Paine ilmastotekoihin kasvaa

”Se on yhteinen ponnistus, se on yhteinen vastuumme, eikä ehkä ole liian myöhäistä”, kiteytti IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde maailman kohtalon ilmastomuutosten kourissa.

Olemme ajautuneet ongelmissa niin pitkälle, että joudumme puhumaan eloonjäämisestä. Tästä syystä ihmiset ovat ensimmäistä kertaa olemassaolonsa historiassa ottaneet selvää ympäristötuhojen hinnasta. Vaikka asiantuntijoiden laskemat vuosittain menetettävistä biljoonista (USD) ovat vain karkea arvio, työ on auttanut valtioita, yrityksiä ja kuluttajia ymmärtämään paremmin kriisin mittakaavoja.

Keskiviikkona 28. marraskuuta unioni julkisti omat ilmastotavoitteensa: nettonollapäästöihin on päästävä vuonna 2050. ”Energiajärjestelmän lisäinvestointien tarve on 175–290 miljardia euroa vuosittain eli yhteensä noin 5 500–9 000 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä”, kertoo Yle julkistuspäivän uutisessaan.

EU haluaa jatkaa edelläkävijänä kestävän ilmastokehityksen kysymyksissä. Tästä syystä uhat huomioidaan myös EU-rahoitteisissa kehittämishankkeissa. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk on mukana ENI CBC -ohjelmaan kuuluvassa InFuture-hankkeessa, joka avaa uusia mahdollisuuksia ympäristöystävällisille tavarakuljetuksille Saimaan ja Volgan-Itämeren vesitien alueilla.

Yrityksille tarjoutuu mahdollisuus valita vaihtoehtoisia kuljetusreittejä, joiden hiilijalanjälki on selvästi maantiekuljetuksia pienempi. Lisäksi hankekumppanit voivat vähentää ympäristöhaittoja yhteisillä ICT-ratkaisuilla, kuten päästöjen seurannalla, kuljetusreittien optimoinnilla ja sähköisillä dokumenteilla.

”Kun suuret yritykset ottavat käyttöön ympäristön huomioivia toimintatapoja, ne voivat vaatia, että kumppanit ja palvelujen tuottajat myös noudattavat niitä. Tällä tavalla kestävän kehityksen periaatteet leviävät liiketoiminnassa”, pohtii logistiikka-alan kilpailukykyä edistävän Finnhub ry:n toimitusjohtaja Elina Multanen.

”Samalla yritykset luovat poliittisten päättäjien suuntaan painetta huomioida samat kysymykset”.

Kustannukset nostattavat muutosvastarintaa

Monet kansainväliset yhtiöt ottavat nykyään huomioon, että rajut muutokset ihmisten ekosysteemeissä vaikuttavat niiden liiketoimintaan. Ne ovat alkaneet korvata aiheuttamiaan tuhoja, tekevät omaehtoisia päästövähennyksiä ja ottavat ympäristön sekä luonnonvarat huomioon TKI-toiminnassaan.

Äänekkäimpiä vaatimuksia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi kumpuaa kansalaisyhteiskunnasta ja tutkimus- sekä tiedeyhteisöistä. Vaikka ne yhä äänekkäämmin vaativat vallanpitäjiltä tehokkaampia toimenpiteitä, voivat tarpeelliset aloitteet tyrehtyä poliittisissa lehmänkaupoissa.

Tutkimusten mukaan poliittinen yksimielisyys ilmastotoimien tarpeellisuudessa häilyy viimeistään silloin, kun keskustelu siirtyy rahankäyttöön ja veromuutoksiin. Toinen yleinen peruste passiivisuudelle ovat toiset valtiot: jos kaikki naapurit eivät ole mukana talkoissa, emme mekään sijoita rahojamme ympäristötyöhön.

Suomesta hiilineutraali 2045 mennessä

”En usko sitä!”, kuittasi Yhdysvaltain presidentti Donald Trump oman hallintonsa tekemän tutkimuksen (CNN 27.11.2018). Noin 300 tutkijan ja asiantuntijat raportti kertoo kylmiä totuuksia niistä terveyshaitoista ja valtiontalouden tappioista, joita ilmastonmuutos aiheuttaa Yhdysvalloille.

Kustannuksilta ei yksikään valtio voi välttyä. Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) 8. lokakuuta julkaisemassa raportissa todetaan, että ilmastomuutokset voidaan pysäyttää vain, jos maailman valtiot toteuttavat ”suuria ja kalliita muutoksia”. Tavoitteena on rajata maailman keskilämpötilan nousu 1,5 asteessa vuoteen 2100 mennessä.

Suomen tavoitteena on tulla hiilineutraaliksi valtioksi vuoteen 2045 mennessä. Monien mielestä tämä ei riitä. Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtajan Markku Ollikaisen mielestä kyseinen tavoite pitäisi saavuttaa jo vuonna 2035. Hän toivoo kotimaisilta päätöksentekijöiltä rohkeutta alkaa edelläkävijöiksi muun muassa päästökaupoissa ja bioenergian kehittämisessä, joissa Euroopan unioni ei hänen mielestään ole onnistunut.

Sosiaalinen näkökulma ­ ­‒ ilmastokansalaisuus

Jotta ilmastokehitys olisi kestävää, vaaditaan sen toteutukseen meitä kaikkia ­‒ ilmastokansalaisia. Meidän on koettava, että pystymme vaikuttamaan. Lisäksi työn on oltava motivoivaa.

”Uudenlainen, osallisuutta edistävä ilmastokansalaisuus edellyttää, että kehitetään kanavia, joissa ei virtaa pelkkiä mielipiteitä vaan vuorovaikutusta ja joissa tieteellisellä tiedolla ja kestävillä hyvinvointitavoitteilla on keskeinen asema”, kirjoittaa professori Marja Järvelä blogissaan (Suomen Ilmastopaneeli-verkkojulkaisu 27.8.2018).