Työturvallisuus öljyntorjunnassa

Merkittävimmät öljyntorjuntatyössä kohdattavat riskit ovat peräisin torjuttavan aineen haitta- ja vaaratekijöistä, työtavoista sekä toimintaympäristöstä. Torjuttavan aineen kemialliset haittatekijät vaihtelevat sekä aineen ominaisuuksien, vuodosta kuluneen ajan että olosuhteiden mukaan. Työturvallisuuden varmistaminen onkin jatkuva prosessi.

Öljyvahingossa kemialliset haittatekijät johtuvat öljystä haihtuvista yhdisteistä kuten bentseenistä. Kevyimpien hiilivetyjen haihtuminen painottuu pääasiassa heti vuodon jälkeiseen aikaan.

On kuitenkin hyvä huomata, että osalla öljyistä hiilivetyjä vapautuu vielä pitkäänkin. Vahinkoaineen kemialliset haittatekijät tulee siten huomioida paitsi torjunnan alkuvaiheessa myös vahinkojätteen käsittelyssä sekä puhdistettaessa käytettyjä varusteita ja torjuntavälineitä.

Riskinarviointi kiinteä osa torjuntatyötä

Rannikolla, saaristossa tai mantereella tapahtuvan öljyvahingon torjunta kuuluu pelastuslaitosten tehtäviin ja tähän vastuuseen torjuntatyön johtamisesta sisältyy myös vastuu työturvallisuuden varmistamisesta. Torjuntatyön ohjaamisessa keskeisiä toimenpiteitä ovat työhön liittyvien vaarojen tunnistaminen ja niistä aiheutuvien riskien arviointi. Riskien arviointi tehdään työmaakohtaisesti ennen toiminnan käynnistymistä kyseisessä työpisteessä, ja se myös toistetaan torjuntatilanteen, työmenetelmien tai olosuhteiden muuttuessa.

Riskinarvioinnin pohjalta määritellään riskienhallintakeinot. Riskien minimoinnissa ja haittojen ehkäisyssä olennaista on työntekijöiden perehdytys sekä ohjaus työmenetelmiin ja turvallisiin työtapoihin. Riskienhallintatoimenpiteiden tehoavuutta tulee seurata ja tarvittaessa muuttaa ohjeistusta. Näin riskinarviointi on suunnitelmallinen ja jatkuva osa torjuntatyötä.

Henkilökohtainen suojautuminen

Koska kemiallisia haitta- ja vaaratekijöitä ei voida öljyntorjuntatyössä kokonaan poistaa, on suojautuminen ensisijainen riskinhallintakeino. Vahinkoaineelle altistuminen voi tapahtua hengitysteitse, silmien, suun tai ihokosketuksen kautta ja siten tarkoituksenmukaiset henkilönsuojaimet ja suojavaatteet ovat välttämättömiä.

Suojaustaso määritellään riskinarvioinnin perusteella. Lisäksi voi olla tarpeen vähentää altistumisaikaa – tauotus tukee myös palautumista fyysisestä työstä ja vähentää samalla väsymyksestä johtuvaa tapaturmariskiä.

Terveydelle haitallisten pitoisuuksien lisäksi torjuntatyössä tulee suojautua syttyvän ja räjähdysvaarallisen pitoisuuden tai happivajeen varalta. Onkin perusteltua varustaa torjuntahenkilöstö kannettavilla syttyvyys- ja pitoisuusmittareilla.

Pitoisuusmittauksista tulee huolehtia myös kerätyn jätteen välivarastointialueilla. Haihtuvat haitta-aineet voivat konsentroitua suljetuissa tiloissa kuten työmaakopeissa tai torjunta-aluksen sisätiloissa. Näissä kohteissa voidaan hyödyntää kiinteästi asennettavia hälyttäviä mittareita.

