Luovat menetelmät vahvistavat resilienssiä

Taloudellinen takaisku. Ihmissuhdeongelmia. Läheisen sairastuminen. Pelko omasta tulevaisuudesta. Näistä ihmiselämän vastoinkäymisistä me selviämme vaihtelevasti. Kykyä kohdata vaikeuksia ja klaarata niiden kanssa kutsutaan resilienssiksi.

Resilienssi arjessa -kirjan julkaissut Krisse Lipponen kuvaa resilienssiä elämänkokemusten, tilanteiden ja ympäristön muokkaamana, useilla elämänalueilla toteutuvana dynaamisena prosessina. Resilienssi ei poista vastoinkäymisten herättämiä vaikeita tunteita, vaan auttaa elämään niiden kanssa.

Resilienssiä voi kehittää, sillä sitä ei synnytä mikään perimä, osaaminen tai jokin yksittäinen ominaisuus. Hyvät ihmissuhteet, oma toimijuuden tunne sekä ympäristön ja omien vahvuuksien tunnistaminen tukevat resilienssiä. Vahvuuksissa apuna voivat olla voivat myös luovat menetelmät, joita kokeillaan Parasta Etelä-Savoon -hankkeessa myös Essoten elintapaohjauksen yhteydessä.

Elintapoja ja luontokuvausta

Liikunnan määrään ja laatuun, ravitsemukseen ja unen lääkkeettömään hoitoon keskittyvän elintapaohjauksen tavoitteena on tehdä terveyttä edistäviä muutoksia elintapoihin.

Luovien menetelmien käyttöä edistävä Essoten hankekoordinaattori Jatta Juhola muistuttaa, ettei puutetta ole niinkään tiedosta vaan voimavaroista. Puuttuvia voimavaroja voivat osaltaan tukea valokuvaaminen, maalaaminen, kirjoittaminen, musiikki ja muut luovat keinot. Etelä-Savossa asiaa testataan sekä elintapaohjaajien että asiakkaiden kanssa.

– Luovat menetelmät voivat tuottaa asiakkaalle elämyksiä ja kirkastaa itsetuntemusta. Niiden avulla saattaa löytyä ihan uusi näkökulma omaan elämään, pohtii Essoten päätoiminen elintapaohjaaja Maija Laukniemi. Luovien menetelmien herättämiä tunteita hän pitää tärkeinä, sillä juuri tunteet ja niiden käsittely auttavat pysyvien elintapamuutosten omaksumisessa.

Tunteista puhuu myös valokuvaustyöpajoja ohjaava valmentaja, valokuvaaja ja yhteisöjen kehittäjä Paula Myöhänen.
– Kuvaamalla voi käsitellä ja purkaa tunteita, tehdä niitä näkyviksi. Kuvaamalla voi myös kiinnittää huomiota elämän hyviin asioihin ja vahvistaa niitä.

Jatta Juhola muistuttaa myös motivaation monisyisestä taustasta.

– Muutosvaikeuden taustalla voi olla monen mekanismin summa, joka ohjaa omaa toimintaa tiedostamatta. Luovilla menetelmillä siihen pääsee käsiksi.

Kuvaaminen kutsuu liikkeelle

Syyskuussa 2020 Mikkelin Kalevankankaalla elintapaohjauksen asiakkaista koottu pilottiryhmä perehtyi kännykkäkuvaamisen ja kuvankäsittelyn perusteisiin Paula Myöhäsen ohjaamissa harjoituksissa. Muutaman luonnossa vietetyn kuvaustunnin aikana ehdittiin tehdä paljon. Työpajaa organisoineen Jatta Juholan mukaan työskentely toimii monella tasolla elintapaohjauksen tukena.

– Se lisää motivaatiota liikkua luonnossa. Huomaamatta tulee samoiltua jopa tuntikausia tutkimassa linssin läpi värejä, muotoja, pintoja ja muita luonnon ihmeitä. Myös liike ja luonnon hyvinvointivaikutukset tarttuvat iholle kuin itsestään.

Kaikki on oikein

Paula Myöhänen kannustaa kokeilemaan kuvaamista.

– Aikaisempi osaaminen ei ole tarpeen, tarvitaan vain uskallusta ja innostusta. Koska kännykkä riittää, alkuun pääsee helposti. Tärkeintä on kuvata rohkeasti ja heittää olkapäällä istuva kriitikko syrjään.

Valmennettaville Paula Myöhänen toistaa ajatusta siitä, että kuvatessa mitään ei voi tehdä väärin, vaan kaikki on oikein. Myös Jatta Juhola puhuu onnistumisen kokemuksista.

– Pienetkin onnistumiset lisäävät tunnetta minäpystyvyydestä. Se kannattelee vaikeiden aikojen läpi. Ympäristöä kuvaamalla voi onnistua ja kehittyä jatkuvasti. Kuvalla myös voi ilmaista asioita, joille ei oikein meinaa löytyä sanoja.

Lisää asiaa resilienssistä: Krisse Lipponen: Resilienssi Arjessa. Duodecim 2020.