Merenkulku on kestävän kehityksen reitillä

Suomen kokoisessa maassa logistiikka-ala ei voi jättää huomioimatta ympäristönmuutosta. Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan merenkulun osuus maailmanlaajuisista ilmanpäästöistä on noin 4-5 prosenttia kokonaispäästöistä ja EU:n osalta noin 2,5 prosenttia. Jos mitään ei tehdä merenkulun liikenteen ilmanpäästöissä, kasvihuonekaasut kasvavat 50-200 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Maailmanlaajuisesti Yhdistyneet kansakunnat (YK) on määritellyt kansainväliseksi tavoitteeksi paremman ja kestävämmän tulevaisuuden kaikille. Euroopan unionin (EU) tavoite on pienentää kasvihuonekaasuja 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Ilmastopolitiikassa on päätetty Euroopan sisäisesti, että vuoteen 2050 mennessä talouden tulisi olla vähähiilistä.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (International Maritime Organization, IMO) haluaa merenkulkusektorin pienentävän hiilidioksidipäästöjä puoleen (50 prosenttia) vuoteen 2050 mennessä, ja hiilidioksidipäästöjen tulisi jatkossa laskea nollaan.

Polttoaineen rikkipitoisuus alas

Alkuvuodesta 2015 tuli voimaan rikkidirektiivi Itämeren, Pohjanmeren ja Englannin kanaalin alueille, jota kutsutaan SECA-alueeksi (Sulphur Emission Control Area). Tälle alueelle kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO määritteli polttoaineen rikkipitoisuuden 0,1 prosentin tasolle edellisestä 1,0 prosentin tasosta.

SECA-vyöhyke määriteltiin Euroopan lisäksi Pohjois-Amerikan rannikolle 200 merimailin rannikosta ulkomerelle. IMO:ssa sovittiin MARPOL-yleissopimuksen ilmansuojeluliitteessä vuonna 2016, että alkuvuonna 2020 siirrytään merenkulussa 0,5 prosentin rikkipitoisuuteen EU-alueiden lisäksi maailmanlaajuisesti.

Rikkioksidien rajoitusalueella päästöjen rajoittamiseksi ratkaisuiksi kehitettiin polttoaineen vaihto raakapolttoöljystä (Heavy Fuel Oil, HFO) puhtaampaan matalarikkiseen kevyeen polttoöljyyn, eli dieseliin (Marine Diesel Oil, MDO) tai kaasuöljyyn (Marine Gas Oil, MGO). Yhtenä mahdollisuutena rikkidioksidipäästöjen alentamiseen kehitettiin aluksia, jotka käyttävät uusia korvaavia polttoaineita kuten nesteytettyä maakaasua (LNG), metanolia tai jätteistä kierrätettyyn biodieseliin.

Savukaasupesurit apuna

Suomi on muiden Itämeren maiden kanssa maksanut oppirahoja rikkioksidien SECA-rajoitusalueen olosuhteista johtuen vuodesta 2015. Alusten savupiippuihin, eli ”korsteeneihin” kehitettiin raskaalla polttoöljyllä ajettaessa savukaasu- eli rikkipesurit, joita kutsutaan ”scrubbereiksi”.

Laivan savukaasupesuri voi perustua joko avoimen tai suljetun kierron pesumenetelmään. Laitetoimittajat kehittivät varustamoiden tarpeeseen savukaasujen poistojärjestelmiä, jotka jaotellaan neljää kategoriaan; makeavesi- ja merivesipesuri, hybridi- tai kuivapesuri. Menetelmästä riippuen laitteistoissa käytetään savukaasujen putsaukseen vettä tai kuivaa kalkkia.

SECA-alueen muodostamisen jälkeen suomalaiset varustamot ja laitetoimittajat ovat saaneet kuitenkin etumatkaa kilpailijoihin nähden kehittäessään maailman parhaimpia laivaan asennettavia savukaasupesureita laitteistoineen. Euroopan unioni vaatii aluskohtaisen hiilidioksidipäästöjen mittauksen ja seurannan, jonka tulokset raportoidaan komissiolle EU:n seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmällä (Monitoring, Reporting, Verifying, eli MRV-päästönmittausjärjestelmä).

Laivojen painolastivesien käsittelyä sovittiin yleissopimus, joka tuli voimaan vuonna 2017. Painolastivesien käsittelyllä voidaan torjua vieraslajeja vesistössä. Typpioksidipäästöjä rajoitetaan ensin vuodesta 2021 alkaen rakennettavissa laivoissa Itämerellä ja Pohjanmerellä. Typpioksidipäästöjä voidaan alentaa katalysaattorijärjestelmällä (SCR) tai pakokaasua takaisinkierrättämällä (EGR). Nesteytettyä maakaasua (LNG) käyttämällä voidaan rajata sekä rikki- että typpipäästöt päästörajoituksien alapuolelle.

Pakokaasupäästöjen puhdistusteknologioiden lisäksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä tiukennetaan ja energiatehokkuutta lisätään uusia aluksia rakennettaessa energiatehokkuuden suunnitteluindeksillä (EEDI) ja aluksen operointivaiheessa edellytettävä energiankäyttösuunnitelmalla (SEEMP). Näitä mitataan tulevaisuudessa tiedonkeruujärjestelmillä.

Kauppamerenkulku satamineen ja sidosryhmineen on Suomessa jo hyvin omaksunut ilmastoalan englanninkieliset termit ”sustainable development” eli kestävä kehitys ja ”sustainability” eli kestävyys. Näillä päästöjen vähentämistoimilla ja yhteisön arvoilla päästään merenkulussa YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin jo vuoteen 2030 mennessä, ympäristöystävällisesti.