Ensihoitajien jatkuvaa ammatillista kehittymistä tutkimassa

Ensihoitajilla on vaativa työnkuva ja heiltä vaaditaan laajaa ammattitaitoa, jonka ylläpitäminen on erittäin tärkeää. Tarve jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen on huomioitu terveydenhuoltoalan lainsäädännössäkin. Tässä artikkelissa pohditaan sekä ensihoitajien jatkuvan ammatillisen kehittymisen teemasta jo löytyviä tutkimustuloksia, että tutkimuksellisen kehittämisen tarpeita.

Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ensihoitopalvelusta (2017/585) määrittää eri tasot ensihoidolle. Selkeimpiä ovat perustaso ja hoitotaso, ja lisäksi osassa sairaanhoitopiireistä on otettu käyttöön myös vaativa hoitotaso, jota ei mainita lainsäädännössä. Ensihoitajien tulee hallita kiireellisten hätätilapotilaiden hoito vaihtelevissa olosuhteissa, mutta työnkuva painottuu yhä enemmän myös ei-kiireelliseen hoitoon kytkeytyen osaksi laajempaa sote-palvelujärjestelmää. Työnkuva yhä monipuolistuu ja vaativuus lisääntyy. (Nordic Healthcare Group 2021).

Kansainvälisten tutkimusten perusteella ensihoitajat arvioivat käytäntöön sidotut harjoitukset parhaiksi ammattitaidon ylläpidon ja kehittämisen keinoiksi. Esimerkiksi elvytysharjoitukset, simulaatioharjoitukset, suuronnettomuusharjoitukset, mentorointi ja työnkierto koetaan tarkoituksenmukaisiksi, samoin myös käytännön harjoitteluun kytkeytyvät luennot ja sähköiset oppimisympäristöt ja -aineistot. (Knox ym. 2013, 2014, 2015A, 2015B; Williams & Edlington 2019; Gent 2016.)

Antti Poukka (2022) tutki Ensihoidon kehittämisen ja johtamisen YAMK-opinnäytetyössään Satakunnan sairaanhoitopiirin vaativan hoitotason ensihoitajien (n=27) kokemaa jatkuvaa ammatillista kehittymistä sekä koulutustarpeita. Tulosten mukaan ensihoitajat kokevat jatkuvan ammatillisen kehittymisen tärkeäksi. Jatkuvan ammatillisen kehittymisen toiveet eivät kuitenkaan välttämättä täsmää mahdollisuuksiin.

Poukan (2022) tutkimukseen osallistuneet ensihoitajat kokivat toiminnalliset harjoitteet, kuten simulaatiokoulutukset, tilannejohtamis­harjoitukset ja erityistilanteiden käytännön harjoitukset mielekkäimmiksi jatkuvan ammatillisen kehittymisen keinoiksi. Samalla ensihoitajat kokivat, ettei heillä ole ollut mahdollisuutta osallistua näihin riittävästi. Eniten tarjolla oli luento-opetusta, lääketieteellisiä artikkeleja ja sähköisiä oppimisympäristöjä, mutta ensihoitajat eivät kokeneet niitä yhtä tehokkaiksi omaa jatkuvaa ammatillista kehittymistä edistäviksi keinoiksi.

Suomalaisessa ensihoidossa voisi olla hyödyksi pohtia kansallisen tason suosituksia ensihoitajien jatkuvan ammatillisen kehittymisen tarkemmista tavoitteista ja vuosittaisesta resursoinnista. Suomessa on paljon alueellisia eroja esimerkiksi siinä, mitä ensihoitajilta vaaditaan tietylle hoidon tasolle pääsemiseen ja kyseisellä tasolla pysymiseen. Poukan (2022) tutkimukseen osallistuneiden ensihoitajien mielestä sitoutuminen jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen tulisi olla edellytys vaativalla hoitotasolla pysymiseen. Esimerkiksi Irlannissa ja Australiassa jatkuva ammatillinen kehittyminen on olennainen osa ensihoitotyötä ja ensihoitajan pätevyyden säilyttämistä (Knox ym. 2013, 2014, 2015A, 2015B; Australian Paramedical College 2020).

