Yhteiskehittäminen on avointa tutkimusmatkailua

Yhteiskehittäminen on avointa tutkimusmatkailua ja kokeilemalla oppimista. Se soveltuu digitalisoituvaan maailmaan.

Monialaiset ja -ulotteiset ilmiöt vaativat hajautetun osaamisen ja resurssien parempaa hyödyntämistä, epävarmuuden sietämistä ja systemaattista kokeilemista. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa on kehitetty ja sovellettu yhteiskehittämisen menetelmiä ja alustoja jo vuosia.

Yhteiskehittämisestä ja kokeilukulttuurista puhutaan paljon. Pohjimmiltaan yhteiskehittäminen on useamman eri osapuolten välistä yhteistyötä, jossa on jaettu tavoite. Se perustuu joukkoistamiseen sekä hajautettuun ja avoimeen innovaatioon. Usein asiantuntijuus, resurssit sekä substanssiin sidottu tieto ja osaaminen ovat hajallaan toimintaympäristössä.

Asiakas, kumppanit tai vaikkapa opiskelijat edustavat eri tahoja, joilla on erilaista tietoa, osaamista ja muita resursseja kuten pääomaa, työaikaa tai kontakteja. Yhteiskehittäminen on keino yhdistää niitä. Samalla se hajauttaa riskejä ja kustannuksia. Tavoitteena onkin saavuttaa enemmän vähemmällä.

Avoin lähdekoodi hyvä esimerkki

Luultavasti tunnetuin esimerkki yhteiskehittämisestä ja hajautetusta innovaatiosta on avoin lähdekoodi. Toisistaan riippumattomat tekijät tuottavat koodia yhdistelemällä hajautettuja resursseja. Linuksen lakina tunnettu väittämä sanookin, että kun on tarpeeksi silmäpareja, kaikki bugit katoavat. Yhteiskehittämisen näkökulmasta voitaisiin puhua visaisista ongelmista tai ratkaisemattomista haasteista bugien sijaan. Yhteiskehittäminen on lisäksi uusien mahdollisuuksien ja mahdollisten ratkaisujen tutkimusmatkailua ja niiden kokeilemista.

Kokeilukulttuuri liittyykin läheisesti yhteiskehittämiseen. Se mahdollistaa otollisen maaperän kehittämiselle ja oppimiselle. Kokeilukulttuurissa yhdistyy kaksi käsitettä: kokeileminen ja kulttuuri.

Kokeileminen on oppimista mahdollisimman ketterästi. Se eroaa pilotoinnista merkittävästi. Kun pilotoinnissa varmistetaan tuotteen tai palvelun soveltuvuus todellisessa ympäristössä, kokeilemisessa varmistetaan oppiminen ongelmasta tai ratkaisuvaihtoehdoista todellisessa ympäristössä. Kulttuuri puolestaan viittaa siihen, että kokeilut vakiintuvat osaksi systemaattista toimintaa.

Yhteiskehittämisen alustat Xamkissa

Xamk on yhteiskehittämisen pioneeri toiminta-alueellaan ja valtakunnankin mittakaavassa. Erilaiset yhteiskehittämisen ja kokeilemisen alustat ja tapahtumat ovat yleistyneet kaikkialla huimaa vauhtia.

Ensimmäinen Etelä-Savon paikallinen hackathon oli talkoopäivien yhteydessä järjestetty avoimen datan kehittelytapahtuma viitisen vuotta sitten. Sittemmin yhteiskehittämistä on tehty opiskelijoiden, koulutusten, yritysten, kaupunkien, järjestöjen, tutkimuslaitosten ja kansainvälisten organisaatioiden, kuten Nasan kanssa.

Jo varhaisissa kokeiluissa huomattiin, että yhteiskehittämisen kautta voidaan saavuttaa oppimista, mainehyötyjä, uusia yhteistyön avauksia ja olemassa olevan yhteistyön syventämistä sekä kokeiluja uusista teknologioista, toimintamalleista ja ideoista.

