Mitä väliä sukupuolella on työelämässä?

Itsetuntemus, rohkeus tehdä omia valintoja, harrastuneisuus, perheen tuki ja sukupuolisensitiivinen opinto- ja uraohjaus auttavat purkamaan segregaatiota ja muuttamaan sukupuolittunutta diskurssia kohti tasa-arvoisempaa työelämää.

Yli 30-vuotiaiden ammattikorkeakoulun opiskelijoiden urapolku rakentuu monimuotoisesti. Selvitimme Ruuti-hankkeessa yli 30-vuotiaiden opiskelijoiden urapolkua nuoruudesta nykyhetkeen ja tulevaisuusajatuksiin asti. Vastaajina (n=12) olivat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun monimuoto-opiskelijat usealta alalta.

Urapolkujen tutkiminen avasi monenlaisia ajatuksia aikaisemmista valinnoista ja parhaimmillaan se tukee opiskelijan osaamisen hyödyntämistä nykyisessä koulutuksessa. Urapolun tutkiminen avasi myös opiskelijoiden itsetuntemusta ja kiinnitti heitä entistä vahvemmin valitsemaansa koulutusalaan.

Nuorisotutkimusseuran toteuttamassa ja OKM:n tilaamassa Purkutalkoot-hankkeen tutkimuksessa nuorten toisen asteen koulutusvalintoihin liittyviä tekijöitä olivat muun muassa ammattialan kiinnostavuuden ja poissulkemisen välinen vuoropuhelu, akateemisen ja käytännönläheisyyden välinen vuoropuhelu, sosiaalisiin suhteisiin liittyvät perustelut sekä saavutettavuuteen liittyvä pohdinta.

Mielikuvat ja unelmat taustalla

Kyselymme tulokset olivat yhtäläiset Purkutalkoot-hankkeen tutkimuksen kanssa. Lapsuuden ja nuoruuden ammatinvalintojen taustalla on ollut mielikuvia ja unelmia, jotka ovat pohjautuneet vanhempien ja sukulaisten ammatillisiin esikuviin, harrastuksiin tai sisarus- ja kaverisuhteisiin. Perusopetuksen TET-jaksot ovat vaikuttaneet valintoihin.

Opiskelijoiden tarinat alkuvaiheen ammatillisista unelmista ovat tyypillisiä; joillakin ihmisillä on vahva näkemys tulevaisuuden ammatistaan ja joillakin ammatilliset haaveet muuttuivat muun muassa perheen, kavereiden tai oman ajattelun myötä. Perusopetuksen jälkeen ammatillisen koulutuksen valintoihin vaikuttivat myös koulutuksen saavutettavuus ja uskallus lähteä nuorena vieraalle paikkakunnalle.

Sukupuolelleen epätyypillisiä valintoja tekevät tytöt ovat usein saaneet kipinän isältään tai lähisukulaiseltaan tai ottavat rohkeasti haltuun miehisiä aloja. Kyselyaineistossamme löytyy vastaava kuvaus, jossa omaa ammatillista uraansa reflektoinut naisopiskelija kertoo varhaisista ammatillisista haaveistaan. Purkutalkoot-hankkeen tulosten mukaan nuorten opintojen ohjauksessa on ollut myös viitteitä siitä, että opinto-ohjaajat ovat olleet stereotyyppisten opintoväylien organisaattoreita, joka kuvastuu myös edellisen naisopiskelijan vastauksesta:

”Halusin olla kirvesmies, koska eno oli puuseppä. Minulla oli kiinnostuksen kohteena myös merimies, mutta opon kanssa keskusteltuani hain merkonomikoulutukseen. ”Opo esitteli merimiesammatista negatiivisia puolia.”

Asenteet ja stereotypiat vaikuttavat

Ensimmäisten ammatillisten tutkintojen ja työelämän jälkeen korkeakoulututkintoa suorittavat kertoivat nykyisen koulutusalan olevan luonteva jatko nykyiselle koulutukselle. On haluttu lähteä opiskelemaan samaa alaa ja syventämään tietoa. Mielikuvat ja todellisuus ovat vastanneet hyvin opiskelua ja opintoihin on saanut uraohjausta. Opiskelija kertoi myös, että hän itse kokee koulutuksen sopivan kaikille sukupuolille, mutta kaipaa ammattialalleen eri sukupuolen edustajia:

”Ammatti oli jo tuttu työkokemuksen perusteella, opinnot ovat vastanneet hyvin mielikuviani, ei mitenkään sukupuoleen sidottu koulutusohjelma. Miespuolisia palvelumuotoilijoita tarvittaisiin, koulutus ei ole kuitenkaan vetänyt miehiä mukaan.”

Tähän opiskelijan kommenttiin kannattaa pysähtyä; miksi tietyillä aloilla on sukupuolittunut leima? Taustalla voi olla esimerkiksi ammatteihin liittyvät perinteet stereotyyppisistä soveltuvuuksista ja niihin liitetty sukupuolittunut kasvatus, asenteet ja uskomukset.

Asenteet ja stereotyppiset ajatukset eri sukupuolten kyvykkyydestä perustuu pitkälti uskomuksiin feminiinisistä ja maskuliinisista ominaisuuksista, joilla halutaan erotella naisten ja miesten kyvykkyyttä suoriutua eri tehtävistä. Naisten ajatellaan olevan soveltuvia hoivaaviin tehtäviin ja miesten vastaavasti fyysistä voimaa ja valtaa vastaaviin tehtäviin.

