Matkustaa vai eikö matkustaa?

On erilaisia pikatestejä ja kyselyjä, joissa nopeasti saa selville, minkälainen vaikutus elämälläsi ja käyttäytymiselläsi on ympäristön kuormitukseen. Entä voidaanko työmatkoihin vaikuttaa?

 Viime vuosina on internetissä ollut erilaisia testejä, joilla voit laskea oman hiilijalanjälkesi tai ympäristön kuormittavuuden. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran tuoreessa elämäntapakyselyssä mitataan keskimääräistä hiilijalanjälkeä. Pikatestissä tuloksen lisäksi saa räätälöityjä vinkkejä, joilla säästää aikaa ja rahaa sekä pystyy parantamaan elämänlaatuaan. Lisäksi vielä luonto kiittää.

Testi on tehty 856 838 kertaa syyskuun loppuun mennessä 2019, ja vastaajien keskimääräinen hiilijalanjälki on ollut 7 200 kiloa hiilidioksidia. Tein myös itse testin ja hiilijalanjälkeni oli 12 500 kiloa hiilidioksidia. Lentotunnit, joista yli 30 vuodessa nostivat osuutta noin 7000 kilon verran. Näistä noin 10 tuntia oli lomareissuja, mutta työlentomatkatunteja kertyi lähemmäs 50 tuntia. Tästä heräsikin kysymys työmatkojen ilmastoystävällisyydestä ja siitä, voiko matkoja ylipäätänsä tehdä ympäristöystävällisemmäksi.

Kansainvälistyminen luo matkustuspainetta

Tutkimus-, kehittämis-, ja innovaatiotoiminnassa riippuen työnkuvasta matkavuorokausia voi tulla yllättävänkin paljon. On hankepalaveria, ohjausryhmää, hankkeiden suunnittelupalavereita ja projektille jyvitettyjä matkoja niin Suomessa kuin ulkomailla. Toisaalta Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin yksi strategia on kansainvälistyminen, mikä vaatii myös matkustamista ja verkostojen tekemistä.

Mielestäni pelkästään sähköisin menetelmin (sähköposti, skype ja puhelut) ei voi kovin kattavasti verkostoitua, vaan tarvitaan myös fyysistä läsnäoloa paikan päällä, mikä tarkoittaa matkustamista, energian kulutusta ja sitä kautta syntyy päästöjä. Tai voiko hankkeen ylipäätänsä toteuttaa ilman ettei tapaa kertaakaan hankepartnereita fyysisesti?

Etäyhteys usein pulmallinen

Suomessa ja yleisesti Euroopassa esimerkiksi EU:n järjestämissä tilaisuuksissa eli konferensseissa, seminaareissa ja palavereissa on mahdollisuus osallistua tilaisuuteen etänä tietokoneen tai mobiililaitteen välityksellä. Jossain tapauksissa vaihtoehtoisesti voi katsoa tallenteen jälkikäteenkin.

Laadukkaasti toteutetut seminaarit, jossa puhujilla on mikrofonit ja laadukas videolaatu, takaavat sen, että äänet kuuluvat ja kuvanlaatu on hyvätasoinen. Useasti tekniikka myös palavereissa toimii kohtuullisen luotettavasti, mutta välillä yhteydet eivät toimi lainkaan. Ääni kiertää, särisee tai yhteydet pätkivät, ja tuolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää puhelimella soittaminen. Monesti tulee mieleen, että olisiko sittenkin kannattanut matkustaa fyysisesti paikan päälle?

Fyysinen tapaaminen tärkeää

Kansainvälistä ja kansallista TKI-toimintaa voi osittain tehdä sähköisin kommunikaatiomenetelmin, joka säästää ilmastoa, mutta myös työntekijöiden resursseja, mutta ainakin muutaman kerran vuodessa on järjestettävä fyysiset tapaamiset paikan päällä. Etenkin ensitapaamiset esimerkiksi hanketta suunniteltaessa on hyvä järjestää kasvotusten ainakin kerran, vaikka siitä syntyykin matkustamista ja päästöjä.

Nyt lomamatkat ja sähköyhtiöt myyvät ilmastokompensoituja tuotteita. Uskon, että tulevaisuudessa työnantajat sitoutuvat entistä enemmän ilmastokompensoituihin työmatkoihin ja hyvä niin, mutta tulevaisuudessakin tarvitaan eri kulkumuotoja matkustamiseen, jotta voidaan tehdä TKI-työtä ja hankkeita, olivatpa ne päästökompensoituja tai ei.