”Nää on tämmösii positiivisii juttuja” – digimaailman hyvän mielen lähettiläät

Nuoret toivovat digitaalisen maailman olevan ystävällisempi ja aidompi. Tunteita tutkimalla voimme päästä yhteiskunnallisten kipupisteiden jäljille ja korjata sitä kautta digitalisaation aiheuttamaa epätasa-arvoisuutta.

Nuorten pahoinvointi ja sosiaalinen media

Nuorten pahoinvoinnista on viime vuosina puhuttu paljon ja esimerkiksi ahdistuneisuus on lisääntynyt huimasti. Verkko luo nuorille mahdollisuuksia monenlaiseen toimintaan, mutta samalla verkossa esillä olo voi tuoda mukanaan esimerkiksi ulkonäköpaineita tai kiusaamista (Lauha 2015).

Verkkomaailman negatiiviset vaikutukset on nostettu esille pahoinvointikeskusteluissa ja tutkimuksissa (esimerkiksi Boer ym. 2021), mutta tässä haluan nostaa esille nuoria, joille ilon ja hyvän mielen kokemukset ja niiden jakaminen ovat tärkeä osa omaa toimintaa verkossa.

Hyvän mielen merkitys nuorille

Tunteet ovat yhtä aikaa yksilöllisiä ja jaettuja – kulttuurisia. Tässä tekstissä määrittelen tunteet kehollisista reaktioista, nuoren ja tutkijan väliseen vuorovaikutukseen liittyvistä käytänteistä ja nuorten omista sanallistetuista tulkinnoista koostuviksi affektiivisiksi kuvioiksi (ks. myös Wetherell 2012). Tutkimuksissa nostetaan usein esille kielteisiä tunteita, mutta myös myönteiset tunteet voidaan nähdä eräänlaisina hankauskohtina, jotka samalla voivat osoittaa yhteiskunnallisia kipupisteitä (Ahmed 2018; MacLure 2013).

Positiivisuutta ja hyvää meiltä osoitetaan sosiaalisessa mediassa esimerkiksi peukkujen, sydämien tai hymiöiden avulla kommentointi ja/tai kehumalla sanallisesti toisia. Tällainen toiminta ei aina saa kannatusta, vaan sitä on vähättelevästi pidetty osana ns. klikkausaktivismia (tai kliktivismiä) tai slaktivismia.

Kliktivistinä pidetään henkilöä, jolle esimerkiksi some-kampanjaan osallistuminen luo tunteen aidosta vaikuttamisesta. Ilmiöstä on käytetty myös leimaavampaa sanaa slaktivismi (englanniksi slacktivism), jonka taustalla on englannin kielen velttoa tarkoittava sana slack. (Kotimaisten kielten keskus 2014.)

Seuraavat kaksi haastattelukatkelmaa osoittavat, kuinka tärkeä osa verkossa näkyvää toimijuutta positiivinen asenne nuorille on. Katariinan sitaatti kertoo rohkeudesta julkaista oma kuva sosiaalisessa mediassa ja tämän rohkeuden vaikutuksista muihin nuoriin.

[…] Mä oon yleensä laittanut mun Instagramiin vain niinku naamakuvia, mut sit mä yks päivä ajattelin, että okei, että olisiko nyt mun hetki ja mä laitoin ihan kroppakuvan peilin kautta, mis mulla oli omasta mielestä kivat vaatteet ja tälleen […] ja, no mä sain siitä positiivista palautetta. Mä oon ollut tosi epävarma joskus itsestäni ni se oli kans tosi merkittävää minulle […] jotkut tuli mulle sanomaan, että hei että kivaa, et mäkin uskalsin nyt laittaa, et mä niinku rohkaisin sillä muita ja se toi mulle tosi hyvän mielen. (Katariina)

Toisessa sitaatissa Aino pohtii positiivisuuden merkitystä omassa elämässään. Hän kuvaa positiivisuutta valintana ja korostaa haluaan levittää positiivisuuttaan muillekin.

”Mutta mulla on ehkä semmoinen positiivisempi asenne kuin joillain mun kavereilla. Että mun pitää välillä vähän tsemppaa niitä kavereita, että […] vähän positiivisempaa mieltä välil. Koska mä en jaksa niinku silleen mitään negatiivista energiaa mun elämään, että […] mä haluan olla mahdollisimman positiivinen ja silleen, tuoda sitä muillekin. (Aino)

Molemmat sitaatit kuvaavat myös sitä, kuinka tarkkaan yksityisyydestään huolta pitävät nuoret miettivät omia julkaisujaan ja miten suuri merkitys näillä heidän elämässään on.

Lopuksi

Nuorten ikävät kokemukset ja toiveet digitaalisesta maailmasta ilman ahdistusta ja kiusaamista voivat synnyttää tietoista toimintaa, jonka tavoitteena on hyvän mielen levittäminen. Tällöin ”affektiivinen kuvio” syntyy tässä oman hyvän mielen merkityksestä itselle ja omalle toimijuudelle sekä sen tietoisesta jakamisesta muille. Hyvän mielen levittäminen verkossa on ”arjen aktivismia” (Pink 2012) ja ns. arjen politiikkaa.

Siksi haluan korostaa, että jokaisella sydämellä on merkitystä, eikä näitä tulisi väheksyä millään tavoin. Tätä ei tulisi jättää huomiotta, sillä epätasa-arvoistavan digitalisaation ymmärtämisessä on tärkeä myös tavoittaa se, mihin ihmiset digitaalisia laitteita ja alustoja käyttävät.

Lähteet

Ahmed, S. 2018. Tunteiden kulttuuripolitiikka. Suom. Halttunen-Riikonen, E. Tampere: Niin & näin.

Boer, M., Stevens, G., Finkenauer, C., de Looze, M. & van den Eijnden, R. 2021. Social media use intensity, social media use problems, and mental health among adolescents: Investigating directionality and mediating processes. Computers in Human Behavior 116 (106645), 1–17.

Kotimaisten kielten keskus (2014). Kuukauden sanat 2014. Verkko-osoitteessa https://www.kotus.fi/nyt/kuukauden_sana/kuukauden_sanojen_arkisto/kuukauden_sanat_2014.

Lauha, H. 2015. Verkko nuorten kokemana ja kertomana. Helsinki: Verke.

MacLure, M. 2013. Classification or Wonder? Coding as an Analytic Practice in Qualitative Research. In Rebecca Coleman & Jessica Ringrose (Eds.) Deleuze and Research Methodologies. Edinburgh University Press, 164–183.

Pink, S. 2012. Situating Everyday Life. SAGE.

Suopajärvi, T., Koskinen-Koivisto, E., Korjonen-Kuusipuro, K., Hytönen, K-M. & Hämeenaho, P. (2019) Tunteilla on väliä: Tutkijan tunteet ja subjektiivisuus etnografisessa tutkimuksessa. Elore 26 (2), 42–67.

Timm Knudsen, B. & Stage, C. 2015. Introduction: Affective methodologies. In B. Timm Knudsen & C. Stage, (eds.) Affective methodologies – Developing cultural research strategies for the study of affect. UK: Palgrave Macmillan, 1–22.

Wetherell, M. 2012. Affect and Emotions. A new social science understanding. Croydon: SAGE.