Nämä stereotyyppiset mielikuvat voivat pahimmassa tapauksessa ohittaa ammatin aidot edellytykset ja osaamisperusteet, mikäli esimerkiksi koulutusmarkkinoinnissa tai opintojen ohjauksessa ammatti kuvataan stereotyyppisten mielikuvien kautta ylläpitäen stereotyyppistä puhetta. Haastatellun opiskelijan kaipaama monimuotoinen opiskeluryhmä tai työyhteisö toisi myös erilaisia näkökulmia työhön ja sitä kautta muodostaisi tasapainoisemman työyhteisön:

”Miehiä ja naisia tasapuolisesti työyhteisöihin”

Haastateltavien mukaan korkeakouluopetus koettiin sukupuolineutraaliksi, mutta harjoittelupaikkojen saannissa ikä aiheuttaa epätasa-arvoa. Korkeakoulututkintoihin sisältyviin vapaasti valittavien kurssien osalta on voinut toteuttaa oman mielenkiinnon kohteitaan, mutta opiskelijat kokevat tutkintorakenteen olevan liian ohjattu ja rajattu. Liian rajattu tutkintorakenne ei anna mahdollisuutta hyödyntää ja muotoilla opiskeltavaa tutkintoa riittävästi opiskelijan omien mielenkiintojen tai työelämän tarpeen mukaisesti.

Opiskelijat kaipasivat myös enemmän keskustelua uravaihtoehdoista ja opiskeltavan alan työtehtävistä. Tulevaisuuspuhe kiinnittyi opiskelijoiden haastatteluissa itsetuntemukseen ja sen merkitykseen. Itsetuntemus onkin osa sukupuolisensitiivistä tietoisuutta itsestä. Itsetuntemuksen avulla ammattilainen pystyy selviytymään työtehtävistään erilaisin keinoin joko tuomalla esiin vahvuutensa, tai etsimällä apua niihin kohtiin, joihin tarvitsee vahvistusta.

Haastateltujen opiskelijoiden mielestä markkinointiviestintä ja alaan liittyvät mielikuvat ohjaavat hakeutumista alalle. Tasa-arvoisesta työelämästä puhuttaessa opiskelijat tunnistavat segregoituneiden alojen tai tehtävien sisään kätkettyjä arvoja ja asenteita: haastatellut opiskelijat kokivat, että miesvaltaisilla aloilla naisten ammattitaitoa ja älykkyyttä kyseenalaistetaan ja vastaavasti naisvaltaisilla aloilla miehet pääsisivät helpommalla alan opinnoista ja työtehtävistä.

Edellä mainitut ajatukset pohjautuvat opiskelijoiden mielikuviin ja kokemuksiin. Pohdittavaksi jää, onko mielikuvissa ja kokemuksissa kyse siitä, että ammattialan osaamistaso on ensin todennettava silloin kun ammattiin valmistunut opiskelija on valinnut sukupuolelleen ei tyypillisen alan:

”Osaaminen vaikutti tasa-arvoiseen kohteluun”

Jotta segregaatiota edistävä diskurssi työpaikoilla vähenisi, tulisi kiinnittää huomiota siihen, että alan edellyttämä osaamisvaatimus voidaan saavuttaa eri keinoin huomioimalla opiskelijan sukupuolen mukaiset erityispiirteet suhteessa ammattialaan ja tukemalla häntä ammatillisen vaatimusten saavuttamisessa.  Oman osaamisen markkinointi ja kuvaaminen on myös erittäin tärkeää ei tyypilliselle alalle työllistymisessä.

Haastateltujen opiskelijoiden odotukset tulevaisuuden työyhteisöstä keskittyvät kannustavaan ja rohkaisevaan työilmapiiriin, hyvään viestintään työyhteisössä ja hyvään johtamiskulttuuriin. Haastattelujen lopputulemana pohdimme sitä, että yli 30-vuotiaiden opiskelijoiden käsitys sukupuolisensitiivisyydestä koettiin enemmänkin sukupuolineutraaliutena kuin sukupuolta huomioivana opetuksena ja ohjauksena. Heidän aikaisemmissa ammatillisissa valinnoissaan sukupuolisensitiivisyys konkretisoitui joko omina, varmoina valintoina tai ammatillisten valintojen stereotyyppisiin urapolkuihin ohjattuina ohjauskeskustelun avulla.

Kukaan haastatelluista ei kerro tarinaa siitä, että opintojen ohjaaja olisi käynnistänyt keskustelun erilaisista, ohjattavan sukupuolelle ei tyypillisistä uravaihtoehdoista tai olisi kyseenalaistanut määrätietoisten opiskelijoiden valintaperusteita ja sitä kautta herättänyt keskustelua ohjattavan sukupuolelleen ei tyypillisten alojen vaihtoehdot.

Yli 30-vuotiaiden urahaaveet ovat konkreettisia. Opiskelijat tähtäävät uuden työn löytymiseen, työtehtävien monipuolistumiseen ja ammatillisen osaamisensa laajenemiseen. He kaipaavat opintojensa aikana enemmän uraohjausta ja osaamisen markkinoimiseen työkaluja, jotka vastaavasti monipuolistaisi heidän uravaihtoehtojaan. Tasa-arvoisesta työelämästä heillä oli myös selkeitä näkemyksiä:

” Olemme kaikki töissä ihmisinä enemmän kuin miehinä tai naisina. Se, että tasa-arvoasioita ei tarvitse ajatella on jo tasa-arvoa itsessään.”

Lähteet:

Lahtinen, J. (toim.) 2019. “Mikä ois mun juttu?” – Nuorten koulutusvalinnat sosialisaatiomaisemien kehyksissä. Purkutalkoot-hankkeen loppuraportin luonnos. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminta.

Steinmetz, S. (2012) The contextual challenges of occupational sex segregation: deciphering cross-national differences in Europe. Wiesbaden: VS Verlag.