi siirtää eteenpäin tiedostettuja ja tiedostamattomia kokemuksiaan, jotka vaikuttavat lapseen haitallisesti (Tuhkasaari 2013, 19). Jotta näiden kokemuksien ja käytäntöjen siirtymistä sukupolvelta toiselle voitaisiin ehkäistä, tulisi vastaanottokeskuksissa asuville, erityisesti yksinhuoltajille, tarjota tukea vanhemmuuteen ja traumakokemuksien käsittelyyn. Väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kokeneiden turvapaikkaa hakevien naisten määrä on kasvussa Suomessa. Aihe on siis ajankohtainen.

Turvapaikanhakijanaiset kohtaavat matkansa jokaisessa vaiheessa väkivaltaa, ahdistelua sekä seksuaalista häirintää. Miesturvapaikanhakijat sekä salakuljettajat pyrkivät hyväksikäyttämään ilman miestä matkustavia naisia, sillä heidät mielletään erityisen haavoittuvassa asemassa oleviksi. (Amnesty International 2016.) Lähtömaassa tai turvapaikanhakumatkan aikana tapahtuneet asiat ovat voineet traumatisoida tai muutoin kuormittaa naisten psyykeä. Voidaan siis olettaa, että yksinhuoltajanaisilla on taustalla kuormittavia kokemuksia.

Traumat välittyvät lapsille

De Graafin (1998) mukaan lasten mielenterveysongelmat ja -häiriöt vaikuttavat liittyvän vanhempien traumaattiseen menneisyyteen. Samoja traumansiirtomekanismeja, joita on ollut holokaustista selvinneiden perheiden dynamiikassa, on nähtävissä myös maastamuuton tai sodan traumatisoimissa vanhemmissa. Vanhempien traumat ja kokemukset siis välittyvät heidän lapsilleen. (Tuhkasaari 2013, 45-46.)

Turvapaikkaa hakevat vanhemmat elävät monimutkaisessa, useiden prosessien tilanteessa, joka heijastuu myös heidän vanhemmuuteensa (Haavikko & Bremer 2009, 25–27). Yksinhuoltajuuden haasteet kuten arjesta selviytyminen lapsen kanssa ja lapsen täysipainoinen tukeminen aikuisen oman sopeutumisprosessin lisänä kuormittavat vanhemmuutta tarpeettoman paljon.

Ylikuormituksen ehkäisemiseksi erityisesti yksinhuoltajien vanhemmuutta tulisi tukea, sillä he ovat yksin vastuussa lapsensa turvallisesta kasvusta ja kehityksestä. Heitä voitaisiin tukea esimerkiksi järjestämällä teemailtoja, joissa naiset voisivat vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa. Tällaisen toiminnan avulla he saisivat vertaistukea ja selviytymisvinkkejä toisiltaan.

Tuki voi auttaa

Tukemalla vanhemman mahdollisten traumojen ja mielenterveysongelmien käsittelyä sekä vanhemmuutta voidaan auttaa yksilöä ja perhettä. Näin voidaan myös ehkäistä ylisukupolvisten ketjujen syntymistä ja tätä kautta lasten mielenterveysongelmia. Tarjoamalla tukea yksilöille varhaisessa vaiheessa jo ennen ongelmien syntyä tai eskaloitumista voidaan ehkäistä paitsi inhimillistä kärsimystä, lopulta myös tukea yhteiskunnallisia etuja.

Lähteet:

Amnesty International. 2016. Female refugees face physical assault, exploitation and sexual harassment on their journey through Europe. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.amnesty.org/en/latest/news/2016/01/female-refugees-face-physical-assault-exploitation-and-sexual-harassment-on-their-journey-through-europe/ [viitattu 19.2.2018].

Haavikko, A. & Bremer, L. 2009. Ulkoisesti erilaisia, sisäisesti samanlaisia. Opas mielenterveystyöhön yli kulttuurirajojen. Helsinki: SMS-tuotanto.

Tuhkasaari, P. 2013. Ylisukupolvisuus: Integraatioprosessi psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Helsinki: Therapeia-säätiö.