Ammatillinen kehittyminen on kuitenkin yksilöllistä ja siksi yhden optimaalisen kehittämismallin löytämiseen ei pidä pyrkiä (Hanhinen 2010). Suositusten laatiminen vaatisikin monipuolista tutkittua tietoa taustalleen. Jatkuvan ammatillisen kehittymisen malleja on tutkittu ensihoidossa vasta vähän, jopa kansainväliselläkin tasolla tarkasteltuna (Gent 2016). Poukan (2022) tutkimustulosten mukaan ensihoitajat toivovat, että jatkuvaa ammatillista kehittymistä myös seurattaisiin ja valvottaisiin.

Ensihoidon kontekstissa tulisi myös vielä tarkemmin tutkia jatkuvan ammatillisen kehittymisen kohteita ja tarpeita kliinisen ensihoitotyön toteuttamisen ulkopuolelta. Ensihoito on alana vielä nuori ja esimerkiksi siirtymä hyvinvointialueille saattaa tuoda mukanaan myös sellaisia muutoksia ensihoidon toteuttamiseen, jotka vaativat ensihoitajilta uusia tietoja ja taitoja. Tuore selvitys ensihoidosta (Nordic Healthcare Group 2021) nosti tähän liittyen esille useita kehityssuuntia, jotka tulisi huomioida myös jatkuvan ammatillisen kehittymisen mahdollistamisen ja sitä tukevan tutkimustiedon tuottamisen näkökulmista.

Lähteet

Australian Paramedical College. 2020. The role of Intensive Care Paramedics in Australia. Saatavissa: https://apcollege.edu.au/the-role-of-intensive-care-paramedics/

Gent, P. 2016. Continuing professional development for paramedics: A systematic literature review. Australasian Journal of Paramedicine, 13(4).

Hanhinen, T. 2010. Työelämäosaaminen: Kvalifikaatioiden luokitusjärjestelmän konstruointi. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto.

Knox, S., Cullen, W., & Dunne, C. 2013. Continuous professional competence (CPC) for emergency medical technicians in Ireland: educational needs assessment. BMC Emergency Medicine, 13(1), 1–8.

Knox, S., Cullen, W., & Dunne, C. 2014. Continuous Professional Competence (CPC) for Irish paramedics and advanced paramedics: a national study. BMC medical education, 14(1), 1–7.

Knox, S., Dunne, S., Cullen, W., & Dunne, C. P. 2015A. A qualitative assessment of practitioner perspectives post-introduction of the first Continuous Professional Competence (CPC) guidelines for emergency medical technicians in Ireland. BMC emergency medicine, 15(1), 1–11.

Knox, S., Cullen, W., & Dunne, C. P. 2015B. A national study of Continuous Professional Competence (CPC) amongst pre-hospital practitioners. BMC health services research, 15(1), 1–10.

Poukka, A. 2022. Vaativan hoitotason ensihoitajien jatkuva ammatillinen kehittyminen. YAMK-opinnäytetyö. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.

Nordic Healthcare Group. 2021.  Sosiaali- ja terveysministeriön ja sisäministeriön selvitys ensihoitopalvelusta 2021. Loppuraportti 15.8.2021. Saatavissa: https://soteuudistus.fi/documents/16650278/90179099/2021+08+25+-+NHG+-+STM+-+Selvitys+ensihoitopalvelusta+2021+-+loppuraportti_valmis.pdf/0146fbd8-fde0-9032-99b5-6ca4da1789e3/2021+08+25+-+NHG+-+STM+-+Selvitys+ensihoitopalvelusta+2021+-+loppuraportti_valmis.pdf?t=1630929933558

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus ensihoitopalvelusta 585/2017.

Williams, B, Edlington, T. 2019. Attitudes towards continuing professional development: a qualitative study of Australian paramedics. Australasian Journal of Paramedicine 16, 160.