Vanhustyössä hyödynnetään taidetta ja luontoa

Sosiaalialan opiskelijat kävivät tekemässä taustakartoitusta Etelä-Savossa Mikkelin ulkopuolella kuntoutus- ja palveluasumisyksiköissä. Näin he saivat kokemusta sosiaalialalla tehtävästä luonto- ja taidelähtöisestä työstä sekä ikäihmisten kohtaamisesta. Parasta Etelä-Savoon -hanke sai vastaavasti tietoa kentän tarpeista.

Parasta Etelä-Savoon -hankkeessa luonto- ja taidelähtöistä työtä kehitetään palvelumuotoilun keinoin. Yksi vaihe prosessissa on löytämisvaihe. Tässä vaiheessa sosionomiopiskelijat havainnoivat luonto- ja taidelähtöisen työn elementtejä vanhustyössä. He myös haastattelivat työntekijöitä ja asiakkaita heidän kokemuksistaan ja toiveistaan. Tämä artikkeli perustuu opiskelijoiden keräämään tietoon, jota hyödynnetään hanketyössä.

Luonto- ja puutarhaympäristön merkitys

Luontoympäristöllä on oleellinen merkitys asiakkaiden rauhallisuuden, viihtyvyyden ja hyvinvoinnin kannalta. Ulkoilu kuuluu asumisyksiköiden toimintaan joko vapaaehtoisten tai omaisten avustamana. Jo ulkoterassilla vietetyllä ajalla todettiin olevan positiivisia vaikutuksia asiakkaiden vireystilaan. Erilaisia tapahtumia ja kahvitteluja järjestetään, ja esimerkiksi perunamaata ja istutuksia hoidetaan. Aidattu, esteetön piha on tärkeä.

Luonto sisälle, jos ulos ei päästä

Ulos lähtemiseen liittyvät rajoitukset, kuten avustajien määrän vähäisyys, turvattomuuden tunne, heikko fyysinen kunto tai se, että luonnossa liikkumista ei enää kaivata, pakottaa tuomaan luontoelementtejä sisätiloihin. Asumis- ja kuntoutusyksiköitä on sisustettu mm. lehti- ja oksakoristein, huonekasvein, eläin-, luonto- ja kasviaiheisin tauluin ja valokuvin sekä kausielementtejä, kuten syksyn lehtiä, sieninäyttelyjä ja kesäkukkia hyödyntäen. Kasvien hoitaminen ja niistä keskustelu piristää.

Myös digitaaliset ympäristöt, kuten kalastusvideoiden katsominen tabletilta, johdattavat luontokokemuksen äärelle. Yksiköissä vierailee asukkaiden omaisten ja työntekijöiden koiria sekä muita lemmikkejä, mikä tuo paljon iloa. Kaverikoiratoiminta on myös yksi eläinavusteisen työn mahdollisuus.

Musiikki hyvinvoinnin lähteenä

Musiikin kerrottiin olevan eniten käytetty taidelähtöinen työmuoto. Järjestetään lauluhetkiä, ulkopuolisia esiintyjä- ja musisointivierailuja. Eräs asukas soitti harmonikkaa viihdyttäen näin myös muita asukkaista. Myös tabletteja käytetään musiikin kuuntelussa ja laulamisen taustana.

Musiikki tuo asukkaille muistoja eletystä elämästä. Jo pelkästään musiikin kuunteleminen ja musiikkihetkiin osallistuminen kohentaa mielialaa. Yhteisöllisyys vahvistuu musiikkihetkissä; jäädään mielellään juttelemaan yhteisiin tiloihin.

Lisää luontoa ja taidetta arkeen

Toiveita nousi esiin luontoretkistä teatteri- ja oopperavierailuihin. Työntekijät korostivat myös vuodepotilaiden tarvetta päästä aistimaan luontoa. Resurssitilanne pakottaa miettimään keinoja saada näitä elementtejä asukkaiden luo.

Opiskelijoiden tehtävään kuului tutkimustiedon ja kenttätutkimuksen perusteella tuottaa ideoita luonto- ja taidetoiminnan lisäämiseksi asumis- ja kuntoutusyksiköiden arjessa. Taiteella ja luonnolla voitaisiin aktivoida matalalla kynnyksellä aisteja ja muistia. Esimerkiksi äänimaisemia voidaan liittää luontoaiheiseen taideteokseen. Sisätiloissakin kuultujen luonnonäänien on todettu rauhoittavan muistisairasta.

Muistia ja aisteja voidaan aktivoida myös aistilaatikoiden avulla, kun taas käden ja aivojen yhteistyötä voidaan tukea toimintakyvyn mukaan materiaaleja soveltaen käsitöiden, askartelun ja taiteen tekemisen kautta. Tällöin vahvistuu tunne kyvystä toteuttaa itseään.

Taidenäyttely avajaisineen taas vahvistaa yhteisöllisyyttä. Opiskelijoiden mukaan taide- ja luontoelementtejä voitaisiin lisätä erityisesi niihin huoneisiin, joiden asukkailla ei ole omaisia viihtyvyydestä huolehtimassa.

Yhteistyöllä resurssia

Opiskelijat pitävät tärkeänä, että hanketyöstä siirtyy hyötyjä vanhustyön arkeen. Vanhukset eivät pidä itsestään ääntä, siksi heidän kulttuurisista oikeuksistaan tulee huolehtia yhteistyössä.

Päiväkodin, koulun, kolmannen sektorin ja omaisten kanssa tehtävän yhteistyön entistäkin vahvempi koordinointi voi olla yksi ratkaisu haastatteluissa mainittuun resurssipulaan. Parasta osallisuustyötä on se, että asiakkaasta tulee asiantuntija. Tätä asetelmaa voitaisiin tukea keräämällä vanhoja tarvetyökaluja. Tutkimalla työvälineitä ja keskustelemalla niistä siirrettäisiin vanhaa työ- ja esinekulttuuria nuoremmalle sukupolvelle.

Opiskelijat ehdottavat resurssihaasteisiin ratkaisuksi myös oppilaitosyhteistyötä. Esimerkiksi tässä oppimistehtävässä opiskelijat kertoivat oppineensa mm. itsenäisestä tiimityöskentelystä, vanhusten kohtaamisesta ja palveluasumisyksikössä tehtävästä luontolähtöisestä työstä. Opiskelijaresurssia ei pidä unohtaa kenttätyössä.

Ensimmäisen vuoden sosionomi-opiskelijat (SOMI19SP) keräsivät artikkelissa käytetyn aineiston sosiaalialan lehtoreiden Seija Nissinen ja Mauno Saksion sekä Essoten Parasta Etelä-Savoon hankkeen hankekoordinaattorin Jatta Juholan ja projektityöntekijä Kati Vapalahden yhteisohjauksessa.