Nuorten osallisuuden kehittämistä palvelumuotoilulla ja soveltavalla teatterilla

Nuorten osallisuutta voidaan aidosti edistää vain kuuntelemalla nuoria. Juvenian tutkijat ja Xamkin kulttuurihyvinvoinnin opiskelijat testasivat Lappeenrannan Lyseolla, miten aihetta voisi tutkia ja kehittää palvelumuotoilun ja soveltavan teatteri avulla. Keväällä 2022 tehdyn prosessin aikana syntyi Osallisuuspolku – Miksi? -niminen työpajamalli.

Kulttuurihyvinvoinnin opiskelijat innostuvat yhteistyömahdollisuudesta

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen osallisuutta käsittelevän selvityksen mukaan nuoret kokevat elämänsä merkitykselliseksi, jos heille tarjotaan mahdollisuus kasvaa ilmapiirissä, jossa heitä kuunnellaan tasavertaisina yhteisön jäseninä (Isola ym. 2017). Kuitenkin useissa tutkimuksissa on esitetty, etteivät nuoret usko mielipiteidensä tai ajatustensa kiinnostavan päättäjiä (Mehtäläinen ym. 2017; Meriläinen 2021). Tämän vuoksi nuorten osallisuuden edistämisessä tarvitaan kehittävää tutkimusta, jolla voidaan tuottaa uusia keinoja kuunnella nuoria ja samalla ehkäistä ihmisten välistä yhteiskunnallista eriarvoistumista.

Me tutkijat olemme todenneet, että taideperustaisilla menetelmillä ja nuorilähtöisellä kanssatutkimuksella on mahdollista luoda dialoginen prosessi, joka edistää nuorten osallisuutta. Lähestymistavat vaativat tutkijoilta innostavaa työotetta, jolla vahvistetaan nuorten omaehtoista aktiivisuutta. (Lintumäki 2021; Lintumäki ym. 2022.) Ryhdyimme näiden ajatusten pohjalta luomaan kontakteja Lappeenrannan Lyseoon alkukeväästä 2022. Tavoitteena oli kehittää toimintatutkimuksellisen orientaation avulla nuorten osallisuutta edistävä työpajamalli.

Tarvitsimme kehittämistyöhön lisää käsiä ja moniammatillista näkökulmaa, joten otimme yhteyttä Kulttuurihyvinvoinnin koulutuksesta vastaavaan yliopettaja Tuija Suikkanen-Maliniin. Toimeksiannosta innostuivat kulttuurihyvinvoinnin YAMK-opiskelijat: muotoilija-vaatesuunnittelija Päivi Haaksiluoto ja näyttelijä Sanna Kemppainen. Samoihin aikoihin Lyseolta tuli viesti filosofianopettaja Pekka Jäppiseltä, että ”Tällaista filosofian opiskelun pitäisi käytännössä olla.” Hän ehdotti, että voisimme toteuttaa työpajat arvoteorioita käsittelevillä tunneilla ja tämä sopi suunnitelmiimme mainiosti.

Heittäydyimme luovuuden vietäväksi

Me opiskelijat koimme, että monen erilaisen näkökulman yhdistäminen projektin alussa tuntui haasteelliselta. Työn suunnitteluun vaikuttivat tutkimushankkeen ja kulttuurihyvinvoinnin koulutuksen tavoitteet sekä omat henkilökohtaiset ideamme. Suunnittelutyötä ohjasivat myös käytännön realiteetit, kuten Lyseolta saamamme aikaraami. Projekti edellytti muuttuvien kehittelyvaiheiden sietämistä. Aki Lintumäeltä ja Jarmo Rinteeltä saamamme sparraus kuitenkin edisti työntekoa ja välillemme syntyi toimiva vuoropuhelu. Ideamme hioutuivat lopulliseen muotoonsa etäpalavereissa, joissa heittäydyimme luovuuden vietäväksi.

Xamkin kulttuurihyvinvoinnin koulutuksessa painotetaan palvelumuotoilua, joten valitsimme sen työpajamallia ohjaavaksi menetelmäksi. Palvelumuotoilussa ihminen on kehittämisen keskiössä (Koivisto ym. 2019). Toiseksi menetelmäksi valitsimme soveltavan teatterin, koska ajattelimme sen innostavan nuoria mukaan toimintaan.

Päätimme keskittyä työpajassa nuorten osallisuuteen liittyvien ongelmien määrittelyyn ja siksi hyödynsimme Design Councilin (2022) Tuplatimantti-prosessimallin (Double Diamond) löydä ja määritä -vaiheita. Yhdistimme sen Mihaly Csíkszentmihályin ajatukseen, jonka mukaan luovuuden ainutlaatuinen ominaisuus on oikean ongelman löytäminen, ei niinkään sen ratkaiseminen (Csíkszentmihályi 2014). Sovelsimme työpajassa myös palvelupolku-menetelmää (Customer Journey Map), joka on visuaalinen työkalu inhimillisen näkökulman esilletuomiseen (Lewrick ym. 2020). Kehitimme palvelupolusta osallisuuspolun, joka toi näkyväksi nuorten näkökulman osallisuuteen ja vaikuttamiseen.

Välitön ja rohkaiseva ilmapiiri tuottaa tuloksia

Lyseon filosofian oppituntien puolitoistatuntisiin työpajoihin osallistui 15 opiskelijaa, jotka jakautuivat neljään ryhmään. Pajojen luova sisältö kannusti nuoria mukaan intuitiiviseen työskentelyyn. Huolellisesti valmisteltu aikataulu teki työpajojen ohjaamisesta helppoa ja hauskaa.

Ensimmäisen pajapäivän pääohjaajana toimi Päivi. Nuoret tekivät ryhmätyönä kaksi osallisuuspolkua, joihin he määrittelivät kokemuksiaan osallisuudesta. Ensimmäinen poluista johti toteutuneeseen kokemukseen ja toinen toteutumattomaan kokemukseen. Oivalluksia syntyi kirjoittamalla ja piirtämällä sekä eri värisillä Post-It-lapuilla. Legot tekivät osallisuuspoluista kolmiulotteisia. Lopuksi jokainen ryhmä valitsi toteutumattomalle osallisuuspolulleen Lego-hahmon, joka kuvasi osallisuuden estettä. Nuoria rohkaistiin esittämään hahmolle kysymys, joka alkoi sanalla Miksi. Lego-hahmot ja kysymykset toimivat aineistona seuraavan päivän työskentelylle.

Toisena pajapäivänä käytimme Kysy viisi kertaa Miksi -nimistä palvelumuotoilun työkalua (Ask 5 x Why?), jonka muokkasimme soveltavan teatterin avulla paneelikeskusteluksi (Lewrick ym. 2020, 67). Hyödynsimme työskentelyssä kuuman tuolin -menetelmää, jossa yksi henkilö asettuu roolissa haastattelun kohteeksi (Owens & Barber 2002).

Vetovastuu päivästä oli Sannalla, joka oli kehittänyt Lego-hahmoista roolihenkilöitä edellisillan aikana. Opiskelijat esittivät roolihenkilöille Miksi-sanalla alkavan kysymyksen viisi kertaa. Kysymykset tarkensivat aihetta ja ohjasivat ongelman ytimeen. Aki toimi keskustelussa johdattelijana, Jarmo teki muistiinpanoja ja Päivi huolehti aikatauluista. Sanna sai näytellä Lyseon opiskelijoiden ehdotusten mukaisesti biologianopettajaa, presidentti Sauli Niinistöä, vanhempaintoimikunnan puheenjohtajaa ja paikallista päättäjää. Keskustelupaneelin tunnelma oli hulvaton.

Tilaisuuden päätteeksi pidimme palautekeskustelun. Olimme kaikki vaikuttuneita työpajapäivien aikana saamistamme kokemuksista. Nuoret antoivat meille kehuja välittömän ja rohkaisevan ilmapiirin luomisesta. Me puolestaan kiitimme heitä avoimuudesta ja rehellisyydestä. Myös opettaja oli tyytyväinen työhömme, ja hän totesi voivansa tulevaisuudessa soveltaa työpajamallia uusien opiskelijaryhmien kanssa.

Osallisuuden edistäminen luo yhdenvertaisuutta

Työpajatyöskentely auttoi ymmärtämään, että nuoret kokevat epävarmuutta kommunikoidessaan aikuisten kanssa. Nuorista oli hauskaa saada harjoitusta aiheeseen palvelumuotoilun ja soveltavan teatterin muodossa. Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista, jos osan roolihenkilöitä voisi korvata aidoilla poliittisilla päättäjillä tai kaupungin viranhaltijoilla, jotka vastaisivat nuorten esittämiin kysymyksiin.

