Opinnot ja työn yhdistäminen – mahdoton vai mahdollinen yhtälö?

Työkulttuuri on viime vuosikymmeninä muuttunut paljon, ja moni kokee tarvetta päivittää omaa osaamistaan. Syynä voi olla alanvaihto tai se, että edellisestä tutkinnosta on jo kulunut tovi. Kuinka siis sovittaa työ ja opiskelu muuhun perhe-elämään ja vapaa-aikaan?

Moni tutkinnon suorittanut iloitsee, että nyt on ammatti tai tutkinto suoritettu. On siis aika ottaa askel kohti työelämää. Nyt eläköityvällä tai eläkeikää lähestyvälle sukupolvelle riittikin useimmiten yksi suoritettu tutkinto.

Aikojen muuttuessa yhä useammalla tulee työuran edetessä esiin uusia tarpeita, jotka peräänkuuluttavat itsensä kehittämistä. On siis palattava tavalla tai toisella niin sanotusti koulunpenkille. Opintopolkuja ja oppimismahdollisuuksia on todella monia – yksittäisistä kursseista aina tutkintoihin asti, ja kaikkea siltä väliltä.

Mikä sopii minulle?

Uranvaihto on ehkä se tyypillisin tapaus, jota varten uuteen ammattiin kouluttaudutaan tai uusi tutkinto tarvitaan. Se voi tapahtua ammattiopistossa, ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa. Esimerkiksi Xamkissa opiskelijoina on heterogeeninen joukko, joiden parista löytyy useita syitä opiskelun aloittamiseen. Myös urakehitys voi olla syy päivittää osaamistaan: aiemmin suoritettu alempi korkeakoulututkinto ei välttämättä enää riitä, vaan tarvitaan ylempi korkeakoulututkinto.

Omista tarpeista ja työn vaatimuksista riippuen vaihtoehtoina voi olla maisteritason opinnot joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Sekä YAMK-tutkinnolla että maisterin tutkinnolla saa saman tutkintokelpoisuuden hakea ylemmän korkeakoulutuksen vaativia tehtäviä, mutta erovaisuuksia löytyy opintojen sisällöstä.

Ylempi ammattikorkeakoulu (YAMK) on työelämälähtöisempi, kun yliopistossa opetus on taas sisältää enemmän teoriaa. Harvan julkisen tai yksityisen puolen työn vaatimuksena on tieteellinen jatkotutkinto.  Vaatimus tohtorintutkinnosta korostuukin etenkin opetus- ja tutkimuspuolella. Näissä töissä saatetaan tarvita sellaista osaamista, joihin maisteritason koulutus ei riitä.

Työn ja opiskelun sovittaminen?

Jo ennen varsinaista hakuprosessia on tärkeää miettiä, miten opinnot käytännössä tullaan suorittamaan? Voiko opintoja suorittaa työn ohella vai tarvitaanko opintovapaata töistä? Parhaimmissa tapauksissa osan työaikaa voi käyttää opiskeluun tai jyvittää esimerkiksi tietyn määrän tunteja vuodessa opiskelulle.

Valinnan taloudellista merkitystäkään ei voi väheksyä: opintovapaa kun on usein palkatonta. Erilaisia opinto- ja aikuiskoulutustukia on saatavilla, ja niihin kannattaa tutustua tarkasti selvittääkseen, mihin tukiin on oikeutettu ja paljonko niitä on mahdollisesti saatavilla.

Tärkeimmäksi saattaa kuitenkin nousta ajankäyttö: miten sovittaa opinnot omaan ja mahdollisen perheen yhteiseen aikaan? Nämä ja muut kysymykset askarruttavat monia, ja tilanne kannattaa hahmottaa itselleen hyvissä ajoin ennen opintoihin hakemista ja niiden aloittamista.

Opintojen tekeminen töiden ohella vaatii tasapainottelua, sillä opiskelu tapahtuu pääsääntöisesti iltaisin ja viikonloppuisin omalla ajalla. Koronan myötä lähes kaikki opetus oli etänä tai hybridimallina, mutta on myös varauduttava fyysisesti pidettäviin luentoihin ja erilaisiin ryhmätöihin. Opintojen ja tutkinnon vaativuudesta riippuen opinnot saattavat kestää useamman vuoden ja viimeinen puristus, opinnäytetyö, vaatii istumalihaksia ja aikaa.

Alku työn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo

Opintojen alussa voi olla hankalaa hahmottaa kokonaisuutta ja arvioida, miten paljon aikaa mikin kurssi tai tehtävä vaatii. Riittääkö resursoitu aika arki-iltaisin, ja paljonko käytän viikonlopusta eri koulutehtävien tekoon? Jatkuva opiskelu voi kuormittaa arkea eikä välttämättä mahdollista palautumista seuraavan päivän työrupeamaan. Etenkin perheellisillä aikaa tulee keskittää myös yhteisiin askareisiin.

Toisaalta opiskelu voi olla myös perheen etu, eli ymmärrystä tulee olla puolin ja toisin. Kommunikaatio perheen kesken siitä, mitä opiskelu vaatii ja aiheuttaa, on hyvä käydä läpi yhdessä ja sopia yhteiset pelisäännöt.

Alun haasteiden jälkeen opiskelu yleensä rutinoituu, ja omaa tekemistään ja ajankäyttöään osaa paremmin hahmottaa. Aikuisiällä uuden oppiminen pitää motivaation pääsääntöisesti korkealla, ja kerrytetyt opintopisteet tsemppaavat jaksamaan.

Uuden tutkinnon saatuaan aika yleensä kultaa muistot, jolloin harjoitustyöt, tentit ja muut tehtävät eivät enää vaikutakaan niin mahdottomilta. Ajallisesti ja rahallisesti investoitua oppimisprosessia ja siitä saatua tutkintoa ei kukaan vie pois.

Niin sanotusti ”viimeisin tieto taskussa” antaa uutta pontta työelämään ja urakehitykseen niin nuorelle kuin varttuneemmalle.