Hackathon on tapahtumaformaatti, joka on lähtöisin startup- ja tietokonealakulttuureista. Alkujaan ideana oli kilpailla vaativien teknologiademojen tai ongelmanratkaisun parissa. Nykyään kohdeyleisö on laajentunut ja hackathonit ovat kehittyneet monialaiseksi digitalisaation ympärille niveltyväksi kehittelytapahtumaksi.

Design jam on tuoreempi ilmiö ja monella tapaa samankaltainen formaatti kuin hackathon. Se kuitenkin rakentuu palvelumuotoilun ympärille. Usein jameissa kuitenkin hyödynnetään teknologiaa ja tarkastellaan sitä erityisesti käyttäjälähtöisen suunnittelun avulla.

Xamkissa on ymmärretty, että pelkät tapahtumat eivät riitä. Niiden ympärille on kehitettävä innovaatioalustoja, jotka ruokkivat kokeiluista oppimista, innovaatioiden syntymistä ja pitkäjänteisyyttä. Alustojen kautta tapahtumien ja kokeilujen tuotoksia voidaan arvioida ja viedä eteenpäin. Sen vuoksi monet alustat kiinnittyvät koulutuksiin tai hankkeisiin, kuten Koodi tai Symbioosi.

Tapahtuma voi olla myös itsessään jatkumo kuten MiniMikkeli. Lisäksi tulokset ja havainnot tarvitsevat tarttumapintaa käytännön toiminnassa ja aktiivisia edistäjiä tapahtuman jälkeen. Opiskelijoille tapahtumat ovat tarjonneet opinnäytetyöaiheita ja avanneet ovia työelämään, jossa he ovat päässeet jatkamaan kehitystoiminnan parissa töissä tai harjoittelussa. Kumppaneille on kehittynyt uutta osaamista, mainehyötyjä ja tuloksia nopeista kokeiluista.

Esimerkiksi teknologiademot koneoppimisen mahdollisuuksista sote-sektorilla. TKI-toiminnan kautta hyötyjä ovat mm. uudet hankkeet ja kumppanit, osaamisen ja osaajien kasvattaminen sekä tietysti hankkeiden tavoitteiden saavuttaminen yhteiskehittämisen kautta. Koulutuksille yhteiskehittäminen mahdollistaa tiiviimmän yhteistyön työelämän ja TKI:n kanssa sekä opiskelijoiden osallistumisen työelämän haasteiden ratkaisemiseen.

Oikea asenne ja odotukset

Yhteiskehittämiseen liittyy paljon odotuksia ja olettamuksia, joista kaikki eivät pidä paikkaansa. Joskus odotukset ovat turhankin korkealla ja kuvitellaan, että viikonlopun mittainen hackathon tuottaisi valmiita digitaalisia palveluita tai, että opiskelijatiimi voisi viikossa ratkaista yritystä vuosikausia piinanneen ongelman.

Toisaalta voi olla, että menetelmän ei uskota tuottavan mitään uutta tai että siinä on kyse vain ryhmätöistä. Yhteiskehittäminen pitäisikin nähdä kokeilevana kehittämisenä, mahdollisuuksien kartoittamisena, epävarmuuden vähentämisenä ja yhteisenä oppimisena.

Systemaattinen ja jatkuva yhteiskehittäminen voi tuottaa ennalta arvaamattomia hyötyjä ja onnekkaita sattumia. Kokeilukulttuuri sietää epäonnistumista ja niistä oppimista. Samalla se varmistaa maaperän, jossa onnekkaat sattumat kasvavat. Yhteiskehittäminen ei ole ohituskaista nopeisiin tuloksiin, vaan tapa toimia fiksummin yhdessä. Se on yhtä lailla kulttuurinen muutos, joka johtaa hajanaisten resurssien parempaan ja systemaattiseen hyödyntämiseen.