Työpajoissa luotua toimintamallia voisi jatkossa kehittää sidosryhmäkartta-menetelmällä (Stakeholder Map), jolloin nuoret saisivat tarkemman kuvan henkilöistä ja organisaatioista, jotka ovat sidoksissa heidän kokemukseensa osallisuudesta (Lewrick ym. 2020, 83). Menetelmä voisi syventää nuorten ymmärrystä osallisuudesta sekä johtaa osallisuuden esteiden tunnistamisesta konkreettisiin ratkaisumalleihin.

Hanketyöskentelyyn kannattaa tutustua jo opintojen aikana. Me opiskelijat saimme kehittämisprojektissa kokemusta hankeen suunnittelusta ja toteutuksesta. Samalla pääsimme testaamaan omaa ideaamme aidossa työelämäympäristössä ja mielenkiintoisessa kohderyhmässä. Työskentelyn tuloksena kehitimme toimivan työpajamallin. Jatkossa mallia voisi hyödyntää pienillä muutoksia myös muissa kohderyhmissä. Yhdenvertaisessa yhteiskunnassa osallisuuden ja osallistumisen mahdollisuudet on tuotava kaikkien kansalaisten ulottuville.

Lähteet

Csíkszentmihályi, M. 2014. Motivation and creativity: Towards a synthesis of structural and energistic approaches to cognition. Teoksessa Csíkszentmihályi, M. (toim.) The collected works of Mihaly Csíkszentmihályi. Flow and the foundations of positive psychology. Dordrecht: Springer, 155– 173.

Design Council. 2022. Framework for Innovation: Design Council’s Evolved Double Diamond. WWW-dokumentti. Saatavissa: https://www.designcouncil.org.uk/our-work/skills-learning/tools-frameworks/framework-for-innovation-design-councils-evolved-double-diamond/ [viitattu 21.10.2022].

Isola, A., Kaartinen, H., Leeman, L., Lääperi, R., Schneider, T., Valtari, S. & Keto-Tokoi A. 2017. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 33/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-917-0 [viitattu 21.10.2022].

Koivisto, M., Säynäjäkangas, J. & Forsberg, S. 2019. Palvelumuotoilun bisneskirja. Helsinki: Alma Talent.

Lewrick, M., Link, P. & Leifer, L. 2020. The Design Thinking Toolbox: A Guide to mastering the most popular and valuable innovation methods. New Jersey: John Wiley & Sons.

Lintumäki, A. 2021. Nuorten yhteiskunnallisen osallistumisen kehittämistä kanssatutkimuksella ja taiteella. Read 4/2021. Verkkolehti. Saatavissa: https://read.xamk.fi/2021/kestava-hyvinvointi/nuorten-yhteiskunnallisen-osallistumisen-kehittamista-kanssatutkimuksella-ja-taiteella/ [Viitattu 21.10.2022].

Lintumäki, A., Rinne J., Pässilä A. & Jokela, T. (tulossa) 2022. Kokemustarinoita Mukkulasta – Nuorten osallisuuden kehittämistä taideperustaisella toimintatutkimuksella ja kanssatutkimuksella. Teoksessa Pässilä A., Parjanen S., Aarrevaara E., Laakso H., Knutas A. & Harmaakorpi V. (toim.) Yhteinen lähiö – kokeilut ja asukastieto kaupunkien kehittämisessä. LUT Scientific and Expertise Publications Tutkimusraportit – Research Reports, LUT-yliopisto. LUT School of Engineering Science, IEM Innovation Research Lahti.

Mehtäläinen, J., Niilo-Rämä M. & Nissinen V. 2017. Nuorten yhteiskunnalliset tiedot, osallistuminen ja asenteet. Kansainvälinen ICC 2016 -tutkimuksen päätöstulokset. Jyväskylä: Koulutuksen tutkimuslaitos. Saatavissa: https://ktl.jyu.fi/fi/julkaisut/julkaisuluettelo-1/julkaisujen-sivut/2017/ICCS2016-D120 [Viitattu 21.10.2022].

Meriläinen, N. 2021. Mitä ammattiin opiskelevat ajattelevat vaikuttamisesta? Alusta! Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan verkkojulkaisu. Verkkolehti. Saatavissa: https://www.tuni.fi/alustalehti/2021/03/03/mita-ammattiin-opiskelevat-ajattelevat-vaikuttamisesta/ [Viitattu 21.10.2022].

Owens, A. & Barber, K. 2002. Draamasuunnistus – prosessidraaman arviointi ja reflektointi. Suom. R. Airaksinen & P. Korhonen. Jyväskylä: Gummerus.