Työympäristön suojaaminen

Henkilöstön suojautumisen lisäksi torjuntatyössä tulee huomioida ympäristön suojaaminen. Öljy on hyvin tahraavaa ja kulkeutuvaa, ja se saattaa myös imeytyä tai kiinnittyä pintoihin nopeasti. Työmaan suojaamisella vähennetään omasta toiminnasta muodostuvaa likaantumista ja lisävahingon vaaraa.

Suojaaminen ja työmaan varustaminen tarvittavilla työvälineillä ja jäteastioilla tehdään ennen varsinaisen toiminnan käynnistymistä kyseisellä alueella. Työmaalle merkitään omat kulkureitit likaiselle ja puhtaalle liikenteelle.

Kulkureitit suojataan öljyä läpäisemättömällä materiaalilla ja katetaan imeyttävällä materiaalilla, jota vaihdetaan aina tarpeen mukaan. Kulkureitit ohjataan siten, ettei likaiselta alueelta pääse poistumaan muutoin kuin puhdistautumispisteen kautta.

Käytössä likaantuneiden torjunta- ja keräysvälineiden siirrot tulee suunnitella etukäteen ennen toimeen ryhtymistä. Esimerkiksi skimmerin hallittu nosto pois vedestä edellyttää paitsi letkujen tyhjentämistä, myös siirron alle jäävien alueiden suojaamista ja valmiiksi lähietäisyydelle tuotua astiaa tai muuta alustaa, johon öljyä valuva skimmeri voidaan laskea.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää maaperän suojaamiseen öljyistä jätettä sisältävien astioiden, säiliöiden ja kuljetusyksiköiden alla. Suojausten tulee pidättää jäteastian kaatumisesta tai vaurioitumisesta seuraava vuoto sekä kestää fyysistä kulutusta, jota pisteellä liikkuminen aiheuttaa. Jäteastiat tulee suojata myös sadevedeltä, ettei nestepinnan nousu tai veden huuhtominen aiheuta lisävahingon vaaraa.

Vahinkojätteen ja kaluston hallinta

Öljyvahinkojätteen vaaraominaisuudet voivat säilyä pitkäänkin. Jätteen välivarastointipisteissä, joissa jätemäärät ovat suuret, haitalliset pitoisuudet voivat nousta merkittävästi, mutta myös täyttövuorossa olevien avoimien keräyssäiliöiden läheisyydessä. Lisäksi öljyjäämät puomeissa, keräyslaitteissa ja tahriintuneissa jäteastioissa voivat vapauttaa haitallisia yhdisteitä. Suojautumista on siis tarpeen jatkaa niin kauan, että vahinkojäte tai toimintaympäristö on mittauksin todettu vaarattomaksi.

Myös kaluston haitattomaksi tekemisessä, kuten öljyyntyneiden välineiden pesussa, on noudatettava huolellisuutta. Kalustoa pestessä on suojauduttava roiskeilta ja aerosoleilta. Öljytyypistä riippuen pestessä syntyvä höyry tai öljysumu ärsyttävät silmiä ja ovat haitallista hengitysteille, mutta voivat aiheuttaa myös hengenvaarallisen kemiallisen keuhkotulehduksen. Pesupaikan ympäristö tulee suojata ja öljyinen pesuvesi käsitellä tarkoituksenmukaisesti.

Öljyntorjunnan riskinarviointi kattaakin kaikki torjuntatyön vaiheet torjunnan käynnistämisestä kaluston käyttökuntoon palauttamiseen ja syntyneen jätteen hallintaan asti. Riskinarvioinnin tueksi Xamkin öljyntorjunta-altaalla kerrytetään mittausdataa haitta-ainepitoisuuksista öljyntorjunnan eri työvaiheissa.

Lisätietoa:

SÖKÖSuomenlahti-öljyntorjuntamanuaalin vihko 5A Työturvallisuus alusöljyvahingon torjunnassa, vihko 9C Rantakeräystyö ja puhdistusmenetelmät, vihko 10 Vahinkojätteen kuljetusketju ja logistiset pisteet ja vihko 13 öljyvahinkojätteen lastinkäsittelytoiminnot. